perjantai 14. lokakuuta 2016

Perjantai, perjantai

Meidän piti tosiaan maanantaina lähteä Edan kanssa zumbaan, mutta koska ollaan Turkissa niin kaikki on mahdollista ja monen mutkan kautta ei sitten päästykään ikinä zumbaan mutta sen sijaan käytiin vetäsemässä kuuden kilsan lenkki. Mua ensin vähän jännitti kuin mun jalat kestää reipasta kävelyä ja pientä hölkkää asfaltilla, mutta kaiken kaikkiaan lenkkeily ihmisten keskellä, keskellä kaupunkia oli yllättävän hauskaa. Oli kiva katella samalla ihmisiä ja niiden touhuja, bongailla taas uusia paikkoja näiltä omilta huudeilta ja jutella päivän kuulumisista. Eikä mun jalatkaan meinanneet mitään kummempia, joten uskaltaa hölkkäillä muuallakin kun vaan metässä, jee! Tiistaina lopultakin päästiin salille asti, musta oli niin kiva kuulla että Edakin oli miettinyt salille lähtemistä ja oltiin molemmat tahoillamme bongattu meitä aika lähellä oleva sali missä käytiin reilu viikko sitten tutustumassa, oon sen verran ujo ja nolostelija etten varmaan ikinä ois saanu aikaseks lähettyy yksin salille. Tiistaina ja keskiviikkona käytiin Edan kanssa testaamassa pilates ja zumba ja eilen uskaltauduin yksin steppiin ja juoksumatolle. En oo tosiaankaan mikään sali-intoilija tai raudannostaja mutta noi tunnit on ihan tajuttoman kivoja! Meidän liikuntaohjaajat Ipek ja toinen kenen nimeä en osaa ääntää, saati sit kirjottaa haha, vaikuttaa myös tosi hyviltä tyypeiltä ja sellasilta tsemppaajilta joiden tunneilla on tosi jees olla. Meidän sali on aika pieni, joten tunneillakin on ollut ihan järkevä määrä porukkaa ja niin että mahtuu liikkumaan.
 

Reilu viikko sitten kävin Optimumissa shoppailemassa vähän tarvittavia juttuja ja sain ehkä ihan älyttömän idean kirjahyllykön ohi kävellessäni. Ostin viissataa sivusen kirjan, turkiksi! Tässä on ainakin haastetta kerrakseen haha. Kaverit kyllä sano, että oisko pitänyt ehkä alottaa vähän jostain iisimmästä, mutta en anna sen hidastaa, katotaan kuinka kauan tän kirjan lukemiseen menee ;-) Oon nähnyt kyseisen kirjan elokuvaversion leffateatterissa, ja ai vitsi se oli ihana! Se, että olin nähnyt leffan oli ehdottomasti kyllä suurin syy siihen että uskalsin ostaa tän kirjan turkiksi, näin tiedän jo juonen ja juttujen ymmärtäminen on helpompaa. Oon parina iltana lukenut kyseistä kirjaa, välillä käytän sanakirjaa apunani ja välillä huomaan tajuavani sanoja niiden sanayhteyden takia. Joissain pitkissä lauseissa tosin meinaa usko välillä loppua, välillä niissä kun ei tunnu olevan minkäännäköistä järkeä.... No, jokatapauksessa, Senden önce ben on nyt mun suuri panostus turkin oppimiseen. Samalla pääsen täyttämään mun tavoitetta kirjojen lukemisesta somen kyttäämisen sijaan!



Toisen panostukseni takia lähdin eilen käymään taas Optimumissa, koska siellä taitaa olla Adanan suurin kirjakauppa. Mun kielitaidossa on paljon aukkoja ja varsinkin vaikeampien lauseiden muodostaminen ja tiettyjen kielioppien osaaminen on mun heikko kohta. Osaan niin että pärjään, mutta haluun osata paremmin ja niin etten puhu "hoonoo soomee" vaan että vaikeemmat ja pidemmätkin lauseet lopulta asettuis uomiinsa. Ostin sitten tällasen Practical Turkish for Everyone kirjan, mikä ainakin eiliseltä ensivilasulta näytti ihan fiksulta. Kirjassa on 70 oppituntia joten tuun varmasti hyötymään tästä paljon. Toivon ainakin! Motivaatio oppia lisää on ainakin kova, en haluu tuudittautua liikaa siihen että osaisin jo tarpeeksi, koska aina voi oppia lisää ja kielten osilta kehittyä koko ajan.



Urheilun ja turkin kielen lisäksi tää viikko on mennyt kotona hengaillessa, Daglioglussa, siivoillessa ja kenkäostoksilla. Kävin ostamassa salikengät Adanan misir carsilta, eli bazaarialueelta mikä on muuten aina yhtä jännittävä paikka. Tykkään kierrellä siellä ja tunnelma on muutenkin kiva, ainoo asia mistä en vaan siellä tykkää on se älytön tuijottaminen. Missään muualla Adanassa ei ihmiset kyttää niin paljon kun siellä. Jokatapauksessa, löysin kivat salikengät ja toiset ihan normikäyttöä varten. Misir carsi on täynnä feikkiä tavaraa, se on siis samanlainen mesta kun turistipaikkojen vaate- ja kenkäbazaarit, mutta Adanassa on vielä enemmän valikoimaa kaiken muun pikkusälän ja tarvikkeiden osalta. Eilisen stepin jälkeen tulin kotiin ja hetken päästä meiän ovikello jo soi, oven takana oli vastapäisen asunnon nuori tyttö joka toi meille alla olevan kuvan sapuskoja, lahmacunia ja jotain palleroita (XD), koska perheessä vietettiin ilmeisesti nuorimmaisen pojan ympärileikkausseremonioita. Mä en oo ihan päässy perille ympärileikkaukseen liittyvistä perinteistä, seremonioista ja  muista jutuista sen ihmeemmin, mutta jo aamulla Eda kertoi että tänään joku saattaa meidän ovella käydä tuomassa ruokaa.


Muuten elo ja arki täällä etelässä on ihan leppoisaa ja jo vähän ehkä rutinoitunuttakin. Koulujuttuja, kavereiden kanssa hengailua ja kotijuttuja. Mielialat kyllä heittelee välillä aika nopeastikin nollasta sataan ja jotain sillä välillä, mutta se on kai ihan normaalia ja kuuluu asiaan. Ensiviikolla yks mun parhaimmista kavereista tulee Turkkiin, niin ihanaa päästä viettää kokonainen viikko Eevin kanssa! Ollaan suurin osa viikosta Cesmessä ja pari päivää Izmirissä, niin kivaa! Mä lähden länttä kohti vähän Eevin tuloa aiemmin, koska stoppaan matkallani yhden yön Konyassa ja tutkailen vähän keski-Turkin maisemia. Mulla oli suunnitelmissa käydä myös Aksarayssa ja ehkä Ankarassakin, mutta matkaa suunnitellessa iski ahdistus ja ei jostain syystä ollut yhtään sellanen fiilis. Päätin siis olla painostamatta itteäni reissun päälle ja valitsin sen reitin mikä parhaalta tuntui. Vajaa viikko siis reissun alkuun ja sitä ennenkin on vielä kivoja juttuja tulossa.


Nyt mä lähden värjäilemään hiuksiani ja valmistautumaan illan rientoihin. Lähdetään Öykün kanssa katsastamaan Adanan Oktoberfestit, jännittävää :-D Mielenkiintosta nähä millaset bailut Turkki-Saksa yhdistys on saanut aikaan. Luvassa on kuitenkin kuulemma ainakin saksalaisia juomalauluja, tietty kaljaa ja bretzeleitä, kuulostaa ihan hyvältä siis! Ylempi kuva on muuten otettu meidän isoimmalta parvekkeelta, illalla auringon laskiessa toi näkymä on just aika kiva. Nyt, kivat viikonloput teille kaikille! :-)

5 kommenttia:

  1. Oot kylla reipas! Toi, etta lahtee aktiviteetteihin mukaan on ehka parasta mita voi tehda, niin tutustuu uusiin ihmisiin ja kaikki sellanen arkinen elo tulee tutuksi vaikka Adana tietty tuttu jo sulle onkin. Missa sa majotut Konyassa? Syö ainakin Konyan pideä ja kay Mevlanassa, siella on yllattavan helppo liikkua. Laita mulle vaikka yv:ta tulemaan jos haluat vinkkeja Konyaan ja treffit taalla Izmirssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oot ihan oikeessa, näiden tapahtumien ja uusien juttujen myötä on taas päässyt näkemään ihan uusia paikkoja ja juttuja, ja mikä tärkeintä, tutustumaan uusiin ihmisiin! :-) Välillä tuntuu että tekis mieli vaan olla kotona ja rauhottua hetkeks, mutta aina kun on lähtenyt kotiin jäämisen sijaan huomaa kuinka hyvä päätös olikin lähteä mukaan juttuihin!

      Poista
  2. moips taas! makeita kuvia ja tekstiä niinku aina! :) vaikutat siltä että sulla on paljon tietoa turkista, joten pitääpä kysäistä yhtä juttua. mun kaverit istanbulissa ja izmirissä haluaa, että tuun käymään siellä ja itsekin haluaisin kyllä mennä nyt ehkä joulukuussa käymään, mutta mun perhe on sitä vastaan, koska siellähän oli jotain levottomuuksia vähän aikaa sitten. eli siis suora kysymys: onko turkki turvaton maa just nyt ja erityisesti istanbul? izmir on varmaan parempi vaihtoehto? :D muakin siis kiinnostaa turkki tosi paljon niinkuin suakin, mutta lähinnä uutisotsikot on estäneet mua matkustamasta sinne. tiedän että mitään tuskin tapahtuu jos lähden sinne mutta mua kuumotti kun missasin kesällä istanbulin lentokentänkin iskun vain ihan parilla päivällä. eihän sitä ikinä tiedä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helouu ja kiitos paljon! :-) Tää on oikeesti aika kinkkinen kysymys ja tää on ollu aika polttava puheenaihe näinä päivinä facebookissa Turkin matkailuryhmissäkin ja ite mietin tätä myös kesällä kun mahdollinen muutto tänne alko lähenemään. Sehän on ihan fakta että Turkissa on kuluneen vuoden aikana ollut pommi-iskuja ja levottomuuksia niin isommissa kuin pienemmissäkin kaupungeissa, eli mitään takeita ei oo siitä etteikö jotain vois sattua, koska kaikki on mahdollista. Mutta samoja kamalia juttuja on nähty myös Euroopassakin, ammuskelut, pommi-iskut ja muut terroristi-iskut, ja mä oon sitä mieltä että missä vaan, millon vaan, voi tapahtuu kauheuksia. Kuitenkin arkielämä täällä Turkissa on tällä hetkellä ihan tavallista, tietty tällä hetkellä voin puhuu vaan Adanan puolesta, mutta vaikka mekin ollaan suht lähellä Syyriaa ei sitä päällisin puolin huomaa muuten kun pakolaisten määrästä. Ihmiset hengailee kahviloissa, käy hedelmämarkkinoilla ja hoitelee päivittäisiä asioita kaupungilla. Isoissa kaupungeissa ruuhkaisilla ja suosituilla alueilla on tätä nykyä ehkä entistä enemmän poliisivalvontaa ja esim. joitain pitkänmatkan busseja välillä stoppaillaan ja niihin tehdään tarkistuksia. Mulla on täällä tällä hetkellä rauhallinen ja turvallinen olo, ja ootan innolla ens viikon reissua Izmiriin :-) Istanbulissa keväällä metrossa ja ruuhkaisella Istiklal kadulla kyllä oli ajoittain vähän epäileväinen olo, mutta kaikki meni hyvin. Oon pahoillani et tää oli nyt ehkä super ympäripyöree vastaus haha, mutta niinkun sanoit, eihän sitä ikinä tiedä, mutta toisaalta taas päällisin puolin arkielämä täällä on ihan tavallista niinkuin missä vaan muuallakin :-) Toivottavasti tää kommentti nyt yhtään vastas sun kysymykseen! :-D

      Poista
    2. kiitos!! kyllä sain vastauksen hyvin. :) no itse ainakin haluan kovasti mennä... ja ehkä elämää ei voi elää silleen "mitä jos" -ajattelulla...

      Poista