tiistai 24. marraskuuta 2015

Mitä eroa?

Turkkiin muutto oli hyppy tuntemattomaan. Maa uusilla säännöillä, tavoilla ja normeilla. Olin sitä ennen parin vuoden ajan lukenut Turkissa asuvien suomalaisten blogeja, selaillut keskustelupalstoja ja googletellut joskus mitä kummallisimpiakin kysymyksiä liittyen Turkkiin ja turkkilaisiin. Mulla oli hyvä istanbulilainen kaveri jonka kanssa juteltiin päivittäin ihan kaikesta, siinä sivussa opin myöskin paljon uutta koko maasta. Omia lomamatkoja unohtamatta. Siitä huolimatta Adanaan mennessä erot näki selvästi, oli ihan eri juttu olla uusien juttujen ympäröimänä koko ajan ja nähdä ne pienimmät arkipäiväisetkin erot. Aluksi kaikki oli jännittävän kiehtovaa, en edes tiedä kuinka monet aamut vietin työpaikan ikkunassa hengaillen ja vaan kadun vilinää katsellen. Aika juoksi kun siivillä kun seurasi kouluun juoksevia lapsia, täysiä busseja ja mandariineja kärrääviä hevoskärryjä, mustat kaavut päällä ohi kulkevia arabeja, tööttäileviä mopoja, setää joka myi pienestä kojustaan maissia. Ei sellasta nähnyt Suomessa! Välillä jotkut asiat oli vähän ahdistaviakin, jos en ollut varma miten toimia jossain tilanteessa ja paikalla oli paljon ennestään tuntematonta porukkaa vetäydyin seinäruusuksi ja tarkkailin tilannetta sivummalta ja toivoin ettei kukaan huomioi mua haha. Opin kivoja tapoja mitä osaa hyödynnän vieläkin. Oli myös tiettyjä tapoja mitkä ärsytti mua suunnattomasti ja osa niistä kyllä ärsyttää vieläkin. Osaan lopulta tottui itsekin niin, että nyt niillä ärsytän muita.

Mä oon viimeisen kahden Saksassa asutun kuukauden ja viikon Suomessa olon aikana pistänyt muistiin vastaan tulleita kulttuurieroja ja erilaisia tapoja ja käytäntöjä näistä kahdesta maasta verrattuna Turkkiin. Tätä oli itseasiassa tosi hauska tehdä! Suomessa erot oli tosi selviä niin positiivisessa kun negatiivisessakin mielessä. Huomatkaa kuitenkin, että Suomi-listassa näkyy mun suuri paluushokki ja siksi negatiivisia asioita on noin paljon.. Nyt jälkeenpäin mietittynä listaisin lisää positiivisiakin juttuja, mut ehkä niistä saa postauksen kasaan myöhemmin. Tässä siis ihan autenttinen eroavaisuuslista made by minä.





Suomi

Siisteys ja järjestys joka puolella, erityisesti kaduilla ja kaupungissa. Missä oli tööttäilevät autot? Sieltä täältä kadun ylittävät ihmiset? Miksei täällä kukaan myy kadulla maissia tai vettä tai mansikoita? Missä kaikki kulkukoirat tai roskakasat kadun kulmassa odottamassa hakijoitaan? Kauppojen ikkunat oli siistejä ja huolella järjestettyjä, ei käsin kirjoitettuja lappuja siellä täällä mainostamassa milloin mitäkin eikä missään pieniä rähjäisiä romukauppoja. Asuinalueilla kerrostalot oli siistissä rivissä, nurmikot ojennuksessa ja kaikki kuin viimeistä piirtoa myöden suunniteltua. Mulla oli jo ikävä Daglioglun sekamelskaan. Mun ensimmäinen järkytys oli se kuinka tylsältä kaikki tuntui ja näytti. Kaikki näytti niin pelkistetyltä ja suunnitellulta, missään ei ollut pieniä ihania yksityiskohtia mihin silmä voisi tarttua.





Kylmyys ja raikkaus iski vasten kasvoja heti lentokentältä ulos astuessa. Musta oli ihanaa kun iho ei ollut nihkee, ei tarvinnut hikoilla tai miettiä mitä uskaltaa pukea päälle ulos lähtiessä ettei sula lammikoksi maahan. Sillon kun lähdin Adanasta meillä oli asteita vielä +40, Suomessa muistaakseni asteita oli plus miinus viistoista. Alkujärkytyksen jälkeen oli oikeestaan aika ihanaa pukea syystakki päälle ja laittaa kaulahuivi kaulaan. Vaikka Adana ei ookkaan mikään mieletön metropoli täynnä saastunutta ilmaa on ilman raikkaus vaan niin eri juttu Suomessa. Tuntu että vihdoin pysty oikeesti hengittämään.

Hiljaisuus joka vaan jatkoi jatkumistaan. Öisin oli ihanaa kun ei tarvinnut herätä yhdenkään auton tööttäykseen tai mopon pärinään. Mutta päivisin ja varsinkin iltasin hiljaisuus oli välillä vähän pelottavaakin. Päivisin tuntui että jotain puuttui, ensimmäisenä päivänä hätkähdin ajatukseen onkohan kaikki kunnossa kun on niin hiljaista?. Mun kotiin Daglioglussa kuului päivisin viereisen mattopesulan hurinat pitkin päivää, läheisen koulun välituntikello, tiellä kulkevat menopelit ja kaduilla toisilleen juttelevat ihmiset. Hakanin kotona tutummaks oli tullut naapurin lasten leikkien äänet, vesimeloneja huutavat vesimelonimyyjät ja vanhaa tavaraa ostavat sedät jotka päivittäin kulki parvekkeen ohi eskiciä huudellen. Yhtenä iltana baarista kotiin kävellessä olin jo aika valmista kauraa ja puoliksi hermoraunio kun koko kilometrin matkalla en nähnyt yhtäkään ihmistä. Olin varma että kohta mut joku päästää päiviltäni eikä oo edes ketään keltä pyytää apua haha.




Liikenne oli sellanen juttu mihin taas sopeutui nopeesti, oli ihan kiva ettei tarvinnut isoimpia teitäkään ylittäessä pelätä henkensä puolesta. Yhdestä jutusta en oo kyllä vieläkään päässyt eroon, nimittäin tien ylittämisestä turkkilaiseen tyyliin. Sieltä mennään yli mistä kerkeää ja mistä on lyhin matka. Täällä kylässä oon saanu kitkettyä tätä tapaa pois koska ymmärrän sen olevan ärsyttävää sellasia kuskeja kohtaan jotka ei oo tollaseen teiden ylittämiseen tottuneet. Turkissa jokainen autoilija sen tietää että mistä vaan saattaa tulla tien ylittäjä mutta Suomessa eikä Saksassa homma oo tietenkään sama.

Lasten käytös pääsi mun listalle pitkän matkustuksen täyteisen yön jälkeen kun olin Helsinkiin menevässä lentokoneessa valmiiksi jo aivan valmis ihan kaikkeen, ja tän kruunas mun takana istunut perhe jonka yläasteikänen tyttö käyttäyty kun mikäkin kolmevuotias kiukutteluineen ja raivokohtauksineen. Meinasin tän kohdan jo pyyhkiä listalta pois kunnes todistin samanlaisia juttuja pari lisää mun Suomiloman aikana. Oon varmaan ollut kymmenen vuotta sitten ihan samanlainen hirviö haha. Mut enivei, Turkissa tuntuu kunnioitus vanhempia kohtaan olevan ihan eri luokkaa jo pienemmästä lapsesta lähtien, vuoden aikana ei vastaan tullut yhtäkään haistattelevaa teiniä tai kaupan karkkihyllyn edustalla raivoavaa lasta, saati sit sellaista lasta joka aikuisten puhuessa olis roikkunu äidin helmassa huutaen äitiä ja yrittävän saada puheenvuoroa.




Vihreys, siis ai miten ihanaa oli olla taas luonnon ääressä! Puita, nurmikkoa, pensaita, METSÄ. Tätä ei varmaan tarvitse sen enempää avata hehh.

Käytöstavat ja kolay gelsinit on ehkä se mitä kaipaan täällä Saksassakin. Ei sillä, etteikö suomalaisilla tai saksalaisilla olisi käytöstapoja, mutta kaipaan niitä tiettyjä turkkilaisia juttuja, toisten huomioon ottamista pienissäkin asioissa. Muille tarjotaan omasta, vieraita kohdellaan super hyvin, autetaan tuntemattomiakin avun tarvitsijoita arjen keskellä, vanhuksille annetaan oma paikka bussissa ja naapurin lapsille viedään mehua ulos leikkien keskelle. Kaupan kassalle sanottu kolay gelsin, sairaalle naapurille gecmis olsun ja monet muut tietyissä tilanteissa sanottavat toivotukset on musta ihan parhaita. Niitä oli kiva oppia aina uusia tilanteita varten ja vielä kivempi niitä oli käyttää.




Juopot ja narkit oli yks sellanen asia mikä Suomessa asuessa oli aiemmin ihan normijuttu. Kauppakeskuksen kulmalla istuvat äijät Karhu kädessä torstaiaamuna ei missään vaiheessa ollut mikään uutinen kenellekään, eikä vanhalta viinalta haiseva hoiperteleva nainen alkon jonossa aiheuttanut sen kummempia tunteita. Vuoden aikana Adanassa en nähnyt yhtäkään tuhannen turvat olevaa ihmistä julkisilla paikoilla, en niin ainuttakaan. Päivisin kaljottelevat ihmiset oli yleensä kerääntyneet joen toiselle puolen puistoon pimeimpiin nurkkiin missä ei paljon muita näy tai sit päiväkaljan tarpeessa olevat jantterit oli siirtyneet kokonaan jonnekin kauas näkyviltä. Alkoholin käyttö Turkissa ylipäätään on paljon vähäisempää ja harmittomampaa, jos näin voi sanoo. Suomessa kävin yhtenä iltana paikallisessa pubissa/baarissa lonkerolla ja olin oikeesti silmät pyöreenä kattomassa sitä touhua. Aikuiset ihmiset tuhannen turvat, kaatuilee pitkin baaria ja haastaa riitaa baarin ulkopuolella. En oo kyllä itekään mikään herran enkeli, on varmaan kerta jos toinenkin kun ollaan oltu liian kännissä baarissa tai pihalla, mut että aikuiset ihmiset. Miksi pitää olla niin kännissä?

Mun toisena päivänä Suomessa oottelin mun äitiä kauppakeskuksessa mäkkärin kulmalla (koska ilmanen wifi) kun yhtäkkiä joku aivan sekasin oleva mies juoksee mun ohi poliisit perässään. Lopulta poliisit sai tän jannun kiinni, tutki repun ja heitti lopulta maijaan istumaan. Jäin suu auki tuijottamaan koko tilannetta, miten tällanen on voinut olla joskus ihan normi juttu? Mut ettei tää nyt mee ihan miinukselle Suomen puolelta, niin osataan sitä Turkissakin. Järkytyin kun kuulin Daglioglun olevan Adanassa tunnettu myös paikkana jossa tiettyjä huumeita on yhtä helppo ostaa kun lähimarketista leipää. Turkkilaiset huumeiden käyttäjät ehkä sit vaan narkkailee jossain piilossa, siellä en onneksi nähnyt yhtäkään sekasin olevaa narkkaria julkisilla paikoilla.




Yliampuvat seksijutut, haha tän on pakko olla ollut joku tosi hyvä juttu koska oon sen näillä sanoilla joskus sillon kirjottanut puhelimen muistiin huutomerkkien kera heti kännisten keski-ikästen perään hmm.. No enivei, Turkissa ollaan aika häveliäitä tällasten juttujen suhteen. Adanassa on ihan ok nuoren parin kävellä käsi kädessä kaupungilla, halailu ja pikku pusujenkin vaihto oli aika nähty juttu puiston suojissa ja joskus myös jossain kahvilan nurkassa, mutta sen enempää en missään nähnyt. Ja hyvä niin. Koska Lohjan Prismassa näin kun joku pariskunta tunki kieliä toistensa kurkkuun ja mies kouri naisen takapuolta siihen malliin etten tienny mihin oisin kattonu. Kesken ruokaostosten!!! Eikä tää ollu ainoo tällanen tapahtuma mistä viikon aikana vähän järkytyin, mutta ehkä paras esimerkki.

Tätä listaa katsellessa oon selvästi viikon loman aikana tarttunu isompiin asioihin, en esim. vertailemaan kauppojen ruokahyllyjä tai muita pienempiä asioita mitä taas oon tehnyt enemmän Saksalistan kohdalla. Sain vähän omantunnon tuskia luettuani ton listan uudelleen, kauheen negatiivista tekstiä Suomea kohtaan. Lupaan ja vannon ettei mun Suomiloma siitä huolimatta ollut yhtään negatiivinen.




Saksa

Tuntemattomien moikkailu yllätti mut täysin heti alkuun. Mä olin varautunut saksalaisten olevan vähän niinkuin me suomalaiset, naapureille sanotaan just ja just moit, mutta muuten ollaan omissa oloissa. Mut ei, ainakin täällä meillä kylässä (tai ehkä se johtuu just tästä kylästä, hmm..) tuntemattomat ihmiset moikkailee toisiaan kadulla! Lasten koululla moikkailen jo vähän jokaista vastaan tulevaa vanhempaa mutta musta on myös kivaa että tuntemattomatkin moikkailee, siitä tulee sellanen yhteenkuuluvaisuuden tunne.





Ihmiset ei puhu englantia, ei ainakaan kovin innoissaan. Mä lyön pääni pantiksi että saksalaiset osaa puhua englantia, siitä ei oo siis kyse. Nuoret puhuu englantia hyvin, baarissa ei oo tullu vastaan yhtäkään englantia taitamatonta tyyppiä saati sit muissa arkisissa tilanteissa. Mut siitä vähänkään vanhempi väestö! Mä en tiedä mistä se johtuu, mut ihan liian usein mun avatessani suuni englanniksi saan tympeitä katseita ja tylyjä vastauksia. Paras oli kärttynen pankkivirkailija joka käski mun opetella saksaa "vähän nopeammin" kun kerroin nettipankin käytön olevan hankalaa pelkällä saksan kielellä. Siinä vaiheessa olin ollut täällä kaksi viikkoa hehh.

Ulkomaalaisten normaalius on toisaalta kivaa, toisaalta välillä vähän ärsyttävää. Meidän pienessä kylässä on tullut vastaan ihmisiä niin monesta maasta etten pysy enää laskuissa. Ulkomaalaiset ei oo täällä enää mikään uusi juttu, on ihan normaalia olla ulkomaalainen. Sen osalta tänne on ollut helppoa tulla kun kukaan ei kyttää kadulla perään tai tuu hieromaan tuttavuutta sun ulkomaalaisuuden perusteella. Toisaalta taas tuntui siltä, että Turkissa oli helpompi esim. mokailla kun ulkomaalaisuus paistoi kymmenen kilometrin päähän, eikä kukaan olettanut että ulkkis osais turkkilaisten tapoja. Pakko myös myöntää että Adanassa oli välillä kivaa olla se outo muiden joukossa jonka maasta tai tavoista kyseltiin ja haluttiin oppia. Täällä paikallisia ei kiinnosta koska ulkkikset on jo ihan perus juttu.





Ruoka on täällä Saksassa aika samantyylistä kun Suomessa (plus makkarat) ja tosi erilaista mitä Turkissa. Tosin asun puoliksi suomalaisessa perheessä joten ehkä siksi en välttämättä nää sitä eroa niin selvästi suomalaisiin ruokiin. Se mikä kuitenkin mulle oli ihan uutta on saksalaisten ruokailutottumukset. Meidän illallinen/lämmin ruoka on saksalaisille iltaleipä, on siis kuulemma ihan normaalia syödä illalliseksi pelkkää leipää.

Viiniä saa jokaisesta kaupasta. Siis ihan kaikkialta! Supermarketista, kioskilta, Lidlistä, kosmetiikkakaupasta.  Ja se on kaiken lisäksi vielä halpaa. Lidlistä ostettiin joskus meidän spurgupiknikille reilun euron viinipullo. Jos joku niin juominen täällä ei ainakaan tuu kalliiksi.




Saksalaiset on tarkkoja eikä 'väärintekijöitä' pelätä ojentaa. Tiiättekö kun kaupan kassalle mennessä laitatte edessä olevan ja omien ostosten väliin sen kapulan joka erottaa teidän ostokset toisistaan. Turkissa tätä ei tunnu harrastavan kukaan ja siellä se raasto mun hermoja alkuun kaupan kassalla, kunnes totuin siihen enkä enää jaksanut asiaan kiinnittää mitään huomiota. Tulin Saksaan, menin kauppaan, hain hyllystä limun ja menin kassalle. En kiinnittänyt kapulaan sen kummempaa huomiota vaan laitoin kokiksen kassahihnalle sopivan matkan päähän edellä olleen naisen ostoksista. Kassaneiti ei ilmeisesti tätä ostosten väliä huomannut, vaan laskutti mun kokisen edellä olevan naisen ostoksiin. Huomautettiin asiasta samaa aikaa kassaneidille minkä jälkeen tää nainen laski muhun sellasen katseen etten ollut enää varma olinko asettanut mun limupullon liian lähelle hänen ostoksiaan vai olinko kenties tehnyt jonkun hirvittävän rikoksen tätä naista kohtaan. Siis oikeesti! Seuraavat minuutit kaupasta poistumiseen asti se nainen katto mua kun itse paholaista ja mutisi itsekseen. Eikä tää oo ainoo kokemus, ehkä paras esimerkki vaan. Myös punaisia päin kävelijöitä muistetaan ojentaa vaikka lähellä ei ois auton autoa eikä lasta joka saattais ottaa siitä huonoa mallia.





Talot on täällä hassuja. Monet talot näyttää superrikkaiden omakotitaloilta mutta onkin oikeesti pienkerrostaloja tai paritaloja. Ikkunoissa ei oo turkkilaiseen tyyliin kaltereita, mutta sen sijaan täällä on melkeen joka talossa sähköllä toimivat ikkunoiden ulkopuolelle laskeutuvat 'verhot'. Ikkunat on muutenkin täällä joko ihan sairaan pieniä tai sit tyyliin koko seinän kokosia.

Roskat lajitellaan tarkasti omiin pusseihinsa, minkä jälkeen roskapussit viedään omiin roskatynnyreihinsä roskakatokseen. Jokaisella asukkaalla on omat roskatynnyrit eri roskille, näin ollen siis esim meidän talon roskakatos on täynnä samanlaisia tynnyreitä mistä sit aina pitää arpoa mikä olikaan se meidän roskatynnyri ja mille roskille se nyt olikaan tarkoitettu. Tän lisäks nää roskatynnyrit pitää tiettyinä päivinä raahata tienvarteen roska-autoa varten. Ei oo helpoks tehty tääkään homma!




Yhden ja kahden sentin kolikot, miksi olette edes olemassa. Mun lompakko painaa varmaan kolme kiloa noiden senttien takia. Tää on siis täydellinen 1st world problem -juttu mut ihan oikeesti.

Syntymähaikara, mikä ei varmastikaan oo mitenkään päin oikea nimitys mutta en tiiä miten muuten sitä kutsua haha. Lapsen synnyttyä sukulaiset tai muut läheiset tuo/tekee perheelle lapsen nimellä ja syntymäajalla varustetun kyltin mikä laitetaan perheen pihalle seisomaan. Täällä kylässä nää kyltit on ollu usein haikaran mallisia, siitä siis syntymähaikara nimitys hehh. Asiasta enemmän tietävät saa korjata tai kertoa tästä enemmänkin!




Kosmetiikka on täällä halpaa! Rossmanniin on kiva mennä kun tietää että ostoksien jälkeen ei sieltä tuu ihan rutiköyhänä ulos. Varsinkin hiusvärit on halpoja, jopa halvempia kun Turkissa. Suomeen verrattuna hiusvärien hinnat on kolme/neljä kertaa halvemmat.

Autot, tarviiko tähän ees sanoa mitään? Musta tuntuu että täällä kaikilla on hienot autot. Jos ei kiiltävät perheautot niin muuten vaan uutuuttaan kiiltelevä Audi tai avoauto. Joskus mietin miten kukaan ees viitsii ajaa Porschea tai Mustangia. Jos mulla ois kallis auto laittaisin sen varmaan kolhuilta piiloon tai ajelisin vaan jossain pellolla missä ei olis törmäysvaaraa.




Saksalaiset tyynyt eli sellaset ihanat jättityynyt. Niihin on kiva upottaa pää nukkumaan käydessä, ah.

Maksulliset vessat on kaikkialla! Lisäks nää julkiset vessat on sellasia mihin ei noin vaan sniikkaillakkaan itteään sisään kaverin kanssa samalla viiskytsenttisellä, ehei. Vessoihin on kunnon turva-aidat ja pelit ja systeemit jotka alkaa hälyyttää jos aitojen läpi yrittää enemmän kun yksi kerrallaan. Münchenin juna-asemalla vessoihin pitää ostaa automaatista lippu haha. Hyvä ettei oo piikkilanka-aidoilla vielä varmistettu näitä vessoja. Ei vaan, musta on ihan ok maksaa siististä vessasta, mut joku raja tässäkin haha.




Oliko tässä teille muille tuttuja juttuja? Mitkä eroavaisuudet on teillä iskeneet silmään Suomen ja jonkun muun maan välillä? :)

6 kommenttia:

  1. Mielenkiinnolla luin tätä postausta! Samaistuin moniin Suomen ja Turkin välisiin eroihin, mutta oon ollut Suomessa jo niin kauan että hiljaisuus ja monet muut asiat ei kiinnitä enää sen kummempaa huomiota. Toi vessasysteemi Saksassa tuntuu menevän jo vähän yli. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla että oli mielenkiintoinen, tätä oli myös kiva tehdä :)! Moniin asioihin varmasti taas tottuu Suomessa nopeesti, mäkin oon jo tohon hiljasuuteen tottunut täällä Saksassakin. Turkissa lomalla oli kyllä taas ihanaa kuulla ääniä pihalta ja ympäristöstä ;)

      Poista
  2. Tuo hiljaisuus-kohta, samaistun niin paljon! Jos Suomessa yöllä kuuluu auton ääni tai varsinkin jos kuuluu puhetta ikkunan takaa, niin joku on pahasti pielessä ja sydänkohtaus ei oo kaukana :D Täälä Turkissa jos ei kokoaikaa kuuluis ääniä, niin joku olis kyllä erittäin pahasti pielessä!
    Rakastan kans Turkissa noita käytöstapoja ja kolay gelsineitä ja muita! Jos Suomessa joku antaa vanhukselle paikan bussissa, siitä saa jutun iltapäivälehteen, mutta Turkissa tuo on aivan täysin normaalia. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan, Suomessa se hiljasuus jotenkin kuuluu pakettiin, varsinkin öisin, mutta alkuun se oli aika kuumottavaa. Turkissa yks ihan lempparijutuista on toi muiden ihmisten huomioiminen ihan arkipäiväsissäkin jutuissa. Niistä tulee myös itelle hyvä mieli kun voi auttaa muita :)

      Poista
  3. Monet jutut tuttuja, tuo hiljaisuus oli mustakin pelottavaa valilla kun viime kesana kaytiin lomalla Suomessa ja niin, kylla silma haki niita turkkilaisia vareja ja sekasortoa asutusalueilta muttei löytynyt mitaan, ei oikein tiennyt etta mita sita kuvailisi....naiden vuosien jalkeen olen edelleen se, joka jaksaa roikkua katselemassa turkkilaista elamanmenoa tippa linssissa ja ajattelen etta voi etta kun tama on ihanaa, oli mielenkiintoista kuulla mita asioita sulla on jaanyt nyt alussa mieleen Saksasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voih tunnistan ton kyllä ihan täysin, välillä tulee oikeen niitä hetkiä kun kaikki on jotenkin tosi tunteikasta ja miettii vaan kuinka ihanaa kaikki onkaan ja mikä onni onkaan saada olla siellä :)

      Poista