maanantai 14. syyskuuta 2015

Suomessa

Mun Suomeen lähtö ei todellakaan menny niinkun oppikirjoissa. Ensinnäkin lentokentälle mennessä Sunexpressin tiski oli jo suljettu koska tultiin myöhässä mielenosotusten takia, seuraavaks mun laukuissa oli liikaa painoa mut onneks ne katottiin läpi sormien koska mulla ei ollu rahaa ku kymppi lompakossa. Siinä sit ooteltiin mun lentoa ja porttien aukeemista ennenkuin menin turvatarkastuksesta läpi, en halunnu vielä jättää Hakania ja oishan se nyt ollu typerää istuu ovilla ja oottaa konetta yksinään. Jossain vaiheessa ovet avautuvat ja oottelen et suurin osa menee koneeseen, menisin sit vasta vikojen joukossa kunnes tajuttiin et ei helkkari seurataan väärää jonoa, mun jono oli menny jo ja virkailija huutelee vikoja Izmiriin lähtijöitä. No sit äkkii turvatarkastukseen missä virkailijat junttaa mun laukun läpivalasuun. "Mitä sulla on täällä laukussa?" Mun laukku sattu olemaan iso Niken urheilukassi täynnä tavaraa joten oli aika hankala arvata mitähän tavaraa ne sieltä katteli. Ei auttanu muu kun leväyttää kassi auki ja esitellä tavarat yksitellen. Ilmeisesti kiinnosti teekupit ja kahvinkeitin, eikä ne niitä sit halunnu onneks takavarikoida. En ees pakatessa tajunnu että niistä teekupeista vois jotain tulla. Sit vaan äkkiä kamat takas laukkuun samalla ku virkailijat huuteli Izmiriin lähtijöitä, portti menis kiinni ihan just! Olin lähössä siitä virkailijan luota kunnes se käski mun eka sulkee mun kassin. Meinasin sanoo et et oo saakeli tosissas, siin sit asettelin mun kamat uudestaa laukkuun et sain vetoketjun kiinni samalla ku virkailijat alko sulkee ovia. Hakan sit huuteli niille porttien takaa et hei oottakaa hetki! Lopulta pääsin lentokoneeseen enkä ollu ees myöhässä, piti jopa hetki oottaa että pääsin omalle paikalle.  Olin alottanu itkut Hakanin kämppiksiä hyvästellessä ja yllättäen lentokentällä jatkanu samaa puuhaa, kentältä koneeseen kävellessä sain keräillä itteeni vähän väliä mut onneks taas nähtiin turkkilainen toisista välittäminen, mun edellä koneeseen mennyt poika anto mulle paperia ja lentoemäntä piti huolta että onhan mulla kaikki kunnossa ja saatte vielä omalle paikalle. Izmirissä mun piti odottaa reilu kuus tuntia seuraavaa lentoa eikä menny sekään keikka ihan putkeen. Suurimpana kämminä se, että mun laukut ei menneetkään suoraan Helsinkiin, toisin kuin luulin, vaan ne oli jääny hihnalle pyörimään. Reippaana tyttönä olin tietty paukannu suoraan passintarkastukseen ja siitä portille oottelemaan lentoa eikä näin ollen mulla ollu mitään mahiksia päästä niitä laukkuja hakemaan. Sitä sitte selvittelin maailman töykeimmän ja ilmeisen elämäänsä kyllästyneen lentokenttäpoliisin kanssa, mm. kommentit "ei oo mun ongelma/mitä mä voin asialle tehä/huolehtisit omista tavaroistas" sai mun leuan loksahtamaan ja olin niin lähellä räjähdyspistettä. Lopulta se sit soitti parit puhelut ja joku ihana nainen kävi tekemässä mun laukuille jotain. Nimenomaan jotain, koska mun toinen laukku ei ikinä saapunut Helsinki-Vantaalle.. Eikä kukaan ilmeisesti tiedä vieläkään missä mun tavarat menee, kun ei mun sähköposteihinkaan kukaan vastaa Sunexpressiltä. Et sellain matka!

Suomessa kaikki on menny ihan jees, viikko kun on vaan aikaa niin joka päivälle on jotain tekemistä niin et tylsää ei oo päässy tulee. Oon myös kokenu pieniä takasinpaluun kulttuurishokkihetkiä mut kirjottelen niistä enempi myöhemmin kun pääsen oikeelle koneelle kuvien kanssa. Seuraavaks kirjottelen varmaan Saksan päästä, kolme yötä ja oon jo niillä huudella! Sormet ja varpaat ristiin et saan mun matkalaukun ennen sitä!

4 kommenttia:

  1. No ei mennyt ihan kuin strömsössä mutta kiva kuulla että ehjin nahoin kuitenkin pääsit Suomen kamaralle:) Ompa jännää kun lähdet nyt jo näin pian Saksaan, vautsi! Toivottavasti laukut löytää perille ennen sitä ja toivottavasti matka Saksaan sujuu astetta paremmin kuin paluu tänne kylmään Suomeen, heh :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu mä aattelin et viikko on ihan passeli aika, ei kerkee tylsistyy mut on silti vähän aikaa nähä kavereita ym :) näyttää vähän kyl siltä et laukku on jossain omilla teillään vieläkin, toivotaan ettei se nyt oo ihan taivaan tuuliin kadonnut.. Kiitos paljon heh toivotaan et tällä kertaa onnistuis reissu!

      Poista
  2. Voi apua mitä sählinkiä!! Oli varmaan pinna kireellä, ite oisin vissiin jo vetässy tossa kohtaa kunnon itkupotkuraget :D toivottavasti sun reissu Saksan suuntaan sujuu vähän tätä keissiä paremmin! :) ✌🏼️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin sanoo et siinä ku lentokenttäpoliisin kans juttelin ni oli itku hyvin lähellä, yritä siin sit väsyneenä taistella töykeiden ihmisten kans höh :D kiitos paljon, toivotaan! :)

      Poista