tiistai 29. maaliskuuta 2016

Nyt mä meen

Moi! Mun piti tulla kirjottelemaan vielä useampaan otteeseen lähtötunnelmia ja vähän jotain pakkaamisestakin, mutta oon ollu aivan tajuttoman kiireinen. Mun työputki loppui sunnuntaina ja eilinen meni aika pitkälti loman alkajaisten juhlinnasta selviytymiseen.... Oon kuitenkin (melkeen) jo taas elävien kirjoissa ja istuskelenkin tällä hetkellä Helsinki-Vantaan lentokentällä odottelemassa mun tunnin päästä lähtevää lentoa. Kuumottelin jonkun verran pakkaamista ja sitä miltä oikeesti tuntuu matkustaa rinkan kanssa, mut musta tuntuu et meiän yhteiselo tulee menemään ihan hyvin. Sain mun matkatoverin pakattua aika tiiviiks yhdeksän kilon paketiksi ja pienen turhautumisen ja monen youtube -videon jälkeen sain rinkan säädötkin säädettyä edes jotenkinpäin oikein ja sen kantaminen on tuntunut ainakin alkuun ihan mukavalta.

Eilisestä asti on fiilikset ollu jotain jännittyneen ja innostuneen väliltä, toisaalta tuntuu tosi kotoisalta istua Istanbulin lähtöportilla. Eniten mua taitaa jännittää sujuuko multa turkin kieli enää ollenkaan, viime reissusta kun on jo viisi (!!) kuukautta. Muuten oon kyllä päässy virittäytymään lomafiiliksiin jo ihan kunnolla, mikään ei stressaa ja odotan vaan sitä ihanan maksimaalista vapauden tunnetta minkä tiedän mua Turkissa odottavan. Se kutkuttava vapauden tunne alko kyllä jo hiipimään mieleen kun lentokentälle ajellessa nähtiin ensimmäiset taivaalla lentävät lentokoneet ja kelasin kohta itsekin olevani siellä. En voi olla hymyilemättä kun mietin sitä vapauden tunnetta ja sitä että kohta oon taas siellä missä on vaan niin hyvä olla.

Mä palaan taas kahden viikon kuluttua, sinä aikana mua voi seurailla instagramissa nimellä neeakoo ! :)

torstai 17. maaliskuuta 2016

Haluun vaan olla vapaa ja saada siitä rahaa



Oon kuunnellut tätä Rugerin biisiä kohta varmaan viikon putkeen. Sopii just täydellisesti tän hetkiseen fiilikseen kun yhteishaku pamahti käyntiin eilen ja on taas se aika kun on mahdollisuus hakea "suuntaa elämälle". Viimisen kuukauden oon mietiskelly ja pyöritelly päässäni eri vaihtoehtoja ja punninnut sitä mikä mulle tässä elämässä on oikeesti tärkeetä ja mitä mä tältä elämältä haluun. Mikä mut tekee onnelliseks? Oon heränny siihen että vaikka kuinka kliseistä tää onkin, niin meillä on vaan tää yks elämä. Kenenkään elämä tuskin on pelkkää sateenkaaria ja perhosia, mutta pitäiskö silti siihen suuntaan pyrkiä omilla päätöksillä. Tehdä oman elämänsä risukasoista vähemmän risuisia sellasilla valinnoilla mitkä tehdään enemmän sydämellä kuin järjellä? Oon myös herännyt siihen todellisuuteen että me suomalaiset ollaan aika pirun onnekasta kansaa vaikka onhan täälläkin omat kompastuskivensä. Ja näinkin onnekkaana kun suomalaisena ihmisenä meillä on aika rajoittamattomat mahdollisuudet, tai ainakin hyvät lähtökohdat, tehdä sillä yhdellä ainoolla elämälläni mitä haluaa. On vapaus liikkua tai olla liikkumatta, opiskella tai olla opiskelematta, harrastaa tai olla harrastamatta, työskennellä tai jopa olla työskentelemättä.





Ja koska meillä suomalaisilla on ne hyvät lähtökohdat, en haluais haaskata sitä. Mä en vielä tiedä mikä musta tulee isona, en tiedä mitä työtä tuun tekemään, päädynkö ikinä mun 'unelma-ammattiin' vai tuunko tekemään jotain ihan muuta. Mut tiiän sen, etten haluu olla se jonka ykkösprioriteetti on työ, tai se joka elää vaan lomasta toiseen, miettii että "sit kun opiskelut on loppu" tai "sit kun on loma" koska ennenkun huomaankaan seuraava odottamisen aihe on enää eläkeikä ja toinen jalka haudassa on enää turha harmitella mitä kaikkea ois pitänyt tehdä toisin. Tällä hetkellä mun elämä on kivaa, vietän aikaa kavereiden kanssa, oon kivassa työssä mistä tykkään (ja mihin pääsin itseasiassa kesätöihin jee), nautin Suomessa olosta. Mutta tiiän että kohta jo kaipaan jotain muuta, tällä hetkellä on kivaa koska ajattelen tän Suomessa olon väliaikasena juttuna ja kesätyötkin on vaan muutaman kuukauden juttu.





Jos hakisin opiskelemaan niin että tähtäisin mun unelma-ammattiin, laittaisin hakupaperit sosionomiksi. Mutta se tarkottais sitä, että olisin sidottuna Suomeen moneksi vuodeksi, mun pitäis hommata kämppä ja hankkia muutakin omaisuutta kun ne kaksi matkalaukullista mitä tällä hetkellä omistan, etsiä kämppä ja laittaa siitä koti. Tällä hetkellä ajatus on jotenkin tosi ahdistava, ehkä sitten joskus myöhemmin, jos siltä vielä tuntuu? Välillä vaan tuntuu siltä, että pitäis opiskella kun on nuori, hankkia joku järkevä ammatti ja mennä töihin ja pyrkiä parempaan asemaan ja olla tuottava ja tärkee ja tehokas. Jonkun ammattikorkeakoulun sivuilla oli banneri jossa luki "Opiskele, tee sen jälkeen mitä haluat". En haluu. Miksen voi opiskella ja samalla tehdä mitä haluan? Tai vaan tehdä mitä haluan haha. En haluu että opiskelu tai työ jotenkin syö mun vuosia elämiseltä tai on se suurin asia mikä pyörittää mun elämää ja valintoja elämässä.







Faktahan tietty on se, että töitä on tehtävä saadakseen rahaa ja rahaa yllättäen tarvitsee jotta voi elää, mutta on eri asia tekeekö töitä elääkseen vai elääkö tehdäkseen töitä. Mielummin asun kivassa kaupungissa missä viihdyn ja missä on hyvä olla, missä mulla on kavereita ja arki sen työnkin ulkopuolella tekee mut onnelliseksi ja teen jotain ihan kivaa työtä kuin niin, että ainoo paikka missä oisin täysin onnellinen ois mun työpaikka.

En nyt tiiä oliks tällä postauksella mitään päätä tai häntää haha mut tällasia ajatuksia on tullu pyöriteltyä enempi ja vähempi viimeaikoina. Turkin reissukin hei lähenee, enää 12 päivää jäljellä ja suunta on kohti Istanbulia. Oon ollu lähiviikkoina niin paljon töissä etten oo kerenny ees kunnolla jännittää lähtöä, nyt vasta alkaa kunnolla iskee innostus lähenevää reissua kohtaan. En malta odottaa!