maanantai 15. toukokuuta 2017

Suomee ja kuulumisii

Huhuu ja moi pitkästä, pitkästä aikaa. Yli kaksi kuukautta mennyt viimepostauksesta ja se tuntuu ikuisuudelta. Blogi on kyllä ollut mielessä, mutta tänne kirjottelu on tuntunut tosi nihkeeltä. Asiaa mulla kyllä on, ja kuvia, mutta aina joku on tökkinyt ja on ollut muka parempaakin tekemistä. Oon oman blogini lisäks laiminlyönyt myös muiden blogien lukemisen mikä harmittaa myös. Ajattelin kuitenkin nyt kuroo tätä kahden kuukauden taukoa kiinni ja kirjotella kaikista kivoista jutuista mitä oon näiden viikkojen aikana tehnyt. Mua instagramissa seuraavat on nähneet varmaan suurimman osan mun hiljaiselon aikasista puuhista, mutta haluan ne myös omaksi ilokseni kirjotella tänne blogin puolelle :-) Postauksia mä ajattelin alottaa kirjottaa ihan aikajärjestyksessä, alkaen siitä helmikuun loppuisesta Mardinin matkastani. Mulla on sieltäkin niin kauheasti kuvia, että jo niiden läpikäyminen varmaan vie tunnin jos toisenkin.



Tän postauksen kuvat on mun Suomen kuukaudelta, olin siis melkeinpä koko maaliskuun Suomessa. Aika meni yllättävän äkkiä, vaikka toisinaan oli niitäkin hetkiä jolloin aika vaan tuntui junnaavan paikallaan. Mulla oli kuitenkin tosi paljon kaikkea kivaa tekemistä eikä tylsiä hetkiä kerennyt kovin montaa olemaan. Mun yksi parhaimmista kavereista sai mun ekan lomapäivien aikana toisen lapsen jota pääsin heti ihastelemaan seuraavana päivänä. Ootankin tosi paljon jo seuraavaa kertaa koska nähdään. Kerkesin muutenkin nähdä kivasti kavereita vaikka töissäkin tuli vietettyä aikaa yllättävän paljon. Käytiin lisäksi mun äidin kanssa juomaostoksilla Tallinnassa, siskon kanssa Bastillen keikalla ja vietin aikaa kaverin luona Helsingissä. Kävin myös pyörähtämässä muutaman päivän verran Italiassa, mistä kirjoittelen oman postauksen erikseen. Just ennen mun Turkkiin paluuta me vietettiin mummin 80-vuotis juhlia, mitkä oli tosi kivat ja onnistuneet. Oli tosi kiva nähdä sukulaisia ja koko hommassa parasta oli nähdä se miten kovasti meidän synttärisankari selvästi nautti bileistään. Meidän mummi itseasiassa oli varmaan ensimmäinen joka puolenyön jälkeen oli lähtemässä ravintolaan jatkoille haha.




Jo ennen Suomilomaa olin pyöritellyt ajatuksia tulevasta, mitä kesällä tapahtuu, entä syksyllä? Ja olin tehnyt jo Turkissa ollessani päätöksiä jotka sai mut ensin tosi surulliseksi ja vähän ahdistuneeksikin, mutta joista lopulta sitten innostuin itsekin kunhan niitä tarpeeksi pyörittelin päässäni ja uskottelin itelleni että itseasiassa mun vähän yllättäenkin päähän tulleet ideat on oikeesti tosi hyvä juttu. Ja nämä suunnitelmat sitten laitoin ihan konkreettisesti tulille yhteishaun käynnistyessä, ja hain opiskelemaan ammattikorkeaan mun all-time-favourite alalle, opiskelemaan sitä mitä mä oikeesti haluan tehdä. Jo viimevuonna mä mietin sosionomiksi hakemista, mutta jotenkin musta tuntui siltä etten oo vielä valmis. Mä halusin tulla vielä Turkkiin, koska musta tuntui etten ollut vielä valmis tän kaiken suhteen. Mä en ollut vielä sujut Adanan kanssa, mun oli tultava takas. Ja mikä onni ja ilo se olikaan kun viime syksynä tänne tulin. Oon viettänyt huikeet kuukaudet täällä, tutustunut taas mitä mahtavimpiin ihmisiin ja nähnyt ja kokenut niin paljon uutta. Saanut sen mitä mä täältä lähdin syksyllä hakemaankin, mitä se sitten ikinä oikeesti onkaan, mä en oikeen itsekään tiedä mutta nyt tuntuu hyvältä. Ja nyt musta viimein tuntuu siltä, että mä voin lähtee ja mennä eteenpäin. Että vaikka en täällä enää asuiskaan, niin tää paikka  ei täältä koskaan katoa mihinkään. Nyt tuntuu siltä että tää kaupunki on vakiintunut mun toiseksi kodiksi, tutut kadut ja paikat, ihmiset ja tän kaupungin omat kujeensa. Mä tiiän että tuun ikävöimään tänne mut tiedän myös sen että kun mä täältä kesäkuun alussa lähden ensin kesätyöhommiin ja sitten toivon mukaan koulun penkille, niin ei se oo viiminen kerta kun mä astelen Adanan lentokentälle, kyllä mä vielä tuun takas.




Suomesta paluun jälkeen mä luin esivalintakokeisiin ja sain kuin sainkin viime perjantaina kutsun varsinaisiin pääsykokeisiin mun ykkösvalintakohteeseen. Ja kun toi sähköposti kilahti mun puhelimeen, olin niin onnellinen ja niin varma että tää päätös oli oikee. Tietenkään mikään ei oo vielä varmaa ja mun syksyn kulku riippuu tosi paljon siitä miten varsinainen pääsykoe tulee menemään ja tuunko mä valituksi monien hakijoiden joukosta, mutta oon tosi positiivisin mielin ja toivon parasta. Mä tuun varmasti tästäkin aiheesta vielä kirjottelemaan enempi kun lähtö lähenee, mutta tosiaan näissä pääsykoejännitystunnelmissa on menty viime viikot. Ja kesäksi tosiaan meen Suomeen koska sain onnekseni kesätöitä! Ootan töiden alkua innolla ja jännityksellä, koska pääsen työskentelemään samoissa merkeissä kun viimevuonna, tuttujen ihmisten kanssa mutta vähän eri ympäristössä kun viimeksi. Tän kesän vietän leiriohjaajana kehitysvammaisten kesäleireillä ja oon niin varma että tästä tulee hieno ja erilainen kesätyökokemus :-)

Mutta, se niistä kuulumisista, mä lupaan palailla vähän tiheämpään tahtiin kaikkine postauksineni, aloittaen siitä Mardinista! Ja hei, mitä teille kuuluu? Millasia kesäsuunnitelmia teillä on? :-)

6 kommenttia:

  1. Tervetuloa takaisin :) Tsemppiä hurjasti pääsykokeisiin, unelmia kohti kannattaa pyrkiä ja niitä tavoitella! Lentokoneet onneksi kuljettelee meitä reissaavaisia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti! :-) Näinhän se on ja mulla on vähän sellanen tunne tämän maan suhteen että tuun varmasti joskus vielä palaamaan pidemmäksikin aikaa, kun aika on oikea :-)

      Poista
  2. Instan perusteella sulla on mielenkiintoisia juttuja tulossa joten niita odotellessa ja paljon tsemppeja etta opiskelupaikka varmistuu, hieno juttu!

    VastaaPoista
  3. Paljon onnea pääsykokeisiin ja tervetuloa takaisin Suomeen! :) Mukava taas päästä lukeen sun matkapostauksia!

    VastaaPoista