torstai 17. maaliskuuta 2016

Haluun vaan olla vapaa ja saada siitä rahaa



Oon kuunnellut tätä Rugerin biisiä kohta varmaan viikon putkeen. Sopii just täydellisesti tän hetkiseen fiilikseen kun yhteishaku pamahti käyntiin eilen ja on taas se aika kun on mahdollisuus hakea "suuntaa elämälle". Viimisen kuukauden oon mietiskelly ja pyöritelly päässäni eri vaihtoehtoja ja punninnut sitä mikä mulle tässä elämässä on oikeesti tärkeetä ja mitä mä tältä elämältä haluun. Mikä mut tekee onnelliseks? Oon heränny siihen että vaikka kuinka kliseistä tää onkin, niin meillä on vaan tää yks elämä. Kenenkään elämä tuskin on pelkkää sateenkaaria ja perhosia, mutta pitäiskö silti siihen suuntaan pyrkiä omilla päätöksillä. Tehdä oman elämänsä risukasoista vähemmän risuisia sellasilla valinnoilla mitkä tehdään enemmän sydämellä kuin järjellä? Oon myös herännyt siihen todellisuuteen että me suomalaiset ollaan aika pirun onnekasta kansaa vaikka onhan täälläkin omat kompastuskivensä. Ja näinkin onnekkaana kun suomalaisena ihmisenä meillä on aika rajoittamattomat mahdollisuudet, tai ainakin hyvät lähtökohdat, tehdä sillä yhdellä ainoolla elämälläni mitä haluaa. On vapaus liikkua tai olla liikkumatta, opiskella tai olla opiskelematta, harrastaa tai olla harrastamatta, työskennellä tai jopa olla työskentelemättä.





Ja koska meillä suomalaisilla on ne hyvät lähtökohdat, en haluais haaskata sitä. Mä en vielä tiedä mikä musta tulee isona, en tiedä mitä työtä tuun tekemään, päädynkö ikinä mun 'unelma-ammattiin' vai tuunko tekemään jotain ihan muuta. Mut tiiän sen, etten haluu olla se jonka ykkösprioriteetti on työ, tai se joka elää vaan lomasta toiseen, miettii että "sit kun opiskelut on loppu" tai "sit kun on loma" koska ennenkun huomaankaan seuraava odottamisen aihe on enää eläkeikä ja toinen jalka haudassa on enää turha harmitella mitä kaikkea ois pitänyt tehdä toisin. Tällä hetkellä mun elämä on kivaa, vietän aikaa kavereiden kanssa, oon kivassa työssä mistä tykkään (ja mihin pääsin itseasiassa kesätöihin jee), nautin Suomessa olosta. Mutta tiiän että kohta jo kaipaan jotain muuta, tällä hetkellä on kivaa koska ajattelen tän Suomessa olon väliaikasena juttuna ja kesätyötkin on vaan muutaman kuukauden juttu.





Jos hakisin opiskelemaan niin että tähtäisin mun unelma-ammattiin, laittaisin hakupaperit sosionomiksi. Mutta se tarkottais sitä, että olisin sidottuna Suomeen moneksi vuodeksi, mun pitäis hommata kämppä ja hankkia muutakin omaisuutta kun ne kaksi matkalaukullista mitä tällä hetkellä omistan, etsiä kämppä ja laittaa siitä koti. Tällä hetkellä ajatus on jotenkin tosi ahdistava, ehkä sitten joskus myöhemmin, jos siltä vielä tuntuu? Välillä vaan tuntuu siltä, että pitäis opiskella kun on nuori, hankkia joku järkevä ammatti ja mennä töihin ja pyrkiä parempaan asemaan ja olla tuottava ja tärkee ja tehokas. Jonkun ammattikorkeakoulun sivuilla oli banneri jossa luki "Opiskele, tee sen jälkeen mitä haluat". En haluu. Miksen voi opiskella ja samalla tehdä mitä haluan? Tai vaan tehdä mitä haluan haha. En haluu että opiskelu tai työ jotenkin syö mun vuosia elämiseltä tai on se suurin asia mikä pyörittää mun elämää ja valintoja elämässä.







Faktahan tietty on se, että töitä on tehtävä saadakseen rahaa ja rahaa yllättäen tarvitsee jotta voi elää, mutta on eri asia tekeekö töitä elääkseen vai elääkö tehdäkseen töitä. Mielummin asun kivassa kaupungissa missä viihdyn ja missä on hyvä olla, missä mulla on kavereita ja arki sen työnkin ulkopuolella tekee mut onnelliseksi ja teen jotain ihan kivaa työtä kuin niin, että ainoo paikka missä oisin täysin onnellinen ois mun työpaikka.

En nyt tiiä oliks tällä postauksella mitään päätä tai häntää haha mut tällasia ajatuksia on tullu pyöriteltyä enempi ja vähempi viimeaikoina. Turkin reissukin hei lähenee, enää 12 päivää jäljellä ja suunta on kohti Istanbulia. Oon ollu lähiviikkoina niin paljon töissä etten oo kerenny ees kunnolla jännittää lähtöä, nyt vasta alkaa kunnolla iskee innostus lähenevää reissua kohtaan. En malta odottaa!

7 kommenttia:

  1. Nain jalkiviisaana ajattelen etta olisinpa aikoinani opiskellut sellaisen jarkevan ammatin, jotai voi harjoittaa Suomessa, Turkissa tai vaikka Kiinassa jos niikseen on, kokki, kampaaja tai joku kadenalan ammattilainen, ehka hieroja? Mun omista kaupallisen alan opinnoista on tietysti ollut hyötya tietylla tavalla mutta jospa olisi ollut se selkea ammatti, jonka paalle olisi sitten opiskellut jotain laveampaa niin siita olisi ollut hyötya monessa tilanteessa. Musta parikymppisena on vaikea paattaa niita elaman suuntia, ei voi tietaa mita tulevaisuus tuo tullessaan ja millainen maailman tilanne on seuraavat vuodet, tassa sekavassa kommentissa oli ehka joku idea mika katosi :) Tee mita sydan sanoo ja aina voi opiskella lisaa jos tuntuu, etta on valinnut vaaran alan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi on se mahdollisuus että aina voi opiskella lisää tai vaihtaa alaa erilaisten aikuiskoulutusten ja opistojen kautta vanhemmallakin iällä! Noin mäkin oon yrittänyt ajatella tässä päätösten tekemisen keskellä, mikä olis sellanen työ/ala mistä tykkään mutta myös sellanen mitä vois harjoittaa ulkomailla ilman sen kummempia kommervenkkejä :)

      Poista
  2. Nämä on niitä vaikeita valintoja. Olen samoilla linjoilla siinä, että työn ei tulisi olla elämässä se ykkösjuttu, mutta kuitenkin haluaisin työn, jossa viihdyn, sillä joutuuhan töitä tekemään pitkään. Myös se on tärkeää, että elää nykyhetkessä, eikä aina odota lomaa tms, niin kuin sanoit. On hyvä osata nauttia pienistäkin asioista. Kaikessa on puolensa - niin työnteossa kuin opiskelussakin. Teet niin kuin parhaalta tuntuu. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se on, ei elämän ookaan pakko olla yhtä suurta juhlaa mutta pienistäkin asioista nauttimalla pääsee aika lähelle :) se on kyllä tärkeetä että työssään viihtyy edes jotenkin, eikä niin että aamuisin lähtee töihin pahalla tuulella vaan siksi että on mentävä töihin.

      Poista
  3. Elämässä,varsinkin noin alkuvaiheessa kun sinulla vielä on,niin on hyvä uskaltaa toteuttaa haaveitaan,unelmiaan.Uskaltaa tehdä omia päätöksiä,ei mennä massan mukana mentaliteettilla opiskelu,lapset,töihin,eläke,ilmavoimat.Toki kaikki nuokin paljon antaa/merkitsee,mutta ymmärrän pointin mitä sydämessäsi on ajatuksena.Työ on iso osio elämässämme ja siksi onkin tärkeää jotta se on työtä jossa viihtyy,josta tykkää.Voi hymyssäsuin lähteä töihin ja palata töistä peiliin katsoen tyytyväisenä itseensä.
    Nuoresta asti olet aina sanonut että ei sinulla ole annettavaa Suomelle niin paljoa kuin ulkomaille.Eli sisimmissäsi tiedät mitä haluat tehdä.Tee se ja toteuta itseäsi edelleenkin <3 Minä uskon sinuun ja luotan että järki kulkee mukana missäpäin kuljetkin.Tärkeää on että itsellä on hyvä olla,koska se/tää vanhuus iskee yllättävän pian :) Et varmaan tiiä kuka kirjoituksen takana on ;)

    VastaaPoista
  4. Mä en tiennyt mitä 20-vuotiaana halusin, siksipä mulla on 2 eri tutkintoakin ja nyt oon kyl tosi onnellinen et oon kouluni käynyt, vaikka silloin lukion jälkeen pidin yhden välivuoden ja tein töitä. Oon kuitenkin sellainen, et nyt tässä iässä mua ei sais enää koulunpenkille mistään hinnasta. Siksi mä kannustankin käymään koulut nuorena, koska mulla ainakin mitä enemmän ikää tulee niin sitä enemmän se sana koulu alkaa tökkimään. Sähän voit opiskella ja lähteä vaihtoon ulkomaille, ei sun sitä 2-3vuotta tarvi kökkiä Suomessa. Sä oot viel niin nuori, et kerkeät ihan varmasti reissata vaikka miten paljon ja oothan sä jo nytkin kerennyt. Pistä paperit sisään ja katso kuin käy. Voihan sitä aloitusta siirtää, jos ei just silloin hyvältä tunnu. Tai sitten on aina se toinen vaihtoehto. Elät ja menet niinkuin haluat niiden matkalaukkujen kaa ;) Loppupelissä sun pitää tehdä niinkuin itsestäs hyvältä tuntuu :)

    VastaaPoista
  5. Mä oon sitä mieltä, että sä itse tiedät parhaiten sen mitä haluat. Ei kukaan muu voi sanoa mikä on oikein, toiset on sitä mieltä että parempi opiskella heti ja toiset sanoo että hyvin voi vielä odottaa, ehtiihän sitä aikuisenakin. En tiedä kuka sun läheinen on tuon ylläolevan kommentin kirjoittanut, mutta oon samaa mieltä! Sisimmissäs tiedät itse mitä haluat tehdä, jos susta tuntuu että sun kuuluu lähteä maailmalle, niin tee se! :) Älä "jämähdä" sinne Suomeen vain siksi, että niin kuuluisi tehdä, vaan siksi, että itse haluat sitä. Mun sydän ei toistaiseksi oo johdattanut väärin, vaikka välillä sitä miettiikin, että oiskos sitä pitänyt kuunnella järjen ääntä mielummin, ja ois tehnyt niinkuin muut halusi. Se on sun elämäsi kuitenkin, teet sitä mikä tekee sut onnelliseksi :)

    VastaaPoista