lauantai 6. elokuuta 2016

Nämä elokuut

Onko muka oikeesti jo elokuu? Keskiviikko aamuna töihin lampsiessa oli viileä, maa oli märkä ja aurinko paistoi. Tuntui niiltä syysaamuilta kun ensimmäistä kertaa lähti kouluun uuden lukuvuoden alettua. Intoa täynnä, päällä uudet vaatteet, ihan koulun alkua varten ostetut, ja se fiilis kun kouluun oli ihan kiva palata vaikka periaatteesta vähän nurisikin loman loppumista.

Kaksi vuotta sitten oli koulut käyty, eikä elokuussa enää tarvinnutkaan lähteä koulun penkille istumaan. Sen sijaan olin kesätöissä taideliikkeessä ja haaveilin Turkista. Tasan kaksi vuotta sitten juuri näinä päivinä sain tietää lähteväni Adanaan. Olin koko kesän elänyt epätietoisuudessa, selvitellyt asioita ja soitellut milloin kenenkin kanssa, viestitellyt Turkkiin ja salaa intoillut siitä mitä kaikke tekisinkään jos Turkkiin pääsin. Vanha kesätyöpaikka muistuttaa mua niin siitä kahden vuoden takaisesta kesästä. Siellä kirjoitin ja postasin postauksen jossa kerroin lähteväni Adanaan. Siellä opiskelin turkin kieltä luppoajalla. Takahuoneesta soittelin viisumiasioita ja panikoin. Työntekoa siivitti fiilistely ja unelmointi Turkista. 

Ja täällä mä oon taas, vanhassa kesätyöpaikassani tuuraamassa mun pomoa. Ihan kuin oisin palannut ajassa kaksi vuotta taaksepäin; samat työt ja samankaltaiset jännitykset ja epätietoisuudet. Mä en oo paljon puhunut täällä mun tulevan syksyn suunnitelmista, kun kaikki on ollut vielä niin auki. Ja on vieläkin, tosin tällä hetkellä ollaan jo loppusuoralla tässä odottamisessa, pohtimisessa ja punnitsemisessa. Mikä päätös on se oikee? Minkä tien valitsemalla oon onnellisempi? Tällä hetkellä mulla on töitä jäljellä vajaa kuukausi, minkä jälkeen ajattelin vielä pari viikkoa tehdä sijaishommia. Sen jälkeen mä oon vapaa tekemään ihan mitä vaan. Ihan mitä vaan! Toisaalta ajatus on ihan tajuttoman pelottava, toisaalta taas ihan älyttömän siisti. Mun omaisuus mahtuu kahteen matkalaukkuun (plus kengille ehkä vielä omansa..) eikä muhun kohdistu sen kummempia velvollisuuksia tai odotuksia. Kunhan pidän itteni hengissä ja muistan aina välillä kertoa äitille missä meen hehe. Miksi en siis ottais, lähtis ja tekis? Viimiset pari kuukautta oon ollut varma siitä että näin mä tuun tekemään, jonnekin on mentävä. Suomi on kiva, mutta niin on monet muutkin paikat. Suomessa on perhe ja osa kavereista, mutta entäs ne kaikki muut ihmiset joita en oo vielä tavannut? Suomessa varmasti voisin rakentaa itelleni "hyvän tulevaisuuden" mutta aina se ei vaan riitä. Ehkä se ei oo sitä mitä haluan? Mitä mä sitten haluan? En oikeesti vielä kunnolla itekään tiedä, mut onko tässä mikään kiire? Ihan pian mä kuitenkin tiedän varmuudella mitä edes tuleva syksy tuo tullessaan ja lupaan että tuutte siitä kyllä täälläkin kuulemaan! 

4 kommenttia:

  1. Samaistun täysin! Mulla herää aina vastaavanlaiset tunteet kun kesä vaihtuu syksyksi, vaikkakin tänä vuonna en ole niin vapaa menemään ja tulemaan.. Työt loppui mulla tällö viikolla, ja oon tästä eteenpäin täysin vapaa tekeen _ihan mitä vaan_, ja se on vähän pelottava ajatus. Tekis mieli hirveesti ottaa ja lähteä, mut koska en voi oikeen jättää tota parempaa puoliskoo jonka perässäni tänne raahasin ja koska mulla on vuoden mittanen valmistautuminen edessä niihin pääsykokeisiin, niin tänä vuonna ei oo oikeen varaa tehdä mitään hirveen radikaalia. Mutta se ajatuskin, että olisi oikeasti vapaa tekemään mitä haluaa, hitsit että on kutkuttavaa. En oikeen tiie mitä nyt yritin sössöttää, kunhan vähän purin mitä tunteita tää postaus herätti :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun purit! Kiva aina lukee muiden ajatuksia ja fiiliksiä <3 Syksy on aina vähänku uusi vuosi mullekin. Vaikka kesää aina oottaa innolla, niin näinä aikoina sitä alkaa jo odottaa sitä uudistavaa syksyä! Niin, sulla on aika samanlainen tilanne kun mullakin, maailma niin avoinna ja se on aika jännittävää :) Vaikka et voiskaan ottaa ja lähtee ja muuttaa elämää tällä hetkellä ihan kauheen radikaalisti niin ehkä joidenkin pienten asioiden tekeminen vois olla paikallaan tänävuonna, jotain sellasta mille ei oo ollu ennen aikaa? Mä mietin jo niitäkin vaihtoehtoja että jos jäisin Suomeen, mitä tekisin. Luultavasti ilmoittautuisin johonkin kansanopiston kielikurssille ja alkaisin opetella soittamaan vaikka pianoa haha :D

      Poista
  2. Mulla on jollain tapaa samanlainen tilanne. Harkka kestää elokuun loppuun, eikä mulla sen jälkeen ole koulua eikä töitä, ei yhtikäs mitään. No okei, varattiin me matkat Turkkiin, niin se nyt tulee heti siihen alkuun (:D), mut mitä sen jälkeen? Mikä paikkakunta? Kaikki on niiiin avointa. Mä en yksin ole, niin en ihan niin vapaa ole menemään mihin tahansa, mutta jonnekin varmaan tullaan jossakin vaiheessa muuttamaan. Tiestäiskin vaan minne ja mitä tekemään. Mielenkiinnolla odotan itsekin, mihin tässä päädytään, ja kiva lukea sitten sunkin osalta, mitä syksy pitää sisällään! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä niin jännä tunne kun miettii että kuukauden/parin sisällä sitä on jo jossain, tekemässä jotakin, mutta mitä? :) Jännittäminen ja fiilistely on samaa aikaa tosi kivaa ja tuo vähän jännitystä elämään mut toisaalta myös jokseenkin stressaavaa, kun ei osaa oikein suunnitella mitään. Onneks asioilla on aina tapana järjestyä! :) Jännittävää nähdä mihin teidänkin tiet vie :p

      Poista