sunnuntai 9. elokuuta 2015

Mun vuosi

Oon saanu jonkun verran uusia lukijoita joten aattelin nyt kertoo vähän tähän alkuun et kuka täällä kirjottelee ennenkun alan kirjotteleen summausta mun vuodesta näin gallupin merkeissä. Tälleen lyhyesti kerrottuna kirjottelen siis tällä hetkellä aika keskeltä eteläistä Turkkia parin miljoonan asukkaan kaupungista Adanasta. Oon ollut täällä viimiset 11 kuukautta EVS vapaaehtoistyöntekijänä ja aikaa mulla on täällä olla ja ihmetellä vielä tasan kolkytyks päivää. Alunperin ihastuin ja rakastuin Turkkiin yllättäen lomailtuani Alanyassa, minkä jälkeen innostuin maasta vaan lisää ja lähin tutkimaan myös İstanbulia. Lyhyet lomat oli kuitenkin liian lyhyitä ja halusin päästä Turkkiin pidemmäks aikaa joten löin kaks kärpästä yhellä iskulla ja lähdin tänne vuodeksi tekemään sitä mistä olin jo pitkään haaveillut eli vapaaehtoistyötä ulkomailla. Vuoden aikana on tullu tutummaks ja rakkaammaks niin kulttuuri kuin kielikin, tavat ja oon päässy katteleen Suomeakin vähän eri näkökulmasta. Syyskuun tokalla viikolla on kuitenkin paluu takas Suomeen hetkeksi ennenkun alotan au pair hommat Saksassa, Münchenin lähellä.


Oletko saanut uuden ystävän tämän vuoden aikana?
Oon, heti mun ekoina päivinä täällä näin livenä norjalaisen Malinin kenen kanssa oltiin jutskailtu aiemmin instagramissa ja facebookissa. En ois koskaan uskonu et meistä tulis parhaimmat kaverit mut heti ekalla tapaamiskerralla oltiin ku oltais tunnettu ikuisuus! Sen lisäks oon saanu monen monen monta kaveria. Oon tavannu ihania tyttöjä niin blogien kuin instagraminkin kautta, hengannut niin turkkilaisten kuin ulkkistenkin kanssa.

Mitkä ovat kuluneen vuoden parhaat muistot?
Tää on oikeesti varmaan vaikein kysymys ikinä. Niinkun aiemmin sanoin, vuoteen mahtuu niin paljon asioita, juttuja, tapahtumia, muistoja, et niiden kaikkien muistaminen ja listaaminen parhausjärjestykseen on ihan liian vaikeeta. Mulla tulee huono omatunto kuitenkin kun en saa kaikkia juttuja tähän listattua mut näin ympäripyöreesti sanottuna parhaimpiin muistoihin lukeutuu mm. kaikki isommat reissut, Bursan ja Trabzonin leirit, monet hetket mitkä vietin mun työkavereiden kanssa, päivä Pozantıssa, mun omat seikkailut kävellen ympäri Adanaa ja tietty viinin juonnin opettelu, kaikki hölmöilyt ja richgirlsaturdayt Malinin kanssa.


Oletko muuttunut paljoa viimeisen vuoden aikana?
Enköhän. Ainakin musta tuntuu että viime vuoteen verrattuna oon paljon itsevarmempi niin sisäisesti kun ulkosestikin, oon myös kehittäny mun sosiaalisia taitoja ja ehkä kasvanu vähän aikuisempaankin suuntaan. Oon ollu aika paljon myös omien ajatusteni kanssa varsinkin viime talvena, joten kai jotain henkistä kasvua on tapahtunu.

Kenen kanssa vietit eniten aikaa?
Syksyllä olin aika tiiviisti Malinin kanssa marraskuuhun asti, mut Malinin lähdön jälkeen vapaa-ajalla olin aika paljon yksin. Päivisin tietty näin ihmisiä töissä ja esim. Kadirin kanssa treffattiin välillä, joskus nähtiin mun opettajan Tayfunin kanssa ja joskus olin töissä myös iltasin eli en kuitenkaan ihan erakoitunut. Talvella tapasin myös paljon tyyppejä netin kautta ja jonkun verran suomityttöjäkin. Helmikuussa tutustuin Hakaniin ja siitä lähtien ollaan oltu tiiviisti yhessa, Hakanin kautta oon myös tutustunut paljon uusiin ihmisiin ja esim. Hakanin kämppisten kanssa on tullut kans hengattua paljon.

Riitelitkö usein?
En oikeestaan, siis Tayfunin kanssa meillä oli niitä tappeluita mut nekin oli äkkiä unohdettu eikä nekään ollu mitään sen kummempia riitoja.

Ihastuitko?
Juuu kerran jos toisenkin mut onneks se toinen kerta sit jäi pysyväks hehe.

Petyitkö ihmisiin?
Petyin mut tästäkin taas opittiin lisää.

Olisitko halunnut viettää enemmän aikaa kenenkään kanssa?
Tällä hetkellä ainoo oikee vastaus tähän on et ihan kaikkien. Mun aika loppuu kesken! Malin on kuitenkin sellanen tytsy ketä ois mun puolesta saanu jäädä tänne mun seuraks. Tietty sit kaikki mun suomikamut kans kuuluu tähän osioon, viikon loma Suomessa oli aika lyhyt mut sitäkin parempi!

Tuliko kenestäkään vanhasta ystävästä tärkeämpi?
Ei kai silleen, mulla on tietty kaveriporukka Lohjalla keiden kanssa ollaan oltu kavereita jo seitsemän vuotta ja Kotkassa yksittäiset kaverit neljän vuoden ajalta ja kaikki nää on pysyny matkassa mukana tästä vuodesta huolimatta mistä oon tosi ilonen. Laitellaan viestii whatsapissa ja ollaan yhteyksissä samalla lailla kun jos oisin Suomessa.

Oletko ollut elokuvissa yksin tämän vuoden aikana?
Oon! Ja vieläpä ekaa kertaa elämässäni. Marraskuussa olin kuolla tylsyyteen joten rohkaistuin ja lähdin kattomaan Murat Bozin elokuvaa Hadi İnşallah. Oli hyvä ja vieressä istuneet Muratille huokailleet teinit hyvää leffaseuraa haha.



Kärsitkö sairauksista/loukkaantumisista?
Perus flunssaa lukuunottamatta en onneksi.

Mikä oli vuoden paras ostoksesi?
Kaikki matkaliput ja ylihalpa nahkatakki hehe.

Kenen käytös/toiminta ansaitsee kehuja?
Suomikamut ihan sen takii ettei ne oo unohtanu mua täällä olon aikana, lempi sisko joka kävi mun luona kylässä, mun pomo ja sen perhe, Kadir ja kaikki mun työkaverit ketkä on ollu mun tukena täällä huonompinakin aikoina.

Mihin suurin osa rahoistasi meni?
Matkustamiseen ja ruokaan...

Mistä olit innoissasi?
Niin monesta asiasta! Matkustamisesta, uusista paikoista, opituista asioista, ihmisistä, tulevaisuuden suunnitelmista..

Mikä laulu tulee muistuttamaan kuluneesta vuodesta?
Tästä on tulossa ihan oma postauksensa lähinnä muistona mulle, mut ekana nyt tulee mieleen Gökhan Türkmenin Dene, Mabel Matizin Gel ja Birdyn biisit.

Verrattuna tähän aikaan vuosi sitten, oletko nyt

onnellisempi vai surullisempi? Tää on vähän kakspiippunen juttu! Onnellisempi siks et oon saanu elää tän vuoden, tehdä kaikkee siistii ja toteuttaa mun unelman tästä vuodesta mun lempparimaassa. Surullisempi siks, että vuosi sitten tähän aikaan ootin innolla Turkkiin lähtöö ja nyt oon lähössä täältä pois. Mut kai toi onnellisuuspuoli voittaa.

lihavampi vai laihempi? Varmaan aika samoissa mennään, talvella maistu ruoka vähän enempi hehe ja nyt sit taas on harvoin nälkä kun on niin kuuma.

rikkaampi vai köyhempi? Rahallisesti köyhempi mut tällee kliseisesti sanottuna kokemuksellisesti rikkaampi.

Mitä teit syntymäpäivänäsi?
Kierreltiin ympäri Adanaa työjuttujen merkeissä ja työpaikalle palattuani mua ootti siellä kakku ja työkaverit. En siis mitään villii mut oli just hyvä noinkin.



Miten vietit joulun?
Suomessa lomaillen, lähin jouluaattona aamuyöstä Adanasta ja olin Suomessa aamupäivällä. Oli tosi kiva käydä Suomessa reilun viikon reissu, mut olipa ihana palata takaskin.

Mikä oli lempi TV-ohjelmasi? Leffa?
Turkkilaisia tv-ohjelmia en oo kauheest seurannu mut yks lemppareista oli Paramparça ja leffoista Sadece sen ja Su ve ateş. Netflixistä kattelin Bates motelia ja American horror storya ja yks ihan lempileffa tältä vuodelta on Home. Siis niin hyvä lastenleffa etten kestä.

Oletko joutunut tappeluun?
En, mutta oon nähny yhden jos toisenkin nyrkkisankarin tän vuoden aikana.

Oletko tehnyt mitään luvatonta?
Joo jotain pienii mitättömyyksiä, en mitään hurjii rikoksia.

Oletko juonut 'perseitä'?
En tiiä voiks tää olla ees mahdollista mut parantelen itteeni vieläkin meiän Georgian reissulta. Sen jälkeen en oo meinaan juonu ku kerran kunnolla meiän tequila iltana koska pelkkä viinan haju saa mut tosi huonovointiseks.. Kunnon bailut siis ihan vaan muutaman kerran tän vuoden aikana vietetty.

Haluaisitko muuttaa kuluneesta vuodesta jotain?
En oikeestaan, ne huonotkin jutut nyt vaan kuuluu elämään ja jos ei muuta niin ainakin niistä oppii jotain. Jotain hölmöjä ahistuksia ja huonoja päiviä ois voinu skipata mut oon ihan tyytyväinen näin.

Oletko oppinut uutta?
Oon ihan tajuttomasti. Monestakin eri asiasta. Oon oppinu niin itestäni kun muistakin, elämästä nyt ihan yleensäkin, eri kulttuureista ja kielistä . Oon oppinu eri tapoja toimia eri tilanteissa, oon oppinu lisää opettamisesta, oppimisesta ja työskentelystä. Oon oppinu käymään syömässä yksin, oon oppinu turkkia, oon oppinu miten käyttää minibusseja, miten mummoja ja pappoja puhutellaan, mikä sodamaku on paras, mikä on paras laulu englannin opettamiseen, oon oppinut mitä mikäkin auton tööttäys tarkottaa, milloin on parasta juosta ja milloin parempi odottaa. Ja paljon muuta!

Olisitko jättänyt jotain tekemättä?
En.

Olisitko tahtonut tehdä jotain mitä et tehnyt?
Matkustaa vielä enemmän. Yks mun matkasuunnitelmista jäi nyt toteuttamatta, mut ompahan joku reissu oottamassa.Oisin halunnu myös tavata enemmän muita ulkomaalaisia Adanassa ja löytää enemmän ulkomaalaisia kavereita.



Mitä sellaista teit tänä vuonna mitä et ollut tehnyt aiemmin?
Asuin ulkomailla, tein vapaaehtoistöitä, opetin lapsille englantia, tein monia asioita yksin, istuin bussissa 10 tuntia yhteen suuntaan, koin maanjäristyksen, söin uusia ruokia, pärjäsin uudella kielellä monissa tilanteissa, polkuveneilin, kävin turkkilaisissa häissä, lauloin karaokea julkisesti, couchsurffasin, tanssin halaita, join kännit tequilalla (virhe), yritin yliopistoon, join granaattiomenakaljaa (nam) ja vaikka mitä muuta..

Missä maissa & kaupungeissa kävit?
Turkin ja Suomen lisäksi kävin Georgian Tbilisissä ja Mtskhetassa ja Armenian Yerevanissa. Turkissa ollessa tuli nähtyä Adanassa olon lisäksi Bursa, İstanbul, Mersin, Trabzon, Rize, Diyarbakır, Gaziantep ja Şanlıurfa. Pikkukaupungeista Pozantı, Pazar, Alanya ja Karataş. Ensviikolla oon jäljellä mun viiminen reissu tälle vuodelle kun lähdetään Kappadokiaan.

Mitkä päivämäärät kuluneelta vuodelta jäävät mieleen ja miksi?
Oon surkein päivämäärien muistaja ikinä joten ei oikeestaan mikään sen kummemmin.

Mikä on vuoden suurin saavutuksesi?
Kielen oppiminen ja täällä selviytyminen ilman sen kummempia kohelluksia.

Entä suurin epäonnistuminen?
Lenkkeilyn alottaminen lol.

Kerro arvokas elämänohje jonka opit kuluneen vuoden aikana?
Tee just sitä mikä itestä hyvältä tuntuu, uskalla ja ota kaikki ilo irti siitä mitä teet! Ja kaikille ketkä tänne EVSn takia eksyy, niin jopa tää pisin mahollinen jakso on oikeesti lyhyt. Vuosi ei oo ikinä menny näin nopeesti. Tarttukaa siis tilaisuuksiin, tehkää ja kokekaa koska pian huomaatte että koko vuosi on hujahtanut ihan huomaamatta. Ja tärkeimpänä, nauti!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti