maanantai 10. lokakuuta 2016

Menoviikko

Helouu jälleen! Vitsi mikä viikko takana, musta tuntuu että nää päivät vaan vyöryy mun yli enkä saa mistään kunnolla kiinni ja päivä toisensa jälkeen huomaan taas yhden päivän menneen ohitse tosta vaan. Toki päivien aikana teen vaikka mitä, mutta tää on ollu oikeesti aikamoista päätöntä juoksemista ja sellasta sekoilua. Ehkä tää tästä pikkuhiljaa!

Alkuviikosta tosiaan alotin operaatiot pankkitilin avaaminen, puhelimen rekisteröiminen ja puhelinliittymän avaaminen. Sain ne kaikki hoidettua saman päivän aikana ja tadaa, aivan itse! Siis maanantai-iltana olin vaan yhtä hymyä ja fiilis oli huipussaan ihan vaan siks et selvisin tästä kaikesta itekseni ilman kenenkään apua. Yksi mun kavereista oli kyllä vähän loukkaantunut kun en ollut pyytänyt apua näissä asioissa, enkä edes pyytänyt häneltä kyytiä pankkiin! Lupasin kuitenkin Öykülle soittavani ainakin sen kyydin sitten oleskelulupajuttuja hoitaessani. "Parempi olis!" kuulu vastaus.. :-D





Torstaina käytiin koulukauden avajaisbailuissa La Noche -baarissa ja oli huippua nähä vanhoja tuttuja ja taas tutustua uusiin ihmisiin. Nää bailut oli ensimmäiset mitkä edes vähän muistutti suomalaista bailukulttuuria, mutta meno oli just hyvä ja tanssittiin koko ilta kunnes baari laitettiin kiinni ja lähdettiin yöruoalle eli syömään linssikeittoa. Näiden bileiden piti olla osittain myös tervetuliaisbailut Erasmus vaihtareille, mutta saatiin kuulla että tänä vuonna Cukurovan yliopistossa on vaan viisi vaihto-opiskelijaa. Siis viisi??? Niistäkin kolme on kuulemma Saksasta tulleita turkkilaisia joten aika köyhältä näyttää kansainvälinen elämä yliopistolla tällä hetkellä.

Lauantaina taas Karina nappasi mut kyytiinsä ja hurauteltiin yliopistolle näkemään Adanan ladyja, eli muita Adanassa asuvia ulkomaalaisia naisia. Ollaan Karinan kanssa kaikkia muita melkeen puolet nuorempia, mutta siinä seurassa se ei kyllä tuntunut ketään haittaavan. Fiilis oli tosi rento ja oli kiva jutella sellasten kanssa jotka oli asunut Adanassa jo toista kymmentä vuotta. Saatiin tosi lämmin vastaanotto ja innolla ootankin jo tulevia tapaamisia ja aktiviteetteja tällä porukalla :-)





Sunnuntaina jatkettiin samalla ulkkisteemalla kun lähettiin vähän nuoremmalla porukalla kiertämään Adanaa. Meitä oli tyyppejä tietty Turkista, puolalaiset vaparit ja Suada sekä Romaniasta tullut vaihto-oppilas. Nää kuvat on tolta reissulta, harmi vaan mun kamerasta loppu akku puolessa välissä matkaa ja siks lempparipaikat keskuspuisto ja moskeija jäi nyt kuvaamatta. Mut kaiken kaikkiaan meillä oli tosi hauska päivä, pompittiin riippusiltoja pitkin toiselle puolelle jokea, otettiin kuvia hääparin kanssa, tanssittiin halaita puistossa, ennustettiin turkkilaisista kahvikupeista ja tietty syötiin kebapia. Käveltiin päivän aikana vajaat 15 kilometriä ja illalla kotiin raahauduttuani makasin vaan äxänä Cansun huoneen lattialla kun vaihdettiin päivän kuulumisia, olin niin poikki haha.

Viikonloppu oli kaiken kaikkiaan siis tosi kiva kaikkine aktiviteetteineen! Mutta vaikka musta on super kivaa tavata muita ulkkiksia oon tullut vähän siihen tulokseen ettei se oo enää mulle sellanen must juttu tai päämäärä löytää kaikki Adanan ulkkikset, varsinkin nyt kun on jo omat tietyt kaverit kenen kanssa hengaa vapaa-ajalla. Tutustun mielelläni uusiin ihmisiin, paikallisiin tai muihin ulkomaalaisiin, mutta oon huomannu ettei se ulkomaalaisuus aina riitä siihen että viihtyis yhdessä. On aina huippua jos jostain porukasta löytää itelleen hyvän kaverin tai sellasen kenen kanssa viihtyy, mutta mä kaipaan hengailulta ja kaveruudelta muutakin kun vaan bailaamista tai sitä ulkomaalaisuutta mikä yhdistää. Oon muutenkin miettinyt viimepäivinä ulkomaalaisuutta yleensäkin ja mulla on yks postaus tuloillaan liittyen aiheeseen!





Nyt mä lähden vähän ulkoilemaan, oon nimittäin istunut koko päivän sisällä koulujuttuja tehden. Alotetaan muuten tänään mun toisen kämppiksen Edan kanssa meidän urheilullinen elämä, ja mennään illalla Zumbaan. Siis kelatkaa haha, minä zumbaamassa...... Tän viikon oon ajatellut nyt ottaa ihan chillisti, keskittyy ja oikeesti rauhottumaan tekemään aina yhtä asiaa kerrallaan oli se sit koulujuttu, kaverien kanssa hengailu, urheilu tai valokuvaamaan lähteminen. Ehkä mä pääsen tästä "kiirefiiliksestä" sillä tavalla eroon :-) Kivaa alkavaa viikkoo kaikille teille!

4 kommenttia:

  1. Ihania kuvia taas! Aika ihana tuo Adana vissiin. Muistan itse omasta vaihtoajastani Englannista että lopulta päädyin olemaan paljon enemmän englantilaisten kanssa kuin vaihtareiden kanssa, vaikka sillä ulkkisporukalla oli kivaakin, tarvitaan ystävyyteen muutakin - kuten sanoit. Mukavaa viikkoa ja zumbaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti :-) Zumbaan ei keretty mutta lenkille lähdettiin, olipa erilainen kokemus lenkkeillä keskellä kaupunkia ihmisten seassa :-D Kiva kuulla sunkin kokemuksia! Niinhän se on ettei sillä onko paikallinen vai ulkkis oo oikeesti väliä kunhan kemiat kolahtaa yhteen! :-)

      Poista
  2. Makin tykkaan sun kuvista, ovat niin elavaisia ja tuntuu ihan kuin paasisi sinne Adanaan vierailulle kuviesi kautta. Monesti kay varmaan niin etta alkuvuosina ulkomailla ulkomaalaiset ovat turvasatama ja heista on helpompi hakea seuraa ja tukea, ajan kanssa asia muuttuu ja kylla sopeutuminenkin on helpompaa kun tutustuu paikallisiin ihmisiin. Mulla on seka turkkilaisia etta ulkomaalaisia ystavia, ne ulkomaalaiset ovat tietynlainen henkireika kun Turkki tulee korvista ulos :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti, kiva kuulla että tykkäätte mun kuvista! :) Oot kyllä ihan oikeessa, nimenomaan alussa oli helpompi olla muiden ulkkisten kanssa, mut nykyään sitä kaipaa vähän sellasta pysyvämpää kaveruutta eikä vaan sellasta että tutustutaan muutaman kk takia ja sit toinen lähtee jo pois. Välillä on kyllä ihan virkistävää olla ei-turkkilaisessa seurassa!

      Poista