keskiviikko 18. marraskuuta 2015

21

Mulla on yksi sisko. Isosisko, jonka kanssa meillä on kolme vuotta ikäeroa, näin ollen pienenä meillä oli yhteiset kaverit ja yhteiset leikit. On kiva kun on joku joka jakaa samat muistot.

Siskon lisäksi mulla on kaksi kamalan ihanaa (ja välillä ihan kamalaa) pikkuveljeä jotka on yhtäkkiä jossain välissä jo kasvaneet isoiksi, ensikesänä juhlitaan jo vanhemman ripille pääsyä!

Ennen Turkkiin lähtöä asuin kolme vuotta Kotkassa, mun ihan ehdottomassa lempparikaupungissa koko Suomessa.

Mun elämäni aikana meillä on ollut kaikenkaikkiaan neljä koiraa joista viimeisin oli mun ikioma kääpiösnautseri Sunny.

Opin lukemaan ja kirjoittamaan viisivuotiaana.



 Vielä kuusi vuotta sitten vannoin etten koskaan astu jalallanikaan Turkkiin. Hyi se turistien valtaama maa jossa papukaijatukkaiset limanuljaskat käyvät viattomien tyttösten kimppuun. Ai miten väärässä voikaan ihminen olla haha. Ja miten hiuskarvan varassa olikaan etten olisi lähtenyt tälle ensimmäiselle Turkin matkalleni joka muutti kaiken!

Numero seitsemän on aina ollut mun onnenluku. Ei sillä että se olisi ikinä mulle sen ihmeempää onnea tuottanut, mutta joskus pienenä päätin että onnenlukuni on oltava seitsemän. Logiikka??

Kahdeksan on se luku, kuinka monessa maassa olen käynyt. Kuun lopussa saan toivottavasti lisätä listaan yhden maan lisää.

Tapasin Hakanin ensimmäisen kerran yhdeksän kuukautta sitten.

Kymmenenvuotiaana olin aivan järkky Antti Tuisku fani. Mun puoli huoneesta oli vuorattu Anden kuvilla ja leikkasin lehdistä löydetyt pienimmätkin kuvat talteen. Mut onhan se nyt ihana!

Mä oon muuttanut elämäni aikana yhteensä yksitoista kertaa. Kolme eri maata, kuusi eri kaupunkia.

Asuin Turkissa kaksitoista kuukautta. Kokonainen vuosi täynnä uusia kokemuksia, itsensä hukkaamista ja löytämistä, kriisejä, onnea ja iloa, uusia ihmisiä ja hetkiä joita en varmasti koskaan unohda.



Olin kolmetoistavuotias kun tein ensimmäisen kerran kesätöitä. Kävin kuukauden päivät naapurikaupungissa vahtimassa lapsia. Jälkeenpäin oon kauhistellut miten kukaan on ottanut noin nuorta tyttöä hoitamaan kahta pientä lasta.

Ollessani neljätoistavuotias päädyin nykyiseen kaveriporukkaani. Ajatella että siitäkin on jo seitsemän vuotta.

Muutin ensimmäisen kerran omilleni ollessani viisitoistavuotias. Aloitin koulun Turussa jonka kuitenkin päätin jättää kesken. Seuraavana vuonna muutin Kotkaan mistä löytyi viimein se oma paikka ja oma koulu.

Olen päässyt näkemään kuusitoista eri kylää (?) ja kaupunkia Turkissa.

Syyskuuta oli kerennyt kulua seitsemäntoista päivää, kun saavuin Saksaan. Tänään oon ollut siis Saksassa tasan kaksi kuukautta ja yhden päivän.

Kahdeksantoistavuotias minä juhli täysi-ikäisyyttä kavereiden kanssa Lohjan yössä (XD). Vihdoin sai ostaa itse lonkeroa, pääsi maistamaan miltä maistuu punainen kala ja baarissa soi Jontte Valosaaren Jos mä oisin sun mies.

Olin ensimmäisen kerran yksin lentokoneessa yhdeksäntoistavuotiaana, kun matkustin toista kertaa Istanbuliin. Istanbul on lempparikaupungeista lempparein, enkä malta odottaa koska pääsen sinne uudestaan.



Luulin pitkään että kaksikymmentä on se maaginen ikävuosi jolloin pitää tietää mitä tekee elämällään.

Tänään olen kaksikymmentäyksivuotias! Yhdet etukäteissynttärit juhlittuna, viime vuoden juhlat vielä tuoreena muistissa ja kauhistunut ajatus siitä miten aika menikin niin äkkiä, voiko siitä muka olla jo vuosi? Ehkä hiiren verran aiempaa viisaampana ja varmempana (ja vieläkin Antti Tuisku -fanina) on hyvä lähteä ottamaan selvää mitä tämä ikävuosi tuo tullessaan :)

4 kommenttia:

  1. Tämä oli kiva postaus! Hyvää syntymäpäivää! :) mullakin ois synttärit pian tulossa, mutta saa nähdä onko aikaa ja kekseliäisyyttä tehdä tällaista. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Julia! :) tää kyllä vaati vähän miettimistä varsinkin isompien lukujen kohdalla, onneksi niitä ei vielä ollut ihan niin kauheasti ;)

      Poista
  2. Paljon Onnea ja mahtavaa vuotta ja uusia seikkailuja!

    VastaaPoista