tiistai 17. tammikuuta 2017

Mitä kuuluu?

Uusi vuosi oli ja meni, mun piti tulla ennen vuodenvaihdetta tännekin toivottelemaan kivat uudet vuodet, mutta se sitten vähän jäi. Uutena vuotena oltiin ensin kaveriporukalla kotibileissä ja mä hipsin vähän ennen keskiyötä toisiin illanistujaisiin. Ainakaan Adanassa ei tunneta samanlaista rakettikulttuuria kuin Suomessa, vuoden vaihtuessa kuulin ehkä parit raketit, mutta sitäkin useammat aseen laukaukset. Saahan sitä meteliä niinkin aikaan jos ei raketteja oo.. :-D

Ennen joulua mä kävin jättämässä oleskelulupahakemuksen ja mun oleskelulupa saapui vajaat pari viikkoa sitten. Petyin kuitenkin aika pahasti kun ole oli myönnetty mulle vaan puoleksi vuodeksi vaikka hain vuoden pituista oleskelulupaa. Mä en tiedä ollenkaan miks näin on, ja oon menossa sitä tällä viikolla selvittelemään. Toivon että mun hakemuksen kanssa on vaan käynyt joku moka ja homma korjataan ettei mun tarvis olla kohta jo taas hakemassa oleskelulupaa uusiksi.


Koulusta meillä oli melkein kuukauden pituinen loma, mikä on sekin nyt jo muisto vaan hehe. Viikon verran on jo keretty pähkäillä koulujuttuja ja suurimpana mietinnän aiheena on ainakin meikäläisellä edessä oleva työharjoittelu. Mä lähden työharjoittelun ajaksi Suomeen ja sekös vasta jännittääkin. Mun ois päämääränä alottaa työharjottelu helmikuun lopulla ja palailla Adanaan huhtikuun alussa, mikä tarkoittaa kuutta viikkoa Suomessa oloa. Toisaalta oon ihan hyvillä mielin, kiva päästä näkemään perhettä ja kavereita, ehkä kerkeen työharjottelun lomassa käydä töissäkin heittämässä keikkaa ja joitain ruokiakin on jo vähän ikävä. Kivoimpana juttuna on kuitenkin meidän mummin 80-vuotis synttäribailut huhtikuun ekana viikonloppuna, äitin apuna niitä järkkäillessä aika tulee varmasti kulumaan nopeasti. Toisaalta sit taas mua vähän ahdistaakin tuleva kuusviikkonen, miten osaan ja pystyn olemaan poissa täältä niin kauan. Todellisuudessahan toi kuusi viikkoa tulee varmasti menemään ihan tosi nopeesti, mut silti vähän surettaa jo etukäteen. Koitan vaan miettiä sitä, että tuunhan mä sitten huhtikuun alussa jo takas ja just sopivaan aikaan tuunkin, kevät on sitten täällä jo pitkällä ja huhtikuun alussa on taas ihanat appelsiininkukkafestivaalit.


Ennen joulua olin melkein pari viikkoa kipeenä ja joulun ja uuden vuoden välisen viikon olin vaan tosi laiska, mut heti vuoden ekana maanantaina otin taas itteäni niskasta kiinni ja oon jatkanut salilla käyntiä. Tykkään meidän salilla ihan kauheesti ryhmätunneista ja viime viikolla uskaltauduin ensimmäistä kertaa yläkerran punttisalipuolellekin testailemaan laitteita. Yks juttu mitä mä kuitenkin kaipaan täällä ollessa ihan kauheesti on metsät ja kunnon lenkkipolut. Muuna vapaa-aikana oonkin sit tehnyt sitä edellisessä postauksessa mainitsemaani jumittamista, oon tavannut kavereita, pyörinyt paljon meidän vapaaehtoisten kanssa ja tehnyt muita hommia liittyen Atoderiin. Sain Alilta ylennyksen (XD) vapaaehtoisten mentoriksi ja oon päässyt viime viikkoina ihan kunnolla homman makuun. Puolalaisten kanssa me ollaan jo hyviä kavereita muutenkin ja vietetään paljon aikaa vapaa-ajalla, mutta tälleen mentorina oon hoitanut tyttöjen muitakin juttuja ja ollut Alin apuna käytännön asioissa. Pari päivää ennen joulua meille tuli uusi vapaaehtoinen Espanjasta ja tälleen lievästi sanottuna, kulttuurien yhteentörmäyksiltä ei olla vältytty. Mä oon "onneksi" saanut olla vaan sovittelemassa näitä yhteentörmäyksiä, toivottavasti tulevat kuukaudet tulee sujumaan iisimmin kaikin puolin. Jännityksellä ja innolla odotan kuitenkin tulevaa kevättä ja kevään mukanaan tuomia uusia vapaaehtosia. Uudet vaparit tarkoittaa kuitenkin aina sitä, että vanhat lähtee, enkä kyllä tiiä miten voin päästää puolalaiset tytöt lähtemään.


Meille on tänne Adanaan luvattu ihanan keväisiä ilmoja, viimeviikkojen vesisateet ja harmaus alkaa pikkuhiljaa väistyä ja tää viikko tulee olemaan aurinkoinen ja talvitakin saa päiväsajaksi vaihtaa jo nahkatakkiin jos puhelimen sääsovellusta on uskominen. Pilvetön taivas ja +18 astetta kuulostaa ihan passelilta tammikuun säältä hehheh.. Keväisestä säästä saatiin jo vähän ensimakua viime viikolla ja tän postauksen kuvat on otettu sunnuntaina, siis vitsit miten kivaa oli käydä käveleskelemässä ja kuvailemassa kun maisema näytti muultakin kun vaan harmaalta. Ehkä tän sään innottamana nyt tulee lähdettyä uloskin enemmän ihan vaan huvikseen eikä vaan siksi jos on pakko. Mä haluaisin lähteä käymään päiväseltään muutaman tunnin matkan päässä Antakyassa, mutta taidan odottaa vielä ensviikkoon että kamujen koeviikot on ohi, jos saisin jonkun houkuteltua mukaani matkaseuraksi!

Ja ps. lukekaas myös mun eilinen postaus jos ette vielä oo kerenny!

6 kommenttia:

  1. Onpa huikaisevia kuvia! :)

    http://fiiaelina.blogspot.com.au/

    VastaaPoista
  2. Kiva etta paaset kattomaan perhetta ja kavereita valilla Suomeen. Mua harmittaa ettei meilla ole talla hetkella mahdollisuuksia miehen kanssa kayda salilla, tilattiin siis kotiin penkki ja vahan lisatankoja ja punnuksia, katsotaan saadaanko kotona kulkemaan treeni :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa hyvältä! Kun on tarvikkeet kotona niin ei tuu ainakaan sitä kynnystä lähteä sinne salille mikä on usein se hankalin juttu :D Jo pelkillä painoilla ja sellasella kuminauhallakin saa hyvän treenin aikaseksi, usein huomaa että pilatesjuttujakin vois ihan hyvin tehdä kotona!

      Poista
  3. Minä ehdin jo miettiä ainakin että mihin olet unohtunut. Kiva, kun kirjoitit taas. Vau, mitkä kuvat! Aurinkoisia päiviä ja iltoja odotellessa, täällä on harmaata ja lähes tauoton sade.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ja kivaa olla taas takaisin, nyt tuntuu että juttua ois taas vaikka millä mitalla! :-) toivottavasti tää aurinko tulis teillekin pian, vaikka kohtahan rannikollakin alkaa jo varmasti kevät näkymään <3

      Poista