keskiviikko 14. syyskuuta 2016

Viikko vielä

Tai no, oikeestaan viikko ja yksi päivä lähtöön. Mun piti jo aiemmin tulla tänne kirjottelemaan tällanen höpötyspostaus, mut vaikka mun työt loppu reilu viikko sitten virallisesti, olin koko viime viikon silti töissä. Tän viikon maanantaina mä sanoin kuitenkin ihan lopulliset heipat työpaikalle ja päätin että viimeisen puolitoista viikkoo Suomessa pyhitän kaikelle muulle; kavereille, koululle, pakkaamiselle ja käytännön asioiden järkkäilyille. Ilmeisesti kuitenkin tunnolliset työssäkävijät tulee kipeeks vasta kun työt loppuu, koska eilen mulle iski flunssa päälle ja täällä nyt sit niiskuttelen menemään. Töiden ja kipeilyn lomassa en oo kerenny kauheesti fiilistellä lähtöö, enkä oo päässy oikein vieläkään siihen moodiin. Ei siis tunnu siltä, että viikon päästä huomenna oon illalla jo Adanassa enkä ainakaan ihan heti takasin oo palaamassa. Lentolippujen lisäksi oon saanut aikaseksi hankittuu uuden passin, matkalaukun ja käsimatkatavarakassin. Tarviiko sitä oikeestaan edes mitään muuta? Paitsi tietty Fazerin mustikkasuklaata laukun täyteen, mut muuten alan olee aika hyvällä mallilla näiden hommien suhteen. Sen sijaan niskassa painaa ainakin vielä muutamat viralliset asiat, mut eiköhän nekin hoidu ajallaan. Ehkä enemmän mua on jännittäny Adanassa odottavat jutut, turkkilaisen pankkitilin avaaminen, oleskeluluvan hakeminen ja muut hassunhauskat viralliset jutut. En oo tosin jaksanu niistäkään ihan kauheesti stressata näin etukäteen, katsotaan sit paikan päällä mitä eteen tulee. Kaksi vuotta sitten kaikki viralliset asiat hoidettiin mun puolesta, mutta nyt ne on kaikki mun hoidettava itse. Se on ehkä suurin jännityksen aihe miten tuun kaikesta siitä selviimään, mutta ajattelen niin että tää lähtö on jo puoli voittoo ja et kyllä kaikki tulee hoitumaan tavalla tai toisella. Toivottavasti haha.



Adanassa mua oottaa ainakin ensialkuun kämppä kahdella kämppiksellä, ei olla tehty vielä sen suurempia diilejä tyttöjen kanssa vaan katotaan puolin ja toisin miten homma lähtee käyntiin ja jos kaikki menee nappiin niin jään kolmanneks kämppikseksi. Mä oon ainakin osaltani aika innoissani asiasta, oon jutellut tosin vaan toisen tytön kanssa mut kaikesta päätellen hyvien tyyppien luo oon menossa. Mua pelotti alkuun tosi paljon se, että haluisko kukaan ulkomaalaista kämppäkaverikseen? Tai jos haluais, niin millä motiiveilla. Vaikka on (useimmiten) kivaa olla ulkomaalainen, on se toisinaan tosi väsyttävää, varsinkin sillon jos mut nähdään vaan ulkomaalaisena, ei mitenkään päin normaalina ihmisenä vaan sellasena näyttelykappaleena ketä näytellään omille kavereille ja sukulaisille ja ollaan kavereita vaan siks että oon ulkomaalainen tai koska mun kanssa voi harjotella englantia. Ei kiitos. Nää tytöt on kuitenkin onneks yhteisen kaverin kautta löydettyjä ja toinen näistä on itekin ollut joskus ulkomaalainen Englannissa, joten ymmärrystä löytyy varmastikin puolin ja toisin. Jos kuitenkin jostain syystä käy niin, etten näiden tyttöjen luo jäisikään, ei oo onneks pelkoa siitä että yhtäkkiä jäisin täysin kodittomaks ja joutuisin johonkin sillan alle asumaan matkalaukkuineni. Asumisasiat on siis suht kondiksessa tällä hetkellä.



Käytännön juttuja enemmän mua kuitenkin jännittää tää muuton henkinen puoli. Tiedostan sen, et aika kultaa muistot ja reilun vuodenkin sisällä oon kerennyt romantisoida koko vuoteni Turkissa aika pitkälti vaaleenpunaseks hattaraks ja aurinkoisiks päiviks. Loppuaika Adanassa olikin sitä koko vuoden parasta aikaa mutta niistäkin ajoista on asiat muuttuneet. En voi vaan jatkaa siitä mihin viimeksi Adanassa jäin vaikka niistä muutoksista huolimatta monet asiat onkin pysyneet ennallaan. Mulla on silti siellä samat kaverit ja ihmiset ympärillä, ja toivottavasti tulevana aikana tuun laajentamaan mun kaveripiiriä. Kaupunki on se sama ihana Adana, mikä on aika lohduttavaa. Samat lempparipaikat ja hengausmestat, ehkä uusia lemppareitakin tulee löydettyä lisää? Päivän aktiviteetit vaihtuu vapaaehtoistyöstä kokopäiväseen opiskeluun, asuinpaikka jännittävästä ja "pahamaineisesta" Daglioglusta vilkkaammalle ja trendikkäämmälle Turgut Özalille. Siteet Dagliogluun, Perheeseen ja Atoderiin kuitenkin säilyy, koska oon luvannut auttaa Alia uusien vapaaehtoisten ja projektien kanssa. Ja nyt tällä kertaa tosiaankin oon "omillani" enkä Atoderin ja Alin vastuulla. Samaa, samaa mutta silti aika erilaista. Onkin tosi jännittävää nähdä iskeekö kulttuurishokki uudestaan ja miten se näkyy ja vaikuttaa muhun tällä kertaa?



Nyt mä alan tekemään tän lähdön eteen kuitenkin jotain ettei kaikki jää ihan (tyylilleni uskollisesti) viimetippaan ja alotan kokeilemalla mahtuuko kaikki tavarat mun matkalaukkuihin. Oon thank god osannut olla ostelematta kauheesti mitään tavaraa Suomessa olon aikana, eli omistan pääasiassa vaan elektroniikkaa, vaatteita ja kenkiä. Noita viimeseks mainittuja mä joudun kyllä ehkä vähän karsimaan, o ou.. Pitäkää peukut pystyssä tän pakkaamisen suhteen!

8 kommenttia:

  1. Ihanaa ihanaa, en malta odottaa niita sun ihania kuvia taas Adanasta! Kaikki menee varmasti hienosti, suurin voimavara on sulla siella olevat ystavat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voii kiitos ihanasta kommentista Petra! Se on kyllä ihan totta, ilman siellä olevia kavereita en kyllä tiedä mitä tekisin! <3

      Poista
  2. Ei hitsi oon niin innoissani tästä sun paluusta! Jään kans innolla seuraan miten sun "paikallinen" elämä lähtee sie rullaan, oon varma että pääset taas asettuun. Jotkut kaupungit vaan jättää eri tavalla jälkensä. Ja vaikka byrokratia Turkissa onkin hankalaa, niin yleensä asiat aina hoituu tavalla tai toisella!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana oot!! <3 onneks on teitä kamui kenen kans jakaa näit juttuja :-) huh toivotaan, onneks siellä on auttavia käsiä jos nyt ihan hankalaks heittäytyy kaikki virastojampat!

      Poista
  3. Ihana, että palaat. Se tuntuu jotenkin ihan selvältä ja loogiselta. Neeakoo kuuluu Adanaan :) Odotan myös kuvia ja juttuja sieltä! Tsemppiä kaikkeen säätöön. Laita vaan spostia, jos on jotain missä voisin neuvoa näissä maassaololuvissa jne. Tosin tuntuvat vaihtelevan niin paljon kaupungeittain, etten tiedä onko kokemuksistani iloa, mut silti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti kivasta kommentista! :) Vaikka vähän jännittääkin, tuntuu tää paluu silti tosi oikeelta jutulta. Ja kiitos tosi paljon avuntarjouksesta, käytännöt kyllä kai vaihtelee vähän kaupungeittain ainakin olen kanssa niinkuin sanoit, mutta päässä kyllä pyörii miljoonaa muutakin kysymystä ja tulee varmaati pyörimään enemmänkin kun alan näitä virallisia juttuja hoitaa.. :D

      Poista
  4. Mukavaa päästä taas lukeen sun juttuja Turkista! Eiköhän ne käytännön asiat järjesty :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla! :) Toivotaan, eiköhän ne siitä!

      Poista