sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Suomiloma häämöttää

Heipsan jälleen! Tällänen postaus per kaks viikkoa alkaa olee kohta jo aika vakkarijuttu, ärsyttää ihan itteäkin! Kansioissa ois kuvia vaikka kuinka mutta tuntuu että oon ollu taas kaiken kiireen keskellä niin ettei tässä oo kerennyt edes miettiä postausten kirjottelua. Nyt halusin kuitenkin tulla vähän ees huhuilemaan että elossa ollaan ja kirjottelemaan vähän kuulumisia. Munhan piti lähteä Suomeen alunperin tossa helmikuun lopulla, mutta suunnitelmiin tuli muutoksia ja mä lähdenkin nyt vasta ylihuomenna. Jännittävää! Mua ei muuten stressaa lähtö varsinaisesti, mutta kyllä se on selvästi yöuniin ja mielialaan noin niinkun yleisesti vaikuttanut. Välillä oon niin innoissani, välillä taas mietin että miksi piti  varata lentoliput niin kauheen pitkäksi ajaksi. Tuun siis oikeesti jo huhtikuun alussa takas, mutta toisinaan kuukausi kuulostaa niin kauhean pitkältä.. :-D Perjantaina me vietettiin puolalaisten tyttösten kanssa viimeistä viikonloppua yhdessä! Siis ihan hurja ajatus, että kohta ne molemmat lähtee täältä. Onneksi sentään mä palaan Adanaan muutamaa päivää ennen kuin tytöt lähtee, joten keretään vielä viettää aikaa yhdessä. Ja dramaattisia kun ollaan, vietettiin eilen kämppistenkin kanssa yhdessä viimeistä aamupalaa. Musta tuntuu kans kun oisin jättämässä Cihaninkin pidemmäksi aikaa, oon vaan tajuttoman surkee missään kaukosuhdejutuissa ja siks oonkin ihan onnellinen että oon takas "jo" huhtikuun alussa.



Ennen Suomilomaa halusin tehdä jonkun pikkureissun täällä päässä; mielessä pyöri Ankarat, Eskisehirit ja Antalyat, missään noista kun en oo ikinä ennen käynyt. Antalyan lentokentällä ja bussiasemalla joo, mutta en koskaan keskustassa. Mikään noista kaupungeista ei kuitenkaan oo ollu sellanen pakkokäydä -paikka ja mun teki mieli lyhentää mun pakkokäydä -listaa. Jokusen päivän mietin ja kun sääkartatkin näytti suotuisilta, päätin vihdoin ja viimein, muutaman vuoden haikailun jälkeen, että nyt lähden Mardiniin. Ennen bussilipun ostamista, ja varsinkin sen jälkeen, mua jännitti ihan kauheesti. Pelottikin vähän. Onkohan tää nyt järkevää? Lähtöä edeltävänä yönä pyörin sängyssä ja mietin että mitä jos mut vaikka kaapataan? Välillä Adanassakin on varotuksia, joissa kehotetaan olemaan varovaisia kaappausten ja itsemurhaiskujen varalta. Adana on sentään suht kaukana Syyriasta, mutta Mardin on siinä ihan naapurissa. Päätin kuitenkin reippaasti lähteä ja voi vitsit, kyllä katos kaikki jännitys kun kaupunkiin pääsin. Just niin aivan ihana kun olin odottanutkin. Mulla on vajaat tuhat kuvaa noilta kolmelta päivältä jotka vietin Mardinissa, Hasankeyfissä ja Batmanissa, mutta koitan kirjotella niistä erikseen tässä jokupäivä kun pääsen Suomeen ja saan kuvat muokattua.



Suomessa mua oottaa paljon kivoja juttuja, vaikka just tänään manasin että mikä idea oli lähteä Suomeen maaliskuuksi, säähän on aina ihan kauhee! Suomessa ois tarkotus kuitenkin tehä vähän kouluhommia, käydä töissä (jee!) ja nauttia viimeinkin oikeista lenkkipoluista. Mardinin reissun jälkeen ei oo tullu paljon salilla aikaa kulutettua joten ootan jo ihan innollakin että pääsen metsään lenkkeilemään! Perhettä ja kavereitakin on jo tietty ikävä ja kiva päästä viettämään aikaa ihan ajan kanssa. Ollaankin heti keskiviikkona menossa Jennan kanssa Helsinkiin Bastillen keikalle ja yhtenä viikonloppuna lyöttäydyn ehkä Jennan ja Villen matkaan Tukholmaan. Pääsen myös tekemään reissun mulle ihan uuteen kaupunkiin ja maahan, nimittäin tänkuun lopulla lähden käymään muutaman päivän reissulla Roomassa, jännää! Kavereitakin ootan jo kovasti näkeväni. Huhtikuun eka päivä onkin jo meidän mummin 80 v. bailut ja niiden jälkeen mä palaankin sit takaisin. Kuukausi menee kyllä varmasti äkkiä!

Nyt mä jatkan tätä mun never ending pakkaamista ja huomisen aattelin ottaa ihan chillisti muutaman pakollisen jutun hoitamisen jälkeen, kuulostellaan taas Suomen päästä!