tiistai 31. toukokuuta 2016

Aavekaupunki

Saavuin ainoana ihmisenä Kayaköyhin, muut minibussin matkustajat jäivät kyydistä paljon aikaisemmin. Aurinko paistoi, Kayaköyn kartan alla leikki koiraemo pentuineen ja mä lähdin kapuamaan kivistä polkua pitkin ylös kylään.

















Kayaköy oli joskus eläväinen kylä. Parhaimmillaan siellä asui pari tuhatta ihmistä. Oli kirkot, koulut ja tavallinen arki. Leikkikö täälläkin naapurilapset keskenään iltamyöhään, pitivätkö äidit vahtia ja isät tekivät töitä? Mistähän täällä haaveiltiin ja kun käsky kävi, miltä tuntui joutua jättämään oma koti? Mitä pakattiin mukaan? Kuinka paljon tänne ikävöitiin? 

Pakkosiirtojen takia Turkista siirrettiin 1,5 miljoonaa ihmistä Kreikkaan, ja Kreikasta vajaat puoli miljoonaa ihmistä Turkkiin. Kun Kayaköyhyn ei ollutkaan Kreikasta tulijoita, miltä näytti tuoreeltaan hylätty kaupunki ilman uusia asukkaita? Entä muutama vuosi sen jälkeen? Nyt Kayaköy näyttää tältä, kaihoisan kauniilta niin historian kuin oman itsensä ja sijaintinsakin kannalta. Onneksi Kayaköy on säilynyt, vaikkakin näin.

4 kommenttia:

  1. Oi, Kayaköy! Mitä ihania aurinkoisia kuvia sieltä, itse kun kävin niin oli pilvistä ja olo että milloin tahansa sataa. Olitko yötä sieläl, vai palasitko takaisin Fethiyeen? Kiipesitkö ylös kappelille?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kayaköy on niin kaunis, jotenkin sen sijainti mäkien reunoilla metsineen teki siitä vielä enemmän jännittävän ja kauniin. Aurinko tosiaan porotti täydeltä taivaalta, minkä takia en jaksanut sinne ylös asti kiipeillä vaikka kauniit maisemat houkuttelikin. Sateen aikaan paikka olis varmasti vielä tätäkin surullisempi ja kaihoisampi! Mä olin yötä Fethiyessä tuolloin, mulla ei tullut edes mieleenkään että tuollakin olis voinut yöpyä, kunnes sun blogista luin :)

      Poista
    2. Jos tuolla vielä kuljet tai muille annat vinkkiä, niin Misafir evi on todella hyvä, rauhallinen ja ihana!

      Poista