lauantai 20. helmikuuta 2016

Reissuminä

Tulevaa kahden viikon reppureissua suunnitellessani oon miettinyt paljon sitä minkälainen reissaaja mä oon, mitä mä matkoiltani kaipaan ja minkälainen on just mun näkönen matka. Mun reissusaldo ja käytyjen maiden lista ei huitele pilvissä mutta jokaiselta reissulta oon oppinu jotain minkä pohjalta on ollut hyvä lähteä rakentamaan sitä kuvaa reissuminästä.



Mä nautin niin kaupunki- kun rantalomistakin unohtamatta luonnossa diipailua, kunhan ne on sopivassa balanssissa toisiinsa nähden. Koko viikkoa en jaksais makoilla pelkästään rannalla tekemättä mitään muuta, mutten myöskään jaksais montaa viikkoa riekkua pelkästään suurkaupungeissa tai telttailla koko lomaa keskellä metikköä. Urheilu tai vaeltaminen ei oo koskaan näytelly sen kummempaa roolia mun matkoilla, mutta mäen päälle kiipeäminen huippujen näkymien takia tai pyörän vuokraaminen päiväksi paikkojen kiertelyn takia on jees.

Mun ideaali loma sisältää kohteesta ja matkan pituudesta riippumatta aina ainakin kolme asiaa: jotain paikallista, jonkun nähtävyyden ja jonkun huipun paikan maisemien katseluun. Lyhyemmillä päiväreissuilla paikallisuus tarkottaa ehkä jotain kivaa ravintolaa, päänähtävyyksiä bongaillessa tuntee oikeesti käyneensä kohteessa ja koska kamera kulkee tiiviisti mukana matkoilla on kiva löytää hyviä maisemakuvauspaikkoja. Pidemmillä matkoilla taas kohteeseen pystyy (yllätys yllätys!) paneutumaan paremmin ja kunnolla ajan kanssa milloin välillä on ihan ok käydä ruoalla Mäkkärissä ja ottaa vähän 'rennommin' kaupunkiin tai maahan tutustumisen kanssa kun aika ei oo niin rajattua.



Mä reissaan yleensä mieluiten yksin. Oon ehkä vähän itsekäs matkaaja mut musta on niin jees kun saa itse päättää kohteen/kohteet, kuinka kauan missäkin viipyy, mitä tekee seuraavaksi, missä syö ja jääkö illaksi makaamaan sänkyyn jos ei jaksakaan lähteä kaupungille. Yksin matkustaessa tutustuu helposti myös toisiin matkaajiin jos niin vaan tahtoo. Hostellissa majoittuessa sosialisoinkin muiden kanssa yleensä iltaa istuen, mutta oon silti sen verran erakko etten lähde muiden hostelliasukkaiden kanssa katselemaan kaupunkia vaan viihdyn paremmin uusilla kaduilla yksin kuljeskellen. Eniten nautin pienistä hetkellisistä kohtaamisista paikallisten kanssa; söpö venäläinen pappa samassa junavaunussa Pietarista Moskovaan joka joi sukkahien hajuista teetä, kantoi mukanaan suomalaisia mainoslehtiä ja jonka kanssa kommunikoitiin suomen ja venäjän sekoituksella, Turkissa Rizestä Pazariin myöhään illalla saapuessamme kaksi teini-ikäistä poikaa jotka ujosti englantia puhuen saatto meidät couchsurfing hostimme luokse ja useat muut pienet ikimuistoset kohtaamiset on ollu ihan parhaita. Ja vaikka itse matkustamisesta eniten nauttisinkin yksin ollen, teen usein reissuja missä pääsen tapaamaan kohteessa asuvia vanhoja kavereita tai netissä tavattuja tuttavuuksia. En ehkä siis ookkaan niin erakoitunut matkaaja.



Toisinaan on kiva rantalomailla myös perheen kesken, mutta usein silloinkin kaipaan omaa aikaa ja tekemistä mitä saan tehdä ihan yksin. Oli se sitten yksin pitkin katuja käveleminen, jonkun nähtävyyden bongaaminen tai kahvilassa käyminen, on kiva olla hetki yksin ja keskittyä vaan kohteessa haahuiluun. Yksin matkustamisessa on kyllä omat huonotkin puolensa, välillä ois kiva kun ois joku jonka kanssa jakaa hauskat sattumukset ja kun ois joku jonka kanssa myöhemmin muistella tehtyä reissua. Vaikka nyt tässä puhuin vahvasti yksin matkustamisen piikkiin, yks ehdottomasti parhaista tehdyistä reissuista ikinä oli ensimmäinen kerta Istanbulissa Eevin kanssa. Nauretaan vieläkin kyyneleet silmissä kun muistellaan kaikkii hyvii läppiä mitä tonkin matkan aikana sattu, ja mitä ei varmastikaan ois sattunu jos oisin ollut matkassa yksin!  



Oon myös aikamoinen listojen tekijä ja etukäteen suunnittelija. Joskus mietin kuinka pitäis joskus lähtee reissuun ihan tiedottomana yhtään mistään, kysellä parhaat vinkit käymisen arvoisista paikoista paikallisilta ja olla vaan. Mutta joka ikinen kerta huomaan ettei se tulis toimimaan mun kohdalla. Reissufiilikseen kun pääsee kivasti jo viikkoja ennen lennon lähtöä kun surffailee eri nettisivuilla, googlailee muiden reissupostauksia ja vinkkejä kohteesta. On ihanaa katsella muiden kuvia niiltä huudeilta missä kohta itsekin käveleskelee ja haaveilla tulevasta matkasta. Mulla on tulevaa Turkin reissua varten oma vihko, mihin kirjottelen päähän pälkähtäviä ideoita siitä mitä voisin tehdä, kirjaston matkaoppaista luettuja vinkkejä parhaista ruokapaikoista, muiden reissupostauksista bongattuja kauniita paikkoja missä ois kiva käydä yms. Listat on yleensä aika pitkiä, mutta idea ei ookkaan toteuttaa kaikkia listattuja asioita vaan oikeestikin vaan haaveilla ja kohteessa sitten pähkäillä käykö jossain vihkoon raapustetussa paikassa vai lähtiskö ihan johonkin muualle.


Oon myös aika keskiverto budjettimatkaaja. En panosta majoitukseen rahallisesti kovin ihmeemmin ja enimmillään oonkin tainnut yöstä hotellissa maksaa parikymppiä. Toisaalta nautin omasta rauhasta ja jos oon oikeesti sillä tuulella niin maksan mielelläni jonkun verran enemmän omasta huoneesta kun hostellin dormista. Kun menin ensimmäisen kerran yksin Istanbuliin asustelin koko viikon söpössä pienessä hotellihuoneessa Ortaköyn pikkukaduilla. Olisin varmasti päässyt puolet halvemmalla jos oisin yöpynyt hostellissa, mutta miten ihanaa olikaan pitkän kävelyntäyteisen päivän jälkeen rojahtaa oman jättimäisen sängyn päälle X:nä makaamaan ja vetää noutoruokaa kaksin käsin ihan rauhassa omassa ylväässä yksinäisyydessä haha. Sellasilla muutaman päivän pysähdyksillä oon sit taas kallistunut yleensä hostellien puoleen, silloin kun ei tuu oikeestaan siellä majoituspaikan puolella vietettyä kun yöt niin on melkein se ja sama missä sitä nukkuu. Paitsi että oon saanu jonkun päähänpinttymän enkä ikinä varaa bookingista yöpaikkaa alle 8.0 arvosanan saaneista paikoista haha. Majapaikkojen ei siis tarvii olla mitään viiden tähden luokkaa, kunhan perusasiat eli puhtaus ja sijainti on kunnossa. Oon ainoastaan kerran elämässäni koittanut couchsurffausta, niinkun yllä mainittu, Turkin Rizessä. Mulle jäi tosta kerrasta mielettömän positiivinen kuva ja oon pohtinu couchsurffauksen mahdollisuutta myös tulevalla Turkin reissulla joidenkin kaupunkien kohdalla.



Näin lyhykäisyydessään haluan reissuiltani kokemuksia ja elämyksiä, kuvia instagramin uumeniin, pieniä tarinoita myöhemmin muille kerrottavaksi ja itselle muisteltavaksi. On siistiä jos matkan aikana oppii tai oivaltaa jotain uutta, sen ainakin oon oppinut että jokaisella matkalla halu nähdä ja kokea vaan kasvaa kun näkee kuinka tajuttoman upeita paikkoja tässä maailmassa onkaan.

Tätä postausta alottaessa mietin kovasti minkälainen matkailija mä oon, mutta näin loppua kohden huomaan että oon kai aika monenlainen. Eikä kai tarviikaan olla vaan yhenlainen reissaaja, siitä kai matkailu onkin hienoo että voi ja saa mennä ihan oman fiiliksen mukaan. On ihan fine varata seikkailumatka kohti Malesian sademetsiä ja sen jälkeisen loman voikin viettää vaikka aurinkomatkojen all inclusive hotellissa Kreikassa itseään grillaillen.

Minkälaisia matkaajia te ootte, tai millaset matkat on eniten teidän mieleen?

6 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen teksti. Sulle on tulossa varmasti mahtava ja ikimuistoinen reissu! Minkälaista reittiä olet miettinyt? :) Itse ajattelen ainakin, että matkan tulisi olla monipuolinen. Tykkään aktiviteeteista, rannoista, kauniista näköaloista jne. Haluan nähdä mahdollisimman paljon, mutta myös saada eri paikoista jotain irti, ettei loma mene ihan paikasta toiseen juoksemiseksi ja myöhemmin voikin sitten vain kuvien perusteella pähkäillä, missähän sitä ollaan oltu. Täytyy sanoa, että olet rohkea kun lähdet yksiksesi! Yksin matkustamisessa on tosiaan puolensa. Itse tykkään ehkä enemmän matkustaa jonkun kanssa ja tässä elämäntilanteessa ei tulisikaan mieleen lähteä matkaan yksin. Juuri tuo, että saa jakaa ne mahtavat kokemuksen jonkun kanssa ja muistella niitä jälkikäteen, on ihan parasta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon, kiva kuulla sunkin ajatuksia! Matka alkaa Istanbulista ja loppuu Adanaan, mutta teen tästä vielä postauksen erikseen :) Samaistun tossa ihan täysin, vaikka haluaa nähdä mahdollisimman paljon niin aika äkkiä huomaa loman olevan ohi eikä mitään jäänyt käteen jos vaan juoksee paikasta toiseen.. :D porukalla matkustamisessa on just se hyvä puoli että sit ne muistot on jonkun muunkin päässä kun vaan omassa, aika usein huomaa senkin ettei kaikkia jaksa kiinnostaa omat reissukokemukset ja sit niitä joutuu muistelemaan ihan yksin! Kivempaa se muistelu on kyllä kaverin kanssa :D

      Poista
  2. Makin tykkaan matkustaa itseasiassa yksin mutta nykyisin kun on lapsi niin mennaan myös lapsen ehdoilla, toisaalta musta lapsi sopeutuu moneen juttuun ja oikeastaan sopeutuvampi matkakumppani kuin aikuinen, mun lapsi ei ole koskaan ollut all inclusive hotellissa, joten se ei osaa sellasta vaatia vaan sen mielesta pieni perhepensionaatti on ihan mahtava. Ma olen rentoilija, tykkaan syöda ja istua ja katsella ihmisia, ottaa rennosti ja katsella taloja, ovia jne. paikkoja. Mİelenkiintoiset historialliset jutut kiinnostaa mutta saatan skipata jonkun must see nahtavyyden, ellei se kiinnosta. Mulle vaikka maailmaperintökohteiden tai kirkkojen kiertely on ihan vierasta, fiiliksen mukaan mennaan. Parhaimmat muistot reissuista on kohtaamisista ihmisten kanssa. Odotan sun reittiplaania tulevalle lomalle :) Izmir?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepäs se, lapset on varmasti siitäkin helppoja matkakumppaneita että usein tuntuu riittävän se joku kiva tekeminen eikä se kohde tai hotelli niinkään ole se tärkein asia. Ja varmasti vanhempien oma viihtyvyys vaikuttaa myös lapseen, jos vanhemmilla on rento ja kiva olla niin varmasti se tarttuu lapseenkin :) Oon ihan samaa mieltä, musta kans sellaset must see jutut saa jäädä jos ne ei oikeesti kiinnosta. Mielummin käyttää senkin ajan oikeesti mieluisaan tekemiseen. Izmir kuuluu mun reittisuunnitelmaan :) Kivaa päästä sinne teidän kulmille käymään, odotan jo innolla!

      Poista
  3. Mulla ei itse asiassa oo hajuakaan millainen mun "reissuminäni" on, koska en oikeastaan oo koskaan ollu ns. kunnolla reissussa. Syynä se että pienenä esimerkiksi kun muut perheet ovat käyneet jossain lomilla, meikäläisen perheellä on aina ollut suuntana Turkki, tietenkin koska puolet suvusta asuu siellä. Myöhemmälläkin iällä jokainen mahdollinen loma tai vapaa on käytetty aina Turkissa käymiseen, kun muuten ei niitä sukulaisia ja ystäviä oikein pääse näkemään. Niinpä minulta on mennyt ohi monta tilaisuutta lähteä "oikealle" reissulle. Ja en nyt tarkoita etteikö Turkkiin lähteminen ole reissaamista, mutta se on ihan eri asia lähteekö Turkkiin tapaamaan perhettään jolloin ei oikein muuta pääse näkemään vai lähteekö esimerkiksi juuri reppureissuun kuten sinä, jolloin pääseekin jopa näkemään eri paikkoja. Ainoat muihin maihin suuntautuneet reissuni ovat viikon kouluretki Saksaan sekä viikon uintileiri Kreikkaan, jotka eivät nekään omia reissuja olleet kun tietenkin porukassa mentiin ja tehtiin. (Poissuljen tässä myös kaikki Tukholman risteilyt). Joten tuosta voikin laskea kätevästi missä kaikkialla on tullut reissattua. Yksin en ole matkannut mihinkään, tykkään itse asiassa matkustaa enemmän seurassa. Tykkään jakaa hetkiä ja muistoja, olkoonkin vaikka sen oman sydänkävyn tai ystävän kanssa. Meillä onkin paljon suunnitelmia missä kaikkialla haluttaisiin käydä, joten ehkä nyt aikuisiällä on mahdollisuus kiriä takaisin niitä nuorena menetettyjä matkustus mahdollisuuksia? Joka tapauksessa, ootan kyllä innolla sun reppureissua! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on kyllä ihan totta että on ihan eri juttu lähtee oikeesti lomalle kun sukuloimaan vaikka sekin jonkinnäköstä lomaa oliskin. Ja ymmärrän kyllä täysin senkin että ne lomat ja matkarahat kerätään aina Turkkia varten, jos lähtis johonkin muualle niin aina menettää sen mahdollisuuden sit käydä siellä toisessa kodissa ja nähdä sukulaisia. Siinä tuntuu olevan kyllä siis miinuspuoliakin että on kotoisin kahdesta eri maasta vaikka jotenkin ensimmäisenä mulla aina tulee aina mieleen vaan kaikki hyvät ja hohdokkaat puolet siitä jos ois sukua eri maissa.. :D Onneksi ollaan vielä siltikin nuoria ja on aikaa matkustella vaikka ja missä! Ja silti kuitenkin palata Turkkiinkin aika ajoin ;) Musta ainakin tuntuu vähän jengipetturilta ja sydäntä riipii suunnitella matkoja mihinkään muualle kun Turkkiin vaikka mieli tekiskin nähdä vaikka mitä muita paikkoja!

      Poista