perjantai 11. marraskuuta 2016

Aina yhtä ihana

.. nimittäin Tepebağ. Muistatteko vielä? Postasin tosta ihanasta paikasta tänne ja tänne. Vajaa puolitoistavuotta sitten vähän ennen mun vaparivuoden loppua löysin sattumalta ihanan, hiljaisen ja rauhallisen naapuruston keskeltä kaupungin hälinää. Eksyin sinne silloin sattumalta vaikka olin paikasta aiemmin kuullutkin, en vain ollut tiennyt missä se oli. Nyt sinne suunnattiin ihan tarkoituksella puolalaisten tyttöjen kanssa kiertelemään ja ottamaan valokuvia. Tepebağ on ihan ehdottomasti yks mun lempialueista Adanassa ja se on kovin tunnettu myös muiden valokuvaamisesta innostuneiden keskuudessa Adanassa. Ja vaikka Tepebağ on pieni kun mikä, sieltä tuntuu silti löytyvän aina joku uusi kuja tai jännittävyys. Tällä kertaa niitä löyty vähän enemmänkin ja saatiin aikaa kulumaan tuolla varmaan reilut kolmisen tuntia. 





 Mä palasin vajaat pari viikkoa sitten lomalta ja ai miten ihanalta tuntukaan olla taas kotona. Mulla on vielä matkapostauksista suurin osa kirjottamatta ja kertoilen niissä sitten lisää, mutta vaikka reissu olikin kuinka kiva ja Eevin kanssa vietettyä aikaa en vaihtais mihinkään, jossain vaiheessa lomaa iski pieni koti-ikävä tänne Adanaan. Selkeesti reilu viikko putkeen muualla oli liikaa näin alkuun. Parin viikon päästä oon lähdössä pikapyörähdykselle Istanbuliin, mutta halusin pitää sen reissun lyhyenä ja oonkin siks Istanbulissa pari päivää, just sen verran että kerkeen nähdä kavereita ja fiilistellä Istanbulia ja sit onkin taas kiva palata kotiin. Ton olleen ja menneen koti-ikävän takia oon nyt nautiskellut tän pari viikkoa ihan vaan kotielosta, kavereista, urheilusta (jep!) ja tietty tästä kaupungista mun ympärillä. Tänpäivänen Tepebağ teki siis oikein hyvää, oli kiva hengailla tyttöjen kanssa ja vaan pyöriä ilman päämäärää. Vaikka usein tykkään mielummin vaellella yksikseni tällasissa paikoissa oli tosi kiva jakaa tää kokemus tyttöjen kanssa ja ilman niitä olis jäänyt yks huippupaikka löytämättä. Ja niin, jos muistatte mun aikasemman postauksen, niin muistatte myös ehkä tän seuraavan paikan, talon numero 85.








Mun yksiä lempparimuistoja vapariajalta on nimenomaan ne viimeiset kuukaudet ja viikot kun tallustelin kamera kaulassa ympäri kyliä ja satuin mitä mukavimpiin tilanteisiin ihmisten kanssa. Yks niistä ihmisistä oli tää vanha herra ja ystävänsä joiden kanssa istuskelin valkopartaisen herran vanhan talon pihalla rikkinäisellä muovituolilla ja tutkailin ikivanhoja kolikoita. Sain käydä vanhassa talossa sisälläkin ja ihastella ympäriinsä. Meidän onneksi Mehmet herra oli tänäänkin paikan päällä ja saatiin kutsu kurkata jälleen talon sisälle. Mehmet oli utelias mistä me oltiin kotoisin ja kertoi sukulaispoikansa asuvan Suomessa. Puhuttiin Turkista, matkustelusta ja Adanasta. Kysyin miehen lempipaikkaa Turkissa, mutta Mehmetin mielestä koko Turkki on niin kaunis ettei yhtä paikkaa voi valita. Käy järkeen! Niinkuin aikasemmin mainitsin, alue on suosittu valokuvaamista harrastavien keskuudessa, ja niin on ilmeisesti myös Mehmet. Mä oon itseasiassa törmännyt tän herran kuviin instagramissa monta kertaa aikaisemmin milloin kenenkin valokuvaajan ig-tilillä, ja talon sisällä oli iso pino miehestä ja talosta otettuja kuvia mitä ihmiset oli ottaneet ja myöhemmin vieneet muistoksi ja kiitokseksi miehelle itselleen.







Ja niin, kiitos tyttöjen "käännytäänkö sittenkin tästä" lausahduksen löydettiin tää seuraava löytö, josta kuvat tän tekstin alla. Rakastun harvoin mihinkään rakennuksiin, mut kattokaa tätä taloa ja varsinkin viimisen kuvan käytävää ja kuvitelkaa miltä se on näyttänyt ennen kun muutama kymmen vuotta sitten se otti osumaa ensin maanjäristykseltä, sen jälkeen muilta luonnonilmiöiltä vaan tyhjillään rapistuen ja ilmeisesti välillä palaenkin. Tää rakennus toimi alunalkujaan tuomioistuimena ja sen jälkeen esikouluna. Musta on kuitenkin kivempi ajatella, että oikeesti siellä asui joku onnellinen perhe joka osas arvostaa noita jättimäisiä ikkunoita, tummaa lautalattiaa ja lämmintä tunnelmaa. Tälläkin hetkellä talo on valtion omistuksessa ja mua harmittaa että sen on annettu mennä tohon kuntoon. Miten kauniin ja ihanan tosta saiskaan. Tän talon lähellä olevassa ompelimossa työskentelevä mies osas myös kertoa, että alueen vanhat talot kulkee suvuissa perintönä ja siksi monet näistä vanhoista taloista on todella huonossa kunnossa koska ihmisillä ei oo varaa kunnostaa niitä kunnolla.





Ton talon pihalla pyöriessämme tosiaan läheisestä ompelimosta meille tuli juttelemaan eräs vanhempi herra joka kehotti meitä kurkkaamaan vielä kulman takana olevalle kujalle ja hetken siinä vanhoista taloista juteltuamme kysyi haluttaisko me kurkata yhteen kunnostettuun taloon. Yliopisto-opiskelijat oli joskus vuosia sitten sen kunnostaneet ja nyt hiljattain se oli taas siistitty romuista ja roskasta ja miehen mukaan sinne on suunniteltu avattavan jotain museon tyylistä. Se ois tosi upee juttu, ehkä sitten alueen muidenkin talojen arvo huomattais paremmin. Taloon oli rakennettu aikoinaan "jatko-osa" missä asuu tällä hetkellä yksi perhe. Heidän rappukäytävästään oli pääsy sisälle tähän vanhaan osaan ja ompelimon herra reippaasti rimpautti talossa asuvien ovikelloa ja huusi avoimesta ikkunasta että täällä ois muutama vieras, saataisko me tulla kylään? Saatiinhan me, ja voi miten ihana talo sekin oli. Mulla ei kovin montaa kuvaa oo, mutta nää kaks alla olevaa on talon söpöltä parvekkeelta.






Pikkuhiljaa auringon laskiessa mekin suunnattiin kohti vanhaa keskustaa eli carsia ja istuttiin hetki kahvilassa ennen kotiin lähtöä. Pelattiin Agatan kanssa tavlaa eli backgammonia, mutta tajuttiin vasta pelin loputtua että oltiin järjestetty pelimerkit ihan päin honkia. Saatiin kuitenkin pelit pelattua (ja kruunattua Agata voittajaks!) eli ei meillä ihan huonosti menny haha. Mä jatkan taas juttuja enskerralla Izmiristä, mut nyt kivaa alkavaa viikonloppua kaikille teille siellä ruutujen toisilla puolin! :-)

6 kommenttia:

  1. Aivan ihania kuvia, ja tuo paikka näyttää kyllä niin mielenkiintoiselta! Ja ihan paras tuo Mehmet, huippu parta! Izmir-postauksia odotellessa..! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kauheesti! Saatiin vielä kutsu uudestaan kylään ja kahville, ihana Mehmet hehe :-D

      Poista
  2. Ihanaa lukea näitä postauksiasi. Hyvää viikonloppua sinnekin! Aune

    VastaaPoista
  3. Muistan sen Tepebağn postauksen hyvin, se jai mun mieleen pyörimaan koska kuvat ja kaikki oli niiiiiin mielenkiintoista. Jos tulen joskus Adanaan niin haluan ehdottomasti tuonne. Sulla on taito vangita tunnelma kuviin, harvalla on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tosi paljon Petra!<3 Tepebağ on kyllä ihan ehdottomasti yks mielenkiintosimmista paikoista täällä, oli onni löytää se!

      Poista