maanantai 26. joulukuuta 2016

Ja niin tuli joulu










Tänävuonna joulu tuli yllättävän nopeesti. Yhtäkkiä olikin lauantai, joulu. Niinkun jo aiemmin taisin sanoa, en ollut ainoa joka joulusta oli innoissaan. Olin kertonut pitkät pätkät meidän perheen jouluperinteistä tytöille ja selitin miksi jouluna käydään usein hautausmaalla, mitä tehdä sitten jos löytää puurosta mantelin tai kuka yleensä jakaa lahjat jos joulupukki ei tule? Meillä oli lauantaina siis täydet joulupuuhat koko päivän, aamulla ihmeteltiin Joulupukin kuumaalinjaa ja avattiin joulukalenterin viiminen luukku, aamupäivästä lähdettiin vielä Cansun kanssa kalakauppaan ja ostamaan viimeisiä lahjoja. Ideana oli ensin ostaa vaan jotain pientä toisillemme, mutta lopulta meidän minikuusen alla oli ihan kauheesti lahjoja haha. Tajusin myös miten kauheen homman perheiden äidit ja isät tekee jouluruokien eteen! Ennen oon saanut olla se, joka vaan astelee valmiiseen pöytään mutta tällä kertaa olin the pääruokavastaava vaikka meistä jokainen osallistui jollain tapaa ruoan tekemiseen. Meidän joulupöytä oli oikein jouluinen, oli perunaa, salaattia, Mustanmeren lohta, perunasalaattia ja lisäksi vielä turkkilaisia ruokia. Joulutortut on muuten ollut aika kuumaa kamaa meidän kotona, niitä on vedetty porukalla ja syötetty kaikille vieraillekin :-D Meitä oli koolla kauheen kiva porukka, yhteensä seitsemän henkeä ja olin vaan niin ilonen että on tälläsiä ihmisiä ketkä viettää mun kanssa munkin juhlia ja miten fiiliksissä kaikki olikaan. Illalla syömisten ja lahjojen avaamisen jälkeen pelattiin turkkilaista Trivial Pursuitia ja voin kyllä sanoo ettei ollu ihan meikäläisen peli haha. Olin ehkä koko porukan hyödyttömin kun mietittiin Turkin neljännen presidentin nimeä, tai sitä tyyppiä kuka johti vallankumousta muutama kymmenen vuotta sitten. Heittelin vaan ilmoille kaikkia mahdollisia nimiä mitä tiesin Adanan kaduilta, Turgut Özal, Kenan Evren, ai ei, no Ibo Osman..? :-D Vaikkei meikäläisen pelit menny ihan putkeen, koko lauantai oli muuten tosi kiva. Oon ilonen että päätettiin bailata joulut vaikka ensin suunnittelin skippaavani koko juhlan. Mietittiin jo tyttöjen kanssa mitä kaikkea hauskaa järjestetään ensijouluksi.. ;-)

sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Kuinka tehdä joulu ulkomaille?

Tää tulee olemaan mun ihka ensimmäinen joulu ulkomailla ja mua ehkä vähän jännittää. Oon varmaan täällä joskus aiemminkin maininnut että meidän perheessä jokatoinen joulu me ollaan perinteisesti kaikki yhdessä ja jokatoinen joulu ollaan aina kuka missäkin; pojat isällään, äiti yleensä töissä ja me yleensä sitten Jennan kanssa mummilla tai omilla teillämme. Tää joulu sattuu olemaan just se joulu kun kaikkien kuuluis olla yhdessä ja sen takia podinkin huonoo omaatuntoo siitä että jättäytyisin joulun vietosta Suomessa omasta tahdostani. Suomen päässä taas murehdittiin sitä miten mä raukkaparka pärjään joulun täällä yksin. Ensin mä ajattelinkin skipata joulun ihan täysin, viettää joulukuuta ihan niinkun mitä muuta kuuta tahansa ja elellä tätä normiarkea, tuleehan niitä jouluja vielä. Mut sitten mä aloin miettimään et ei hitto, jouluhan on ihan parasta aikaa. Ja sitäpaitsi seuraavaan jouluun on kyllä kauheen pitkä aika. Mut miten sellasen samanlaisen joulufiiliksen sais tänne Turkkiin missä ei joulua vietetä? Pelkkä kynttilöiden polttelu ja kanelin haistelu tuskin tois kauheeta joulutunnelmaa, joten päätin laittaa kunnon jouluvaihteen päälle ja järkätä ihan kunnolla joulufiilistä niissä puitteissa kun se täällä nyt on mahdollista. Miten mä sitten oon virittäytynyt joulufiiliksiin?



Ostin joulukuusen. Se on pieni, se seisoo olohuoneen pöydällä, siinä ei oo jouluvaloja, mutta se on söpö, kivasti koristeltu ja ajaa asiansa. Ja se maksoi vaan reilut 5 euroa! Joulukuusi on vähän sellanen juttu mikä nyt vaan olennaisesti kuuluu jouluun ja tällanen miniatyyriversiokin muistuttaa siitä että ihan oikeesti se joulu on tulossa. Turkissa näitä kuusia koristeineen bailataan uutena vuotena, kiva että kuuset on rantautuneet tännekin ettei tarvinnut lähteä kuusimetsälle heh heh.. Joulukuusen lisäksi oon ripustellut pieniä joulukoristeita ympäri kämppää, ja aion pitää ne täällä ainakin uuteen vuoteen asti! 

Meillä on joulukalenteri. Mun äiti lähetti sen Eevin mukana tänne ja aina siitä asti se kalenteri on ollut meidän jääkaapin ovessa hengailemassa. Eda ja varsinkin Cansu malttamattomina ootti marraskuun kuluvan että ne pääsis näkemään miten toi kuvakalenteri toimii. Ja voi sitä riemua kun koitti joulukuun ensimmäinen päivä haha. Me availlaan kalenterin luukkuja vuorotellen, mutta yleensä niin että kaikki vierekkäin jännätään mitä luukun takaa paljastuu. Itsenäisyyspäivänä luukun takana oli Suomen lippuja, adventtina kynttilä ja Cansun mukaan yhdessä luukussa oli tonttu syömässä pihviä....... Vai oiskohan se ollut sittenkin joulupipari haha.

Kahvilat ja ostoskeskukset. Ainakin täällä Adanassa kaduilla ja kaupungilla yleensäkin liikkuessa joulufiilis on aika kaukana, joidenkin kauppojen ikkunoita saattaa koristaa punakultaiset koristeet ja lähestyvästä uudesta vuodesta muistuttavat koristeet, mutta ei niitä voi edes verrata joulukoristeluihin Suomessa. Kodin ulkopuolella parhaimmiksi joulufiiliksen nostattajiksi oonkin huomannut ostoskeskukset ja jotkut kahvilat. Adanassa Optimum on mun lemppari ostoskeskus ja siellä viimeviikolla joulukuusta metsästäessäni pääsin sellaseen kivaan joulufiilikseen kaikkien koristeiden ja suuuren joulukuusen takia. Ensiviikolla ajattelin suunnata sinne jouluostoksia tekemään ja ehkä myös vähän fiilistelemään niitä koristeita. Musta on Turkissa kuoriutunut myös pieni kahvilahengari, en roiku kahviloissa päivittäin mutta kerran pari viikossa tulee istuttua jossain kahvilassa kavereiden kanssa, toisinaan myös yksin. Ainakin ketjukahviloissa kuten Starbucksissa ja Cariboussa on talviajan kahveja ja joulukoristeitakin esillä ja tunnelma yleensä mukavan lämmin rauhallisine musiikkeineen ja feikkitakkoineen. Mä en Starbucksille syty ollenkaan, mutta sen sijaan Caribou on mun ihan lemppari. Joissain yksittäisissä kahviloissakin oon törmännyt kivaan talvisen lämpimään fiilikseen, on niin kiva istua kavereiden kanssa vaihtamassa kuulumisia tälläsissä paikoissa.





Kynttilät ja jouluvalot. Turkissa talviaika on siitä kivaa, että täälläkin tulee pimeää tosi äkkiä. Vaikka päivien valoisuus ja aurinkoisuus on ihana juttu mun mielestä täällä, tykkään silti yli kaiken siitä että illat ja aamut on pimeitä. Silloin on kiva laittaa vaaterekissä riippuvat koristevalot päälle ja kynttilät palamaan. Sähkölämmittimestä hohkaava oranssi valo tuo oman fiiliksensä myös ;-) Meidän äiti on ihan hullu kynttilöiden polttaja ja meillä on kotona palanut aina kynttilöitä ja milloin mitäkin lyhtyjä aina heti syksyn alusta pitkälle kevääseen, ehkä tästä johtuen munkin omissa kodeissa on aina pakko ollut olla koristevaloja ja kynttilöitä ympäri vuoden. Mut onhan niissä nyt ihan oma tunnelmansa, varsinkin näin joulun aikaan!

Joulubiisit ja -elokuvat. Spotifyssä on monenmonta valmista joulubiisilistaa aina lastenlauluista Wham!in Last Christmasiin ja joulucovereihin. Oon noita kuuntelemalla rakennellut omaa joulubiisilistaa, mukana mm. Antti Tuiskun joulubiisejä, tietty se Wham!, Michael Buble ja muita joulun mieleen tuovia biisejä. Mun yks ihan lempparialbumi on Mumford & Sonsin Babel, joka ei oo mitenkäänpäin joulualbumi, mutta tuo mulle aina mieleen joulunajan. Oonkin näitä joulubiisejä fiilistellyt joulukuun alusta asti eikä loppua näy. Toinen joulufiiliksen tuoja on tietty elokuvat joista mun yks lemppari on the Holiday. Mä oon maailman surkein elokuvien katselija, kyllästyn tosi äkkiä ja alan räpläämään puhelinta, mutta yritän ryhdistäytyä. Ja hei, hyviä joululeffoja saa vinkata !!




Jouluruoat ja -juomat. Nyt liikutaan meikäläiselle harmaalla ja vähän vaarallisellakin alueella, oon meinaan niin käsi kaikessa kokkaamiseen tai varsinkaan leipomiseen liittyvässä. Mutta koska surullinen tosiasia on se ettei kaupasta löydy luumuhilloa vaikka kuinka ettis eikä äiti oo leipomassa piparitaikinaa lapselle valmiiksi, on se kaikki nyt tehtävä itse. Oon varmaan kokenut suurimman aikuistumisen askeleen pitkään aikaan tän takia, mut oisittepa nähneet sen onnistumisen ja onnen riemun kun luumuhillo näytti luumuhillolta, joulutortut maistu joulutortulta ja turkkilaisillekin kelpas! Piparitaikina on kuitenkin vielä tekemättä, eli toivottakaa onnea.. :-D Mitä joulujuomiin tulee, en oo ollu punaviinin tai glögin tai joululimun suurkuluttaja, mutta näin talviseen aikaan oon aina juonut teetä. Jouluteeksi täällä ei tosin kelpaa turkkilainen tee koska sitä litkitään ympäri vuoden, parasta onkin ollut siis ihan perus vaniljatee. Keksin (koska tähänhän siis tarvittiin kauheeta aivotyöskentelyä) myös parhaan miksauksen koskaan, nimittäin jouluisen turkkilaisen kahvin. Oon sitä nyt keitellyt melkeen joka päivä ja tytöillekin on kelvannut mistä olin aika super yllättynyt. Perus turkkilaisen kahvin sekaan siis vaan vähän kanelia ja vaniljasokeria ja tadaa, joulunmakuinen kahvi on valmis.

Meikit ja vaatteet. Näilläkin voi oikeesti saada joulu- ja talvifiilistä aikaan! Ei oo parempaa kun ulos lähtiessä pukeutua lämpimään talvitakkiin, kieputtaa lämpimän sävyinen kaulahuivi harteille ja uppoutua siihen. Ostin H&Mstä ihan tajuttoman kokosen lämpimän kaulahuivin ja ah miten mukava se onkaan. Suomessa en voi sietää mitään aamutossuja tai karvasia sisätossuja, mutta täällä on talvella lattiat niin tajuttoman kylmät että oon ostanut itelleni söpöt jouluiset sydäntossut. Näitä käyttää ihan mielellään! Yleensä oon uskollinen mustaan pukeutuja, mutta näin joulukuussa oon huomannut pukeutuvani myös mielelläni punaiseen, viininpunaiseen ja.. glitteriin?? Tytöt osti mulle synttärilahjaksi ihanan kimaltelevan puseron ja oon fiilistellyt sitä ihan innoissani :-D Se on niin jouluinen! Viimeviikolla taas ostin Gratiksesta ihan sairaan makeen kultaisen glitterluomivärin. Oon vielä malttanut pysyy erossa siitä, mutta ensviikonlopuksi pitää varmaan keksiä jotkut pikkujoulut mitä varten voin testailla sitä hehh. Joulunaikaan myös hajuvedet voi mun mielestä olla vähän mausteisemman tuoksusia ja toi alla olevan kuvan Avonin Mesmerize Black on mun ihan lemppari.


Joulun odotus. Nää kaikki edellä mainitut asiat saa mut virittymään siihen joulufiilikseen, mutta se itse jouluaaton järkkäily ja odottaminen on niin kivaa itsessäänkin. Mun onnekseni molemmat tytöt on olleet innoissaan niin joulukalenterista kuin joulukuusesta ja joulutortuistakin, eikä siis varmaan tarvitsis ees erikseen mainita että kun varovaisesti ehdotin myös jouluaaton viettämistä porukalla oli molemmat tytöt enemmän kun suostuvaisia mun ehdotukseen. Vaikka tänävuonna jääkin välistä aamuinen eri lastenohjelmien välillä surffailu, hautausmaalle kynttilöiden vieminen ja porkkanalaatikon syöminen tulee meille siti joulu. Tulee olemaan kalaa ja joulutorttuja, joulukuusi, lahjat ja hyvä porukka koolla. Ja onneksi on olemassa Skype minkä kautta voin viettää hetken sitä Suomijouluakin.

perjantai 9. joulukuuta 2016

Kämppiselämää

Kun kesällä aikeet Turkkiin paluusta alkoi käymään entistä totisemmaksi ja syksyä kohti mentäessä suunnitelmat entistä varmemmiksi, tuli mieleen heti tottakai käytännön järjestelyt. Missä päin kaupunkia tahtoisin asua, minkälaisessa kämpässä, yksin vai kenties jonkun kanssa? Olin pitkin kesää selaillut huvikseni vuokrakämppiä netistä sillä ajatuksella että muuttaisin omaan kotiin ja vuokraisin asunnon vain itselleni. Suomessa yhdeksän kuukautta muiden nurkissa pyörittyä alkoi oma kotikolonen kuulostaa enemmän kuin hyvältä, mielessäni jo sisustin yhtä jos toistakin netistä löytämääni söpöä luukkua. Mutta vaikka oma koti kuulosti kivalta, tuntui se samaa aikaa myös vähän pelottavalta ja yksinäiseltä. Selviytyisinkö mä kaikista asuntoon liittyvistä asioista itekseni? Olisinko sitten aina vaan yksin? Näiden kysymysten lisäksi myös vaakakupissa painoi raha; pienet kämpät on yllättävän kalliita. Turkissa ei tunnu olevan mitään järkeä vuokrien hinnoittelussa. Karmeimmistakin murjuista saatetaan pyytää älyttömiä hintoja jos sijainti on hyvä, toisaalta taas saatat löytää hyvän asunnon hyvältä alueelta edullisesti. Upeita, upouusia asuntoja saa vuokrattua halvalla kaukaa keskustasta. Pienestä parinkymmenen neliön yksiöstä voit joutua maksamaan enemmän kun naapuritalossa perhe maksaa omasta 3 h + keittiöstään. Koska en halunnut myöskään maksaa itseäni kipeäksi yksinasumisesta päätin kokeilla onneani kämppismarkkinoilla.


Aiemmin jo pelkkä sana, kämppäkaveri, sai mun niskakarvat pystyyn. Kuinka kamalaa oiskaan joutua jakamaan koti jonkun tuntemattoman kanssa. Olihan mulla Daglioglussa asuessani mun romanialainen kämppis, jonka kanssa meidän yhteiselo oli ihan ok, mut kuitenkin sen verran awkwardia että usein mua ahdisti olla kotona. Noihin aikoihin hengasin kuitenkin melkein 24/7 Hakanin ja sen kämppisten luona ja niillä totuinkin siihen leppoisampaan yhteiseloon. Pojat oli enemmänkin veljeksiä kuin kämppiksiä ja siinä kodissa oli helppo olla. Kun lähdin ettimään kämppiksiä mun mielessä oli just jotain sellaista, haluisin löytää tyyppejä kenen kanssa ois kiva jakaa koti niin että kotona ois hyvä olla. Mä liityin pariin ryhmään facebookissa, mutta tyydyin suurilta osin vain seurailemaan muiden kämppistenhakuilmoituksia ja päätin luottaa tän maan kantavaan voimaan, omiin kontakteihin. Varmasti joku tuntis jonkun, joka tuntis jonkun joka etsis kämppäkaveria. Eikä tarvinnut kun kertoa tilanteesta mun vapariaikaselle pelastavalle enkelille Kadirille joka teki taas taikojaan ja parin päivän päästä tyyppi laittokin mulle viestiä; hei muuten, löysin sulle ehkä kämppikset!



Ja niinpä me sitten ensin vaihdettiin Cansun kanssa viestejä facebookissa, kyseltiin juttuja toisistamme ja päädyttiin siihen että saavuttuani Adanaan olisin ainakin alkuun heidän ylimääräisessä huoneessa ja katsottais sit miten meidän kolmen, mun, Cansun ja Edan, yhteiselo lähtis käyntiin. Ja oikeesti, mua jännitti tosi paljon! Miten solahtaisin mukaan kolmanneksi kämppikseksi, osaisinko yhtään elää turkkilaisten kanssa, mitä jos oltaiskin ihan eri maailmoista, entä jos ei tultais yhtään toimeen? Yhtään yleistämättä jotkut turkkilaiset tytöt osaa olla joskus mielenkiintosia tapauksia ja toivoin yli kaiken että nää kaks ois sellasia, noh, tavallisia :-D Tässä vaiheessa mä tiesin hyyyvin ympäripyöreesti missä päin kaupunkia tää kämppä sijaitsi ja Cansu oli lähettänyt mulle facebookissa pari kuvaa mun huoneesta. Olin jo sillon pyörtyy ilosta, mun huoneessa on kaks ikkunaa! Miten pienestä  voikaan tulla iloseks haha. Pajon muuta en sitten tiennytkään, kunnes pääsin näkemään alueen ja kodin ihan omin silmin. Olin niin positiivisesti yllättynyt ihan kaikesta, etten voinut uskoo mulla olevan näin hyvä tuuri. Meidän koti on hyvällä paikalla kivalla asuinalueella, koti siistissä kunnossa ja vasta kahden päivän yhteiselon jälkeen tytöt oli jo päättäneet pitää mut jos mä vaan päättäisin jäädä. Ja täällä sitä vielä ollaan, vaikka ihan alun alkujaan tytöillä ei ollut minkäänlaisia aikomuksia ottaa kolmatta kämppistä :-D


Mun jännitykset tyttöjä kohtaan oli kaikeksi onneksi ihan turhia, jo heti kättelyssä ensimmäisenä iltana kun istuttiin meidän olohuoneen kirkkaanpunaisilla sohvilla ja tutustuttiin toisiimme olin ihan varma että tullaan hyvin juttuun ja molemmat paljastu hyvinkin jalat maassa -tyypeiksi. Meidän yhteiselo on ollut nyt koko tän kaksi ja puoli kuukautta tosi helppoa ja lepposaa. Osaltaan tähän vaikuttaa se, että molemmat tytöistä on mua vanhempia ja olleet jo työelämässä jonkun aikaa, turhia teinidraamoja ei siis oo (ainakaan vielä ;-)) ollut. Ollaan kaikki kolme tosi erilaisia mutta silti niin samanlaisia. Meitä yhdistää kiinnostus kieliin, matkusteluun ja ulkomaihin, tytöt on tosi avarakatseisia ja voidaan puhua mistä vaan yhdessä. Mun eloa ja oloa on helpottanut ihan tajuttomasti se, miten tytöt ymmärtää mun ulkomaalaisuutta, eikä huokaile mun oudoille tavoille, kohtele mua kuin ulkoavaruudesta tullutta alienia tai pyörittele silmiään sille etten osaa keittää riisiä turkkilaisittain vaan syö innoissaan mun suomalaisittain tehtyä lasagnea, jännittää mun kanssa joulukalenterin luukkuja ja opettelee kilpaa suomea. Puhutaan nyt kotona virallisesti kolmea kieltä kun tytöt on oppineet jo viikonpäivät, numerot ja perusjutut suomeksi ;-)



Tää jännitys tyttöjä kohtaan ei ollut kuitenkaan ihan yksipuolista, luonnollisesti myös täällä jännitettiin sitä minkälainen olento tänne Suomesta saapuis. Ilmeisesti joissain villeimmissä kauhuskenaarioissa mut oltiin jo kuviteltu villiksi parikymppiseksi joka bailaa päivät yöt mutta mäkin kuulemma sitten paljastuinkin ihan tavalliseksi.. :-D Yks ihan parhaimmista puolista yhdessä asumisessa on ollut se miten paljon voikaan toisilta oppia ihan vaan elämällä saman katon alla. Enkä nyt puhu vaan siitä, että oon oppinut tekemään joitain turkkilaisia ruokia tyttöjä seuraamalla tai että tytöt osaa laske kymmeneen suomeksi, vaan ihan yleisestikin. Musta tuntuu että ihan vaan jakamalla kodin ja arjen opitaan jatkuvasti kaikkea uutta niin toisistamme kuin tästä elämästä yleensäkin.



Kaikista parhainta on kuitenkin se, että meidän koti tuntuu ihan oikeesti kodilta. Ei vaan kylmän etäiseltä kuulostavalta kimppakämpältä vaan ihan oikeelta lämpimältä kodilta missä on mukava ja oikeesti hyvä olla. Meillä ei oo jaettu tai yhteinen keittiö, vessa ja olohuone, vaan ihan vaan keittiö, vessa ja olohuone. Ja meidän omat huoneet tietty. Musta tuntuu kuin oisin yhtäkkiä jostain saanut kaks isosiskoa lisää joiden kanssa nyt asustelen. Meillä ei oo siivousvuoroja, se tyhjentää tiskikoneen jolla sattuu olemaan aikaa ja pestään toistemme pyykkejä. Lainataan hiustenkuivaajaa ja laastareita. Eletään avoimin ovin ja se joka imuroi, imuroi myös toisten huoneet. Ei kytätä toistemme menoja tai tuloja, mutta pidetään toisemme ajantasalla ettei muiden tarvitse huolehtia jos yksi ei tulekaan yöksi kotiin. Iltaisin jos satutaan olemaan samaa aikaa kotona vaihdetaan kuulumisia, syödään yhdessä ja juorutaan päivän kuulumiset olkkarin sohvilla makoillen. Toisinaan päädytään istuskelemaan jonkun meidän huoneessa yökkärit päällä juoruilemassa ja aina tällästen hetkien jälkeen olevani niin onnekas että oon päätynyt asumaan näiden tyttösten kanssa. Ei meidän yhteiselo kuitenkaan aina oo ku jostain teinien yökyläleffoista revittyä, toisinaan istutaan omissa huoneissamme ovet suljettuina omien juttujemme parissa ja huikataan oven raosta vaan hyvät yöt toisillemme. Ainakin mun suomalaiselle sielulle tällanen on ihan hyvä järjestely, sosialisuutta ja omaa rauhaa sopivassa balanssissa haha.




Joskus heikkona hetkenä jo mietin melkein itku silmässä että mitäs sitten kun meidän tiet eroaa? Miten voisin antaa näistä kumpaakaan pois kun on kerran käynyt näin hyvä tuuri. Meillä on kotona mietitty jo naimisiinmenojärjestys, mä tietysti viimisenä koska oon kodin pikkutyttö, mutta oon sanonut tytöille että koittaa olla menemättä naimisiin vielä ihan hetkeen, en oo vielä valmis luovuttamaan kumpaakaan pois :-D

Kuvituksena muuten, niinkun ehkä ylläripylläri voitte arvata, on meikäläisen luukku. Meidän koti on neljä huonetta ja keittiö ja näiden lisäks löytyy myös kylpyhuone vessalla ja erikseen vielä pikkuvessa joka toimittaa meillä imurivaraston virkaa. Meillä on ruhtinaalliset kolme parveketta, mun huoneesta ei tosin pääsyä yhteenkään, höh. Meidän isoin parveke on kuitenkin aika huippu, siitä on kivat näkymät kadulle ja se on koko päivän varjossa niin että siinä on varmasti ihan mukava istuskella kesälläkin.

keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Kuvamatka Alaçatıin

Vielä mä palailen reilun kuukauden takaseen matkaan länsi-Turkissa. Käytiin päiväseltään käppäilemässä Alaçatıssa, kuvankauniissa ihanassa pienessä värikkäässä kyläsessä muutaman kilometrin päässä Çeşmestä, eikä näitä kuvia voi jättää julkaisematta! Nää kuvat on mun ihan lemppareita, Alaçatıssa oli vaan niin nättiä! Mä olin aina kuvitellut kylän sijaitsevan ihan meren välittömässä läheisyydessä, mutta matkaa merelle oli parisen kilometriä. Meren puutteesta huolimatta Alaçatı oli just niin söpö kun olin ajatellutkin. Alaçatı ei oo kohteena halvimmasta päästä, mutta tollaselle pienelle päiväreissulle se oli just sopiva. Ruoaksi syötiin mitäs muutakaan kun kalaa ja kalamaria ehkä maailman söpöimmän ravintolan mukulakivikadulle asetelluilla pöydillä. Monet kaupat ja ravintolat tosin oli sulkeneet ovensa sesongin päättymisen vuoksi joten kaduilla oli sen takia tavallista hiljaisempaa ja rauhallisempaa. Se kyllä sopi meille, oli kiva pystyä kuljeskelemaan pitkin poikin ihan rauhassa. Ja nyt niitä kuvia;





















perjantai 2. joulukuuta 2016

Altinkum ja Ilica

Cesmessä ollessa käytiin Eevin kanssa kokeilemassa kahta meille suositeltua rantaa. Cesmen alueilta rantoja löytyy vaikka millä mitalla, mutta sesongin ulkopuolella matkaillessa bussien löytäminen pienemmille rannoille ois voinu käydä työlääks. Niinpä päätettiin mennä helpoimman kautta ja mennä vaan niille mitä meidän hotellin omistaja meille eniten suositteli. Niinkun aiemmin kerroin Cesmessä tuuli ja tuulee jatkuvasti, kannattaa aina tsekata ennen rannalle lähtöä mistä päin tuulee ja missä on näin ollen pienimmät/isoimmat aallot ja kovin tuuli.

Altinkum
Altinkum ranta sijaitsee Cesmen eteläpuolella, n. 10 kilometrin päässä kaupungin keskustasta. Sesongin aikaan minibusseja kulkee Cesmestä Altinkumin suuntaan tiheämpään tahtiin, sesongin ulkopuolella tunnin välein mutta Altinkumin ollessa viimeinen pysäkki minibussi ajaa sinne vain jos kyydissä on matkustajia. Näin ollen Altinkumista pois päästäksemme bussikuski antoi meille puhelinnumeronsa ja kun haluttiin lähteä Altinkumista takaisin Cesmeen tuli meidän soittaa bussikuskille ja pyytää joku hakemaan meidät sieltä pois. Käytiin rannalla kahtena päivänä, ensimmäisenä päivänä meidän lisäksi rannalla oli yksi perhe ja yksi pariskunta, toisena päivänä rannalla ei ollut meidän lisäksi ketään muuta. Me taidettiin Eevin kanssa molemmat tykätä Altinkumista enemmän kuin Ilicasta. Rannan hiekka oli nimensä mukaisesti kauniin kultaista ja ihanan pehmeää ja tasaista, vedessäkään ei tarvinnut pelätä kompastuvansa kiviin mikä oli suuri plussa. Altinkumissa vesi on pitkän matkaa tosi matalaa ja sen vuoksi voisinkin suositella tätä rantaa erityisesti lapsien kanssa matkustaville.








Ilica
Ilica ranta sijaitsee noin 3 kilometrin päässä Alacatista, Cesmestä matkaa kertyy reilut kahdeksan kilometriä. Minibussilla pääsee kätevästi ihan rannan läheisyyteen ja toisin kuin Altinkum rannalta on Ilicasta poispääsy hieman helpompaa, Alacatista tulevat minibussit kun menevät automaattisesti Ilican läheltä Cesmeen päin. Ilica on ilmeisesti Cesmen rannoista tuulisin ja se onkin surffareiden suosiossa, enkä ihmettele! Aallot oli aika mahtavan kokoiset ja ihan tajuttoman voimakkaat. Ilica saa multa kuitenkin vähän miinusta joiltain osin kivikkoisesta pohjastaan. Joissain kohtiin pohja oli tosi tasainen, mutta aina välillä tuli joku kivikertymä vastaan ja kuumottelin aina milloin rämähdän jotain kiveä päin. Ilica on kuitenkin hyvällä paikalla palvelujen läheisyydessä, toisin kuin Altinkum jonka ympäriltä ei marketteja tai ravintoloita löytynyt.




Kaiken kaikkiaan meidän piti Eevin kanssa nähdä monta muutakin rantaa, mutta kahdella rannalla kolmena päivänä käyminen oli ihan riittävästi, kerkesi nähdä ja tehdä muutakin. Suosittelen lämpimästi molempia rantoja riippuen omista mieltymyksistä, Ilica on vesiurheilijoille ja Alacatissa oleileville varmasti kivempi ja helpompi vaihtoehto ja Altinkum taas ehkä perheiden ja enempi rauhaa rakastavien vaihtoehto. Mä ite liputan Altinkumin puolesta, se oli mun mielestä tosi kaunis ranta!