keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Unelmien Çeşme

Vai oliko sittenkään? Toisin kuin reissun ensimmäistä kohdetta Konyaa kohtaan, mulla oli Çeşmeä varten suuret odotukset. Jo muutaman vuoden ajan olin tietoinen paikan olemassaolosta ja tiesin sinne joskus vielä meneväni. Olin googlaillut kuvia Çeşmestä ja fiilistellyt kuvankaunista aluetta aiemminkin. Rauhallinen ja rento turistikaupunki kivalla meiningillä ja värikkäillä taloilla, turkoosi meri kultaisella hiekkarannalla ja ainainen aurinko oli mun mielikuvat Çeşmestä. Eevin kanssa lomakohdetta miettiessä ihastuttiin aika tavalla ihaniin rantakuviin ja ihan viimeistään yhden suosituimman, Ilica rannan, kuvien näkeminen riitti. Päätettiin ottaa kohteeksi Çeşme ja katsastaa samalla reissulla ainakin vieressä oleva söpö kylä Alacati, mistä tulossa erikseen postaus.







 Eevin lomalle lähtö oli saanut jännittävän alun jo ennen edes Turkkiin saapumista lentojen myöhästymisen takia, eikä tähän loppunu tän reissun kohellukset ja toilailut. Olin mm. leidiä vastassa väärässä paikassa ja lopulta löydettiin toisemme niin että meistä molemmat tekstaili mun äidille joka välitti meidän viestit toisillemme. Fiilis oli just varmaan ihan sama niinku ihmisillä siinä ummikot ulkomailla ohjelmassa, eikä toi fiilis laantunu tulevinakaan päivinä haha.Otettiin ensitöiksemme Izmirin lentokentältä Havas-bussi Çeşmeen, ajomatkaa oli noin tunnin verran. Oltiin perillä tosi myöhään ja ensimmäisenä tavarat hotelliin heitettyämme lähdettiin etsimään ruokaa. Koska elettiin lokakuun loppupuolta oli varsinainen sesonki jo mennyt ja kaupunki oli tosi hiljainen. Sen viiden päivän aikana mikä Çeşmessä vietettiin nähtiin meidän lisäks ihan muutamat saksalaiset ja brittituristit. Kaupunki oli siis päivisinkin unelias ja hiljainen, paikallisia tietysti seikkaili siellä täällä mutta muuten meno oli tosi rauhallista.






Mun tekis kauheesti mieli kirjottaa tästä postauksesta tosi ilonen ja ihana ja mukava koska mä tykkään näistä kuvista ja ulkokuoreltaan Çeşme oli ihan nätti. Ihan nätti, niin, mut ei kuitenkaan upee ja kaunis ja mahtava. Mä en oikeen tiiä mikä Çeşmessä mätti, oliko ne mun suuret ennakko-odotukset vai se miten kaupunki meitä kohteli vai jo loppunut sesonki ja sen mukanaan tuoma hiljaisuus vai mikä, mutta mä en oikeestaan kauheesti tykännyt Çeşmestä. Jo kolmantena päivänä toivoin että päästäis jo takaisin Izmiriin. Mä en oo yleensä kauhee valittajatyyppi, lomakohteen huono sää ei oo siis mun mielestä matkaoppaan vika ja tajuun sen että jos hotellihuoneessa ei tuu +38 asteista vettä tasasella paineella, ni sit ei vaan tuu. Sit käydään kylmässä suihkussa ja nautitaan muista jutuista. Mut Çeşmessä musta ehkä kuoriutu ärsyyntyjä ja valittaja. Miksei bussit kulje, miks bussit kulkee vaan väärään suuntaan, miks täällä tuulee koko ajan, miks kaikki on niin kallista, miks ihmiset on täällä niin töykeitä, miksei tää merivesi oo lämmintä (öö ehkä koska on lokakuun loppu?) ja miks meiän hotellihuone on jäätävän kylmä, miks meiän hotellihuoneen suihkusta tulee kerrallaan kolme pisaraa vettä????






Pari asiaa opin Çeşmestä; 1. Se ei oo kaikkein köyhimpien lomapaikka. Tavallisia rättipuljuja ja joka kaupungista löytyvät LC Waikikit löytyi keskustasta mikä löydettiin Eevin kanssa vasta meiän kolmantena lomapäivänä (XD) mutta muuten kaupat oli luokkaa Adidas, Burberry ja kumppanit. Shoppailu ei ollu meiän ykkösprioriteetti mut olin vähän pettyny siihen että niiden rättipuljujenkin vaatteet oli melkeen tuplasti kalliimpia kun Adanassa. Tän lisäks ruoka ja ihan kaikki muukin oli kallista, vaikka sesonki oli jo ohi. Miksi. 2. Çeşmessä tuulee aina. Siis oikeesti. Olin lukenu tästä jo vähän aiemminkin, mutta emmä aatellut että siellä tuulis niin paljon ja niin kovaa. Kesällä varmaan ihan kiva juttu, mut näin talven lähestyessä ois ehkä kannattanu ottaa lämpimämpää kudetta messiin. 3. Ihmiset on töykeitä. Joo, yleistys, mut meidän tapaamat kivat ihmiset Çeşmessä on laskettavissa yhen käden sormilla. Meidän hotellin työntekijät ja Migroksen myyjä. Kelatkaa. Aattelin ensimmäisenä päivänä vaan et meil oli vaan huono tuuri ja törmättiin tympeisiin ihmisiin, mut jos viiden päivän aikana tapaat neljä kivaa ihmistä ni saa olla jo aika paska tuuri. Ravintoloiden tarjoilijat, kauppojen kassat ja työntekijät, bussikuskit, kaikki tuntu olevan naama väärinpäin. Saatiin tosi paskaa palvelua monessa paikassa. Loppulomaa kohden oikeesti jo alko naurattaa se palvelun laatu mitä monissa paikoissa saatiin ja heitettiinkin Eevin kanssa yks jos toinenkin hyvä läppä aiheesta. En oo ikinä koskaan missään päin Turkkia törmänny tällaseen ja varsinkin täältä lämpimien ihmisten (haha) Adanasta tulevana tää ihmisten tympeys oli mulle aika shokki. Turkissa on yleisesti vähän sellanen läppä ja ennakkoluuloja Adanaa kohtaan, että adanalaiset on outoja ja töykeitä ihmisiä. Outoja ehkä joo (XD) mut töykeitä ja epäystävällisiä, ei todellakaan.






Ihmisten tympeyden lisäks päästiin vähän lähempäänkin kontaktiin erään jantterin kanssa, tosin ei niin mieluisissa merkeissä. Tää tosin vois käydä ihan missä vaan muuallakin, en pistä tätä mitenkään Çeşmen piikkiin koska näitä ääliöitä löytyy ihan varmasti jokaisesta kaupungista, mut haluun silti kertoo tänkin tapahtuneen. Oltiin yhtenä iltana himottu ranskalaisia ja lähettiin metsästämään niitä meren rantaa pitkin kulkevaa kävelykatua pitkin. Saatiin ranskalaisemme ja lähettiin kävelemään kohti meidän hotellia. Koska on kyse meistä, käveltiin ihan normaalisti jutellen ja no, naurun äänet saatto kantautua vähän kauemmaskin ja tietty koska puhuttiin suomea huomattiin aina välillä joidenkin ihmisten kattovan vähän pidempään. Ihan normaalia siis. Jossain vaiheessa huomasin kuitenkin sivusilmästä jonkun kävelevän tosi lähellä meitä. Sanoin siitä Eeville, muttei kiinnitetty siihen sen kummempaa huomiota, ajateltiin et se vaan ohittaa meidät ja unohdettiin koko juttu. Jatkettiin matkaa ja oltiin jo kävelty pois kävelykadulta, eikä meidän ympärillä ollut enää muita ihmisiä. Eevi huomautti mulle sen jantterin vieläkin seuraavan meitä, ja kohta se sankari olikin hypännyt meidän rinnalle kävelemään. Tää jannu kerto turkiks haluavansa tutustua ja vastasin sille vaan töykeesti että joo kiitos mutta ei kiitos. Jantteri toisti vielä kerran halunsa tutustua meihin ja vastasin jotain epämäärästä samalla kun katoin sitä nokkaani pitkin siihen tyyliin et lähtis nyt jo menee. Tää jamppa vaan naureskeli ja virnuili vähän siihen tyyliin kun oltais vaan esitetty vaikeesti tavoteltavaa. Oltiin tienristeyksessä lähellä meidän hotellia ja käskin Eevin suomeksi kääntyä meidän hotellin kadulle. Nopeesti käännyttiin molemmat hotellin suuntaan ja jannu tajus ettei tosiaan oltu lähdössä sen mukaan ja nappas mua farkkutakin rinnuksista kiinni. Löin miehen kädet pois ja kysyin mitä helvettiä se luulee tekevänsä? Ei jääty sen kummemmin oottelemaan vastausta vaan lähettiin aika nopsakkaa kohti onneks lähellä olevaa hotellia. Sen verran näin et tää jannu jäi hetkeks paikalleen sihisemään ja kiroilemaan meidän perään. Ilmeisesti oli jotenkin tosi outoa et kaks tyttöö ei lähtenytkään tuntemattoman miehen mukaan, ei vaikka ois vähän takin rinnuksista repinyt? Päästiin tietty turvassa hotellille ja kaikki oli ihan hyvin, mut koko illan mua raivostutti niin paljon se tilanne. Keksittiin sen jälkeen kaikkia hyviä keinoja mitä ois pitänyt tehdä sen sijaan et vaan lähdettiin menemään, mut jälkiviisaus on aina huonoin viisaus.. :-D Eniten ärsytti ehkä se, että oon saanu lähes aina kulkee Turkissa ihan turvassa. Nyt väistämättä mun mieleen nousi kysymykset siitä, että kuinka turvassa saisinkaan kulkee jos mun otsassa lukiskin ulkomaalainen. Nimittäin melkein aina jonkun tällasen jutun sattuessa oon ollut jonkun ei-turkkilaisen kaverin kanssa, puhunut suomea tai englantia, niin että meidät on voitu samantien älytä ulkomaalaisiksi. Yksin kävellessä sitä ei ehkä huomata koska mun kieli ei paljasta mun ulkomaalaisuutta. Ärsyttävää.




 


Ei Çeşme ollut kuitenkaan ihan läpimätä mesta mun mielestä. Esimerkiksi rannat oli tosi kauniita, kirjotan niistä vielä myös postauksen erikseen. Tästä tuli nyt oikeesti aika negis ja valivali postaus, mutta oli lomassa paljon hyvääkin. Tuli nähtyä uusi paikka, todettua ettei se ollut mua varten, opittua taas uutta ja mikä tärkeimpänä, vietettyä aikaa Eevin kanssa! Perjantaina meidän Çeşmet oli cesmeilty ja hypättiin Havaksen kyytiin ja otettiin naamarit kohti Izmiriä. Siitä lisää taas enskerralla. Nyt mä lähden tekemään jotain fiksua, pakkaamaan kamoja huomista Istanbulia varten ja ehkä vähän moikkailemaan vielä kamuja. Palaillaan taas ensviikolla!

6 kommenttia:

  1. Olisin voinu ehka varottaa sua Çesmen hintatasosta ja maineesta snobikohteena jos olisin tajunnut jo Izmirissa, no enpa tajunnut :O Çesme oli ennen kylapahanen, jossa oli lomamökkeja izmirilaisilla, sitten muutama yrittaja keksi restauroida Alaçatin vanhoja taloja ja siita se sitten lahti. Bodrum menetti ykköspaikkansa jetsetkohteena ja nykyisin se ykköspaikka on pienen Çesmen. Bodrumin niemimaan jetsetspotissa on vahan sama juttu, paskasta palvelusta ja kalysesta ruuasta joutuu maksamaan todella paljon ja se on kaikkien mielesta ok. Koska jetset-vaki haluaa etta ne kohteet on vain varakkaille eika tavallisia ihmisia tarvitse palvella. Meilla on muutamia tuttuja, jotka ovat hankkineet loma-asunnot Çesmesta silloin joskus kauan sitten, nykyisin tiet on tukossa kesa vkonloppuisin ja markkinoilla joutuu maksamaan kolme kertaa enemmin kilosta papuja kun muualla, eivat ole kovin iloisia. Ens kerralla kun olet talla suunnalla niin suosittelen eski foçaa, güzelçamlia tai jotain muuta pienta paikkaa, jossa raha ei ole pilannut paikkaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin kuvitella kuinka kiva paikka on ollut sillon vanhoina päivinä! :-) Olin aiemmin jo kuvista ihaillut satamaa ja niitä veneitä, ois varmaan siitä jo pitänyt tajuta ettei ihan köyhimmän väen veneet siellä oo ;-) Kesällä päiväkohteena Çeşme varmasti ois paljon kivempi, mut näin talvella viis päivää oli ihan liikaa! :( Enskerralla kyllä otan varmasti suunnan kohti jotain pienempää paikkaa tai vähän etelämmäs, ehkä sinne Kuşadasiin?

      Poista
  2. Oletko kunnossa??? Luin, että Adanassa on räjähtänyt autopommi. Tulit heti mieleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa, kiitos kovin muistamisesta, mä oon ihan kunnossa :) Toivotaan, ettei uhriluku tästä enää kasva :-(

      Poista
  3. Voi Çeşme mitä teit. Itse olen haaveillut siellä käyväni, ehkä nyt ainakin odotan lämpimämpää kesää ennen sinne säntäämistä. Olen käynyt siinä lähellä rannalla ja käytiin Çeşmen rantakadulla syömässä, hyvä kuva jäi siitä nopeasta keikasta, eikä jäänyt kyllä ravintolan hinnatkaan mieleen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kesällä voikin olla varmasti ainakin näin talvea kivempi kokemus! :-) se voi olla että Çeşme vaan ei napannut, tai oli ne liian korkeat odotukset. Ihan nättihän kaupunki itsessään oli. Toivottavasti saat kivemman kokemuksen jos joskus pidemmäksi ajaksi Çeşmeen meet, mielelläni kuulen muiden kokemuksia! :-)

      Poista