tiistai 22. syyskuuta 2015

Maanantai-ilta

Eilen oli koko päivän tosi nätti päivä, asteita oli vähän vajaat kakskymmentä ja aurinko paisto täydeltä taivaalta. Lähin illalla kävelylle järven rantaan ja ei voi muuta sanoo kun et onneks paras Jenna lainas mulle oman kameransa tänne mukaan, Ois nimittäin niin surkeeta ottaa täällä kuvia pelkällä puhelimella! Kaikkialla on niin nättiä ja oonkin nyt nauttinu tästä luonnosta, mitä Adanassa sai hakemalla hakea, ihan täysillä. Täällä löytyy melkeen kaikki mistä pidän, on järvi ja on metsää. Vuoret vaan puuttuu mut onneks Alpeille ei oo kovin pitkä matka.




Herrsching on siis aivan järven laitamilla, meiltäkin on linnuntietä rannalle varmaan pari sataa metriä. Nyt vesi on jo kauheen kylmää, uimaan en enää lähtis mut tuolla rannalla on kiva istuskella ja käveleskellä. Ja mikä parasta, tolta rannalta lähtee ihania pieniä polkuja metsään ja pitkin rantaa missä saa olla ihan rauhassa, välillä saattaa joku lenkkeilijä pyyhältää ohi. Kävin rannalla ja sen viereisessä puistossa sunnuntainakin ja ajattelin koko paikan huutavan tyhjyyttään, kymmenen tuhannen asukkaan kylässä tuskin olis paljon liikettä sunnuntaisin mut en ois voinu olla enempää väärässä. Porukkaa oli vaikka kuinka!




Tuntuu hassulta että oon ollu täällä kohta vasta viikon! Jotenkin kai on ajantaju mennyt kokonaan kun koko ajan tapahtuu jotain uutta, ehkä tää pian lähtee tästä tasaantumaan ja pääsee ihan kunnolla arkeen kiinni. Tähän väliin pakko sanoo et aamuherätykset kuuden jälkeen on lähteny käyntiin yllättävän hyvin! Kesällä nimittäin herättiin usein puolen päivän aikoihin, eikä Suomessakaan kauheest kerenny unirytmiä korjailemaan ja kelasinkin jo et millastahan kärsimystä tulee ekat viikot olemaan kun kello pirahtaa aamulla mut oon heränny aina ennen kellon soittoa ihan itestään. Tosin lapsien kouluun viennin jälkeen oon jatkanu mun unia aina reilun tunnin verran mut se on ehkä ihan ok näin alkuun hehe.




Nyt kun on ollu paljon kaikkee uutta opittavaa ja menoa koko ajan en oo paljoo kerenny ees ikävöimään Turkkiin. Välillä tulee mieleen joku muisto tai ajatus mut oon saanu vedettyä ne ajatukset takas. En oo pystyny lukee mitään vanhoja postauksiakaan, saati sit kattoo videoita. Parempi ensin asettuu tänne paremmin ja ikävöidä sit, ehkä ajan kuluessa ei tunnu sit enään niin pahalta ajatus etten ookkaan siellä. Ja onhan mulla täälläkin vaikka mitä kaikkea siistiä vielä tulossa, oktoberfestitkin oottelee lauantaina hehe.. Mulla oli alunperin ajatuksena että oisin lähteny Turkkilomalle alkukeväästä, mut ilmeisesti mun ensimmäinen loma onkin jo marraskuun alussa. Houkuttelis käyttää se Adanan reissuun mut saas nyt nähdä.




Tapasin mun eilisellä kävelyllä tosi symppisnaisen joka kävi mulle juttelee saksaks. Yllättäen en ymmärtänyt sanaakaan mut selvis et tää nainen osaa myös englantia. Juteltiin sit hyvät tovit siinä ja tuli ihan sellaset Turkkivibat, samanlaisia kohtaamisia kun oli siellä jatkuvasti. Tosta tuli ihan hurjan hyvä mieli ja lopuks ennen kun lähdettiin omiin suuntiimme tää nainen vielä toivotteli mulle hyviä aikoja Saksassa ja että toivottavasti nään Saksan parhaat puolet ja tapaan hyviä ihmisiä. Ihana!





Nyt lähen valmistelee itteäni koulureissuu varten, näkyillään seuraavan kerran viimeistään Oktoberfest juttujen merkeissä!

6 kommenttia:

  1. Upeita kuvia! Yhyy multa jää oktoberfestit kokonaan väliin tänä vuonna. Pidä hauskaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos paljon! :) eiks näitä festejä oo aina vähän millon mitäkin, tähtäät sit toisille festeille ;)

      Poista