tiistai 10. toukokuuta 2016

Kesäpaikka

Moi taas! Vähän tekis mieli pahotella tätä hiljasuutta matkapostausten osalta, mutta mulla on ollu niin hyvät pari viikkoa etten taida sittenkään. Täällä on ollu aivan mahtavat kesäilmat jo jonkun aikaa, huomaa kyllä kuinka paljon sää voi vaikuttaa meihin ihmisiin, kiva kun ulkona liikkuu porukkaa ja kaikilla tuntuu olevan hyvä fiilis. Mä oon tässä parin viikon aikana ollut muutaman kerran töissä, lueskellut pääsykokeisiin ja elvyttänyt mun sosiaalisen elämän ihan uuteen uskoon. Nää ensimmäiset neljä kuukautta Suomessa meni aika pitkälti vaan töissä tai reissun päällä ja kotona kökkien, mut viimein tähän tuli muutos kun törmäsin mun lapsuuden parhaaseen kaveriin ekaa kertaa yhdeksään vuoteen ja ollaankin tässä hengailtu muutamaan otteeseen yhdessä. Otin myös yhteyttä toiseen vanhaan kaveriin ja ollaankin tässä viihdytty aika tiiviisti terassilla auringosta ja ehkä myös lonkerosta nautiskellen hehh.. Mut se niistä kuulumisista, nyt nimittäin saa matkajutut jatkua. Viimeks kirjottelin Izmiristä ja seuraavana suunta olikin kohti Marmarista ja Icmeleriä. Matka Izmiristä Marmarikseen kesti neljä tuntia ja bussilippu maksoi 40 liiraa eli noin 12 euroa.




Suhailin siis ensin itseni Marmarikseen mistä jatkettiin matkaa viereiseen Icmeleriin minibussilla. Neljän tunnin matka Marmarikseen oli aika puuduttava, bussissa oli tosi kuuma ja jotenkin tosi ahdasta vaikka yleensä aina Turkissa bussimatkustaminen on tosi mukavaa. Vähän ennen Marmarista meidät pysäytettiin ja bussiin kiipesi pari jantteria keräämään turkkilaisilta henkkarit ja mä löin kouraan niille mun vanhan oleskeluluvan. Aikamme odoteltiin kun meidän henkilötietoja tarkasteltiin ja kohta saatiinkin henkkarit takas ja matka jatkui. Tollaset tilanteet on aina jotenkin tosi kuumottavia, mut toisaalta tuli turvallinen fiilis siitä että tollasia tarkastuksia ylipäätään tehdään. Marmariksen bussiasemalla mua oli vastassa lemppari Miitu jonka takia siis ylipäätään Icmeleriin lähdin. Oli taas niin hassua miettiä että viimeks oltiin nähty Miitun häissä puolitoista vuotta sitten Diyarbakirissa ja tällä kertaa taas ihan toisella puolella maata. Ei kyllä tosiaankaan tuntunut siltä että viime näkemisestä ois ollu niin kauan, kauheeta miten tää aika juoksee!




Musta oli niin jännää lähteä Icmeleriin, ensinnäkin siks että paikka on tullut tutuksi Miitun jutuista ja nyt pääsin sen näkemään ihan omin silmin ja toisekseen siks etten oo ikinä käynyt muissa rannikon 'turistikaupungeissa' kun Alanyassa. Oli siis kiva päästä myös vertailemaan näitä keskenään. Ja pakko sanoo, rakastuin. Siis jos olisin rikas ja haluaisin jostain itelleni kesäpaikan ja kesämökin, hommaisin sen satavarmasti Icmeleristä. Ihan ehdottomasti. Mun vierailun aikaan Icmeler oli vielä tosi hiljanen, missään ei melkeen ollut ketään. Mun ja Miitun lisäksi törmättiin pariin ulkomaalaiseen, mut nekin oli tullut käymään siellä Marmariksesta. Näin kesän ja sesongin alkaessa Icmelerkin herää eloon ja saa lomailijansa, mut voin vaan silti niin kuvitella kuinka ihanan rento, lepposa ja rauhallinen fiilis Icmelerissä on kesälläkin. Mä niin nään itteni vielä joskus tuolla rentoilemassa ja lomailemassa pidemmän kaavan mukaan ihan vaan hiljasuudesta, vihreydestä ja lepposuudesta nauttien.





Mä viivyin Icmelerissä yhden kokonaisen ja kaksi puolikasta päivää, eli ihan liian vähän, mutta siinäkin ajassa kerkes saada jo tuntuman pikkukyläseen ja pintaraapasun viereisestä Marmariksestakin. Oli hauska päästä kiertelemään Icmelerin katuja Miitun kanssa, bongailla kuvista tuttuja paikkoja ja miettiä et nää on oikeesti nyt toisen kotihuudit. Tuolla huomas kuinka hyvin oli päässyt jo lomafiilikseen, oli niin rentoo olla ja mikäs siinä nyt ollessa keskellä noita maisemia hyvässä seurassa! Oon muutenkin ihan mielettömän ilonen ja onnellinen siitä miten siistejä tyyppejä oon tavannu blogien ja instagramin kautta näin Turkkiin liittyen. On niin jännää huomata miten yhtäkkiä kaveripiiristä löytyykin sellasia huippuja ihmisiä kenen kanssa ei luultavasti koskaan ois muuten tavannu, jos esim. blogeja ei olis. Vähän (tai vähän enemmänkin) harmittaa vaan se miten kaukana toisistamme asutaan Miitunkin kanssa vaikka edes Adanassa asuisin! Jos mun tie nyt vielä Adanaan vie, niin ainakin oltais sit saman maan rajojen sisällä haha. Onneks Turkissa kulkee bussit kuitenkin iihan minne vaan hehhe.




Ja mitä me sitten tehtiin? Syötiin hyvää ruokaa, diipailtiin ympäriinsä, otettiin kuvia, ihasteltiin (tai mä, ehkä Miitu on jo tottunu haha) maisemia, kierreltiin ympäriinsä, juteltiin ja höpötettiin kaaikkea mahdollista, katottiin turkkilaisia draamasarjoja, käytiin piknikillä, seikkailtiin ittemme Marmarikseen, vähän shoppailtiinkin, hengattiin parvekkeella yöhön asti ja vaan oltiin. En malta oottaa enskertaa!




Icmelerin jälkeen jatkoin matkaani Fethiyeen ja sitä ympäröiviin jännittäviin paikkoihin.. Sitä ennen kuitenkin kirjottelen postauksen vielä Marmariksesta missä käytiin Miitun kanssa pyörimässä päiväseltään. 
Kivaa alkanutta viikkoa kaikille!

2 kommenttia:

  1. Mulla on kammo noista tarkastuksista! Viimeks kun tultiin Ankarasta, niin jossain puolessa välissä Konyaa ja Alanyaa meidän bussi pysäytettiin. Kello tais olla jotain 6-7 välillä aamulla, ja ei tosiaan ollut ihannetilanne herätä, kun poliisi käsi pitkällä odottelee henkkareita. Kaiken lisäks ne poliisit antoi mun passin väärään bussiin, meidän kuski oli sanonut, että toi Suomen passi on meidän matkustajan, mutta poliisi luuli tietävänsä paremmin... Onneks oli sama suunta toisellakin bussilla ja sain Manavgatilla mun passin takas. Ihan pieni kuumotus oli...
    Mutta ihania kuvia, mä en oo Içmelerissä käynytkään, ehkä seuraavalla kerralla kun sinne suunnalle eksytään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo noi tilanteet osaa kyllä olla kuumottavia, vaikka itellä kaikki paperit ja asiat oiskin ihan kunnossa. Voin kuvitella varsinkin noin keskellä yötä kiva heräillä siihen.. Huhhuh! :0 onneks oli noin, eikä niin että toinen bussi ois lähtenyt johonkin ihan eri suuntaan. Mä oon vähän arka antaa mun passia kellekkään, tarjosin mun vanhaa oleskelulupaa molemmilla kerroilla ja onneks se kävi ilmeisesti hyvin. Ymmärrän kyllä että siinä vaiheessa ei oo paljon vaihtoehtoja että mitä henkkareita näyttää jos lupakortti on vasta tuloillaan, onneks selvisit kuitenkin säikähdyksellä! :) Mä suosittelen kyllä Icmeleriä ihan ehdottomasti, se oli niin söpö ja rento!

      Poista