torstai 11. helmikuuta 2016

long time no seee

Moi! Viime postauksen päivämääriä katellessa oon tainnut viettää melkein kahden kuukauden hiljaisuuden näillä huudeilla. Tuntui hassulta edes avata tietokonetta, facebookit ja muut sosiaaliset mediat kun hoituu niin kätevästi aina kännykällä. Saksasta tuntuu olevan ikuisuus, marraskuisesta Adanasta toinen samanlainen, puhumattakaan siitä ajasta Suomessa ennen vapaaehtoisvuotta. Sen sijaan joka ikinen päivä jaksan hämmästellä miten siitä ja siitäkin tapahtumasta tai asiasta on jo vuosi aikaa. Näihin aikoihin vuosi sitten olin ollut Turkissa puolisen vuotta, mietin yliopistoon hakemista, olin totaalisen kyllästynyt puhumaan turkkia ja tutustumaan uusiin ihmisiin jotka kaikki kyseli aina ne samat kysymykset ja ihmetteli ulkkista. Juoksin päivisin eskarin ja kielikoulun väliä. Olin alkanut sopeutua ja arki oli jo arkea. Aika menee vaan niin hullun nopeasti.





Mun työpaikka Turkissa on saanut uudet vapaaehtoisensa, aluksi tunsin pienen (okei, ison) kateuden piston sydämmessäni kun bongasin facebookin kautta tyypit hengailemassa MUN olohuoneen maailman epämukavimmalla sohvalla ja tekemässä ruokaa MUN keittiön hienolla glitterpöydällä. Nyyh. Karistelin kateuden pois todettuani että a) uudet Azerbaijanista tulevat vaparit on hyviä tyyppejä, b) on siistii että muutkin pääsee kokemaan saman kun mä ja c) on Daglioglun koti vielä munkin koti. Mä en oo kokenu muuten mitään järkyttävää ikävää, tietty Adana, ihmiset, Turkki ja kaikki se on mielessä päivittäin, mutten oo kulkenu tätä kahta kuukautta Suomessa ihan masiksissa ja surumielisenä. Oon ehkä onnistunu välttymään isoimmilta paluushokeilta, mistä ehkä voin kiittää niitä neljää kuukautta Saksassa, taisin kokea ne shokit jo tavallaan siellä. Nyt Suomessa on ollut oikeestaan vaan kiva olla pitkästä aikaa ja nauttia vaan siitä että kaikkialla puhutaan omaa kieltä, tiiät miten missäkin tilanteissa toimitaan ja oot tutussa ympäristössä. Välillä tietty ottaa päähän vesisade tai se, ettei tässä kaupungissa tunnu olevan mitään tekemistä, tai se, että jotkut kulttuurierot ärsyttää, mut kai se on ihan normaalia.




Suomeen takaisin sopeutumisessa on auttanut varmasti myös se, etten oo joutunut makaamaan kotona päivästä toiseen toimettomana vaan päivissä on ollut ees jonkinlainen rytmi. Vähän uuden vuoden jälkeen aloitin työt kehitysvammaisten asuntolassa, missä oon viettäny varmaan suurimman osan ajastani aina siitä lähtien kun työt aloitin. Viihdyn mun työpaikalla ihan mielettömän hyvin ja toivonkin että saisin myös kesätöitä samasta paikasta. Olin aluksi liikkeellä vähän sillä mielellä että voisin tehdä mitä vaan duunia kunhan saan kerättyä rahaa, mut kaikeks onnekseni pääsin sit vielä sellaseen paikkaan missä viihdyn tosi hyvin! Kaikin puolin hyvä tilanne siis.




Töitä on tullut siis tehtyä ihan kiitettävästi viime viikkojen aikana mutta myös yhdet lennot on varattu ja reissu oottaa (melkein) jo ihan kulman takana. Aiempien matkamessujen aikaan oon ollu aina joko köyhä tai reissussa, enkä oo päässy nauttimaan messutarjouksista. Tänävuonna olin kuitenkin hyvin valmistautunut ja koko viikon odottelin kärsimättömänä hyviä matkatarjouksia. Mieli ois tehnyt varata yks jos toinenkin reissu mut kenellekään ei varmaan tuu yllätyksenä että tartuin Turkish Airlinesin tarjoukseen, edestakaiset lennot Istanbuliin hintaan satakahdeksan erkkiä. Mä en oikeestaan oo ihan varma mistä tää reissuidea lähti, mutta maalis-huhtikuun vaihteessa suunnitelmissa on viettää kaks viikkoa reppureissaillen Turkissa. Tällä hetkellä oon aivan yli-innoissani tulevasta reissusta, en malttais oottaa että ois jo maaliskuun loppu niin pääsis matkaan. Kirjottelen erikseen vielä postauksia tulevaan reissuun liittyen, kiva päästä purkamaan ajatuksia ja suunnitelmia tännekin!

8 kommenttia:

  1. Mukava, että Suomessa aika on kulunut hyvin ja voi vitsit tuo reissu kuulostaa kyllä kivalta! :)

    VastaaPoista
  2. Tervetuloa Turkkiin ja Istanbuliin! Reppureissaus kuuostaa ihanalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Jännä päästä kokeilemaan tää reissutyyli, Turkki on sopivan tuttu sitä varten ;)

      Poista
  3. Ihanaa et oot palannu! Sun kuulumisia on aina kiva lukee. :) Meikäläiselläkin varmistui vihdoin et oon menossa Istanbuliin 25.3-3.4, mietin että pitäiskö meidän Istanbulissa oleilevien suomalais-bloggaajien treffata siellä päässä jos satutaan oleileen samaan aikaan? Ajattelin että vois olla ehkä kiva vaihtaa kuulumisia kasvotustenkin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa olla takas, nyt huomaa taas kuinka kivaa tää kirjottelu onkaan ja kaikki teiän ihanat kommentit vielä päälle! <3 Hei mahtava idea! Ollaan sit samaa aikaa Istanbulissa kahtena päivänä, mä oon tiistain ja keskiviikon 29&30.3 Istanbulissa ennen kun jatkan matkaa, pitää ehdottomasti järkätä treffit!

      Poista
  4. Ihana luke miten sulla sujuu ja kuvan työt oot löytänyt! En oo mun blogissa kirjoittanutkaan, mut mulla on kehitysvammainen isoveli ja siihen maailmaan kun sukeltaa niin silmät aukee vähän erilailla:) mulla on ollu ikävä sun tekstejä!!! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voii ihana Julia, ihanaa on olla takasin myöskin <3 oot kyllä ihan oikeessa! oon ollu mun äidin työn kautta paljon tekemisissä kehitysvammasten kanssa pienestä saakka mut työt heidän parissa on kyl avannu ihan uusia maailmoja!

      Poista