lauantai 10. lokakuuta 2015

Spurgupiknik

Saatiin tyttöjen kans huippuidea lähtä piknikille Olympiapuistoon, siellä on niin kaunista ja oi kuinka kiva siellä oiskaan istua viinipullojen kanssa auringonpaisteessa ja nauttia viikonlopusta. Suunnitelma oli hurjan hyvä aina siihen asti kunnes tänäaamuna katsottiin ikkunasta ulos ja nähtiin vaan sumu joka peitti ihan kaiken ja pilvet jotka oli meidän auringonpaisteen tiellä. Kauheen lämminkään ei ollut, hyvä jos yli kymmenen lämpöasteen päästiin. Koska ollaan suomalaisia eikä siis sokerista tehty pakattiin silti ittemme kasaan ja tavattiin juna-asemalla mistä jatkettiin Lidlin kautta eväsostoksille ja lähimpään puistoon. Olympiapuiston piknik sai kyllä jäädä odottelemaan parempia ilmoja.





Päädyttiin lopulta aivan juna-aseman viereiseen puistoon, koska ulkona oli ihan tajuttoman kylmä eikä kauheesti huvittanu seikkailla sen enempää. Puisto oli kuitenkin ihan kiva pieni paikka mistä löydettiin just sopiva kulma meidänkin kokoselle seurueelle istua. Lisäjännitystä meidän piknikkiin toi yliopisto-opiskelijat jotka ilmeisesti suoritti jotain tehtävää hyppimällä suihkulähteessä ja kulmakunnan juopot jotka oli leiriytyny viettämään omia piknikkejään ympäri puistoa. Meidän piknik eväinä toimi Lidlin viinit (!!), älyttömän pahat mojitolonkerot, brezelit ja suklaa. Käyn muuten pientä sisäistä taistoo siitä kumpi on parempaa, turkkilainen simit vai nää brezelit..



Pikkuhiljaa alettiin olee koko porukka aika jäässä ja mentiin hetkeks puistosta löytyvään biergarteniin lämmittelemään. Noiden biergarteneiden ideahan on se, että meet sinne omien eväiden kanssa istuskelemaan ja tilaat kaljaa paikanpäältä juotavaksi. Tällä kertaa paikka oli aika tyhjä, mutta voin vaan kuvitella kuinka paljon noissa käy ihmisiä kun on aurinkoinen ja lämmin viikonloppu. Mä oon tän viikon aikana saanu itelleni jonkun alkavan flunssan, kurkku tuntuu kaktukselta ja mulla on jatkuvasti kylmä. Tän päivänen ulkona istuskelu tuskin kauheesti auttaa asiaa mut nohh, ainakin tulin tänään ajoissa kotiin enkä jääny kauheen pitkäks aikaa tonne kylmyyteen.



Mun viime päivät on ollu yhtä stressaamista, oon sählänny mun saksalaisen ja suomalaisen pankkitilin kanssa, lukittanu mun saksalaisen tilin pariin otteeseen ja olin jo jossain vaiheessa ihan varma etten tuu pääsemään Turkkiin tän kuun lopussa. Onneks kuitenkin tapansa mukaan kaikki asiat taas selkiinty ja nyt on mullakin lentoliput Turkkiin. Tasan kolmen viikon päästä tähän aikaan oon just saapunu piitkän matkustamisen jälkeen Adanaan ja luultavasti istutaan bussissa numero 135 matkalla kohti kotia, en malta odottaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti