torstai 10. joulukuuta 2015

Muutoksia




Maanantai yönä ennen nukkumaanmenoa luin pitkästä aikaa mun vanhoja postauksia Turkin ajoilta. Mieleen muistui monet tapahtumat ja asiat mitkä olin jo kerennyt unohtaa, monet pienet hetket ja muistot toi ehkä vähän haikeankin hymyn huulille. Toisaalta taas muistuttelin itelleni että saan olla onnellinen siitä että mulla on noi muistot mitä muistella. Eihän mun viime reissusta oo kun kuukausi aikaa, mut silti tuntuu kuin siitä olis kulunut jo ikuisuus. Välillä tuntuu niin väärältä olla jossain muualla kun Adanassa, mutta toivottavasti jo ensi syksynä mä taas voin kutsua sitä mun kodiksi.

Ensin mä kuitenkin lähden Suomeen. Tasan kahden viikon päästä tähän aikaan mä oon jo Suomessa, mummin luona viettämässä joulua. Mun lento Münchenistä Helsinkiin lähtee jo aikaisin aamulla, eli oon hyvissä ajoin Suomessa valmiina joulun viettoon. Tällä hetkellä mikään ei tunnu oikeemmalta paikalta mennä kun Suomi, ihanaa mennä kotiin. Joulun ja uuden vuoden jälkeen mä en enää palaa Saksaan niinkuin aiemmin tarkoitus oli, vaan jään Suomeen pysyvästi. Mä opin paljon au pair -ajasta, taas vähän lisää itsestäni ja tää aika on herättänyt paljon lisää uusia ajatuksia ja tässä kolmessa kuukaudessakin oon varmasti kasvanut jonkun verran henkisestikin. Suomen päässä mun suunnitelmat on vielä vähän auki, sen verran kuitenkin jo tiedän että muutan meidän mummille teinivuosista tutuille huudeille ja joulun jälkeiset päivät uuteen vuoteen asti kuluu taas tutussa työpaikassa rakettimyynnissä. Oon viimeisen vuoden ja neljän kuukauden aikana viettäny Suomessa aikaa kaksi viikkoa, voitte siis ehkä kuvitella kuinka kiva on näiden juttujen lisäksi myös päästä viettämään aikaa kavereiden kanssa, päästä käymään Kotkassa ja tavata sukulaisia ja tietysti nähdä taas oma perhe.

Yksi kysymysmerkki näin Suomeen palatessa on tää blogi, onko tällä enää mitään virkaa? Toisaalta taas tää on kivaa ajanvietettä kaikkine kuvien ottamisine ja kirjoittamisineen, mutta mitä kerrottavaa mulla Suomesta olis. No, ehkä sen sitten näkee ajallaan. Onhan mulla joitain luonnoksia ja postausideoita vielä mielessä niin Turkista kun täältä Saksastakin. Ehkä tää blogi vaan vähän hiljenee hetkeksi mutta en mä täältä ihan kokonaan tahtois kadota.

Viimeisten neljäntoista päivän aikana on tarkoitus vielä nähdä täällä olevia kavereita, tehdä töitä, käydä bailaamassa meidän läksiäisiä ja suunnitella miten ihmeessä aion saada mun tavarat takaisin Suomeen. Siinä sitä onkin suunnittelemista!

10 kommenttia:

  1. Mikä sut saa palaamaan Suomeen jo nyt? Okei ymmärrän kyllä, että oot ollut sieltä yli vuoden pois, että tuntuu varmasti hyvältä mennä sinne. Meetkö sä keväällä Adanaan? Ja älä todellakaan lopeta blogia ainakaan kokonaa, sun juttuja on kiva lukee! :) Tsemppiä kaikkeen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Heidi, kiva kuulla! Ehkä blogi tosiaan vaan vähän hiljenee, on tää bloggaaminen kuitenkin sen verran kivaa ettei tää varmasti ihan kokonaan pois jää :) Suurin syy täältä lähtöön on mitä tossa jo kirjottelinkin eli muutan meidän mummille, meen sinne mummin seuraksi ja auttelemaan arkipuuhissa :) päätökseen vaikutti jonkun verran myös se etten koe olevani ihan täysin oikee auppari tälle perheelle vaikka oon täällä ihan hyvin viihtynytkin. Ja suunnitelmissa ois joku viikon tai kahen reissu, en vaan vielä tiedä yhtään että milloin! Se tässä muakin vähän kaivelee kun en yhtään tiedä koska pääsis lähtemään :D

      Poista
  2. Muutokset on hyvästä, pysyy tuli perseen alla kun laittaa aina välillä pakkaa uusiks! Älä lopeta blogia, kirjottelet miten jaksat ja huvittaa, mutta sun juttuja on kiva lukee ja postauksia Suomesta olis tavallaan just kiva lukee kun olisit "suomalainen ulkosuomalaisten", sulla on kuitenkin erilainen näkökulma asioihin kun ihan perus tallaajalla:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah voi Julia oot kyllä ihan oikeessa, ei ainakaan käy tää elämä tylsäks! Kiva kuulla että jutut silti vielä kiinnostaa, ja voihan se olla et jos sit syksyllä kutsuu taas Turkki niin on taas ajankohtasta vähän tiiviimpikin kirjottelu! :)

      Poista
  3. Älä lopeta! Niin ku Juliakin sanoi, sulla on kuitenkin vähän erilainen näkökulma asioihin Suomessa, päivittelet sit kun siltä tuntuu. Otat vaikka kuvia pelkästään, ei aina tarvitse olla sanottavaa. :) Ja sitten jos syksyllä taas lähdet Turkkiin, niin johan taas riittää juttua! Tsemppiä viimesiin päiviin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on! Ja usein kyllä tuntuu ettei ois mitään sanottavaa vaikka oikeesti sitä tekstiä sit tulee kun alkaa vaan kirjottamaan hehhe :D kiitos! <3

      Poista
  4. Vautsi empä ois uskonut että näin käy! Tsemppiä tulevaan ja kyllä se elämä suomessa äkkiä lähtee kunnolla käyntiin :) Innolla odotan että saan lukea sun seuraavasta Adanan reissusta ;) Ps. Samaa mieltä kun nää muutkin, älä vaan lopeta blogia, ainakaan kokonaan! Sun kirjotuksia on niin kiva lueskella <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiva kuulla Sanna! <3 ja kiitos paljon, eiköhän sielläkin lähe asiat rullaamaan, tällä hetkellä oon kyllä ihan tyytyväinen Suomeen lähtöön :) hehe no sitä mäkin ootan että pääsisin taas reissaamaan, sit ois jotain kirjotettavaakin ;)

      Poista
  5. Nyt kyllä pääsit yllättämään uutisilla! Mä jotenkin niin näin sut siellä Alppien huipullakin :D vaikka kyl eniten oot varmasti sinut itsesi kanssa Adanassa. Tsemppiä viimeisiin hetkiin siellä ja sitten taas uuteen Suomessa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehh olihan ne Alpitkin kivat! ;) kiitos Minttu! :)

      Poista