tiistai 4. elokuuta 2015

Vanha kaupunki

Pari viikkoa sitten ramadanin loputtua koko kaupunki huus tyhjyyttään, vaan satunnaiset bussit, kulkukoirat ja vierailta toisille matkaa jatkavat bayramin viettäjät vilahtelivat välillä kaduilla. Oli siis just sopivin ajankohta meikäläiselle ulostautuu kotoa ja painella pihalle ottamaan kuvia. Oon tässä asiassa ehkä taas maailman erakoin, en yhtään tykkää ottaa kuvia kauheessa ryysiksessä varsinkin kun tiiän että sit kaikki tuijottaa mua epäilevin katsein. 

Yağ camii




Ilta oli viilentynyt just sopivasti ees vähän, mutta oli silti vielä aurinkoista joten suuntasin vanhaan kaupunkiin. Mun mielestä Adanassa ei kyllä oo ees oikeesti vanhaa kaupunkia (edit. tota aluetta ei kuulemma kukaan kutsu vanhaks kaupungiks, mistä lie oon ton sit keksiny hehheh..), tai ainakaan niin näyttävää ja vanhaa mitä monissa muissa kaupungeissa mut tykkään tosta alueesta silti. Vanhan kaupungin kadut löytyy vanhan keskustan huudeilta, eli nääkin alueet on sellasia mihin mun ei taaskaan suositeltu menevän mut menin silti. Ja hengissä selvisin, yllätys.





Alue ei oo kauheen iso, joten kaikki paikat on helposti kävelty läpi aika äkkiä. Tietty kun kaupat on auki ja jos shoppailemaan ryhtyy niin aikaa saa tuolla kulutettua varmaan hyvin. No mitä tuolta vanhasta kaupungista löytyy? Hamamin, basaarin ja kalastustarvikkeiden ja vaatekauppojen lisäks ykkösjuttuja on tietty Büyük Saat eli iso kellotorni, pari alueelta löytyvää moskeijaa, Yağ ja Ulu camii, ja ehkä maailman söpöin pieni madrasan puutarha mihin voi istahtaa teelle. Mua kiellettiin ottamasta siellä kuvia mutta olin sitä ennen jo napannu sisäänkäynniltä yhen kuvan. Madrasa on arabiaa ja tarkoittaa suomeksi koulua tai oppilaitosta, se voi olla ihan perus koulu tai uskonnollinen koulu, tässä tapauksessa tais olla kyseessä uskonnollinen mut en pistä päätäni pantiks.

Büyük Saat

Ulu camii

Madsaran puutarhan sisaankaynti



Mä tykkään Ulu moskeijasta tosi paljon ja se onkin yks mun lemppareista Adanassa. Se on kivan näkönen niin ulkoo kun sisältäkin päin. Moskeija eroo muista mun vierailemista moskeijoista siten että osa sellasista tiloista mitkä muissa moskeijoissa on sisällä, on ne Ulu moskeijassa ulkona, tai niin että yks seinä on avoin. Noin ramadanin päättymisen aikaan siellä oli tavallista enemmän elämää, tavallisesti en oo tuolla kauheesti rukoilijoita bongannut. Niinku sanottu toi alue on vähän kyseenalasempaa seutuu ja kun tuolla kamera kaulassa pyörin sain myös matkaseuratarjouksen, jos oisin halunnu lähtee jantterin matkaan kattelee kivisiltaa tai muita nähtävyyksii. Sanoin kauniit kiitokset mutta 'oon just matkalla kotiin'. Yleensä tälläsistä tilanteista selvii näppärästi näin, onneks.


Ulu camii



Vanha kaupunki oli siis äkkiä läpi kävelty, ei mulla ollu tuolla menny aikaa varmaan vajaata tuntia enempää. En halunnu vielä kääntyy kotimatkalle koska oli niin valosaa, joten päätin jatkaa matkaa. Noilla huudeilla ei paljoo oo mitään kauheen jännittäviä paikkoja missä en ois jo käyny, joten päätin suunnata isolle moskeijalle keskuspuistoon. Joku päähänpisto kuitenkin sai mut kääntymään pienelle kujalle ennen kun ees kerkesin lähellekään keskuspuistoa, ja niinkun todettu niin onneks välil iskee tällasii päähänpistoja. Se tie vei mut nimittäin Tepebağiin mistä löysin ne söpöt papat ja tän ihanan talon.




Tepebağin jälkeen kotiin suunnatessa tää kirkon torni kuikuili kattojen välistä. Musta on aina niin hassuu bongata toi kirkko palmujen keskeltä, ne ei jotenkin vaan mun päässä sovi yhteen! Eniveis, enskerralla kuvia itse Tepebağista enempi, siitä on tullu mun ihan lempparimesta noilla huudeilla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti