keskiviikko 5. elokuuta 2015

Missä mennään?

En oo nyt hetkeen kirjotellu mitään ihan mun omia kuulumisia, lähinnä vaan mietiskelyjä ja juttuja käydyistä paikoista ja tehdyistä jutuista. Toisaalta on niin paljon kirjotettavaa, mut mulla on niin vähän kuvia etten oo saanu oikeen mitään postauksia kasaan ja kuvattomat postaukset on tylsiä. Nää joltain kävelyreissulta jääneet vanhat kuvat saa nyt sit toimii kuvituksena. Oon tässä majaillu viimisen kuukauden täällä sivistyksen parissa Hakanin luona, oon tainnu ruhtinaalliset viis yötä viettää kotona. Välillä iskee koti-ikävä mut yhen yön Daglioglussa vietettyäni tajuun mulla olevan ihan sairaan tylsää ja iskee kaipuu takas tänne Baraj Yolulle. Yks syy myös täällä oloon on se, että kotihuudeilla on ollu viimisen parin viikon aikana myös vähän tavallista villimpi meno liittyen millon mihinkin terroristiporukkaan joten oon nähny parhaaks pysytellä täällä kaupungin paremmalla puolella. Mä en oo ite Daglioglussa kokenu aiemmin mitään sen hurjempaa kun yhen asemiehen kamuineen ja viime syksynä muutaman kerran sai haistella pippurisumutetta ja kuunnella pienten pommien pauketta, mut näin kun joka aamu saa lukee eri iskuista millon missäkin päin maata niin ulkkiksena mielelläni pysyn kotihuudeilta pois vaikka sinne ja omaan sänkyyn välillä vähän ikävä onkin.



Jännitystä elämään toi viime viikolla myös maanjäristys, mikä oli muuten mun ihan ensimmäinen maanjäristys! En tiiä kuinka ok on olla näin innoissaan asiasta mut se oli niin jännä kokemus. Tykkään kauheesti lukee kaikista luonnonilmiöistä ja aina mietin miltähän sellasen kokeminen tuntuis. Keskiviikon ja torstain välisenä yönä istuin olkkarissa facebookkailemassa kun yhtäkkiä alko tärisee. Luulin eka et ohi ajaa roska-auto, niist kun tuntuu välil lähtevän ihan hirvee möly. Hakan sano sen olevan maanjäristys ja pompattiin molemmat samal sekunnilla sohvalta ja juostiin parvekkeen ovelle. Siinä sit seisottiin hetki ja kelattiin et hypätäänkö kadulle vai pysytäänkö sisällä mut ennen kun oltiin päätös tehty niin tärinä loppu. Kaikenkaikkiaan järistys kesti parikyt sekuntia, mut musta se tuntu paljon lyhyemmältä ajalta. Järistyksen loputtua istuttiin partsilla odottelemassa jälkijäristyksiä seuranamme muiden talojen asukkaat jotka istu omilla parvekkeillaan ihmettelemässä tapahtunutta. Järistyksen jälkeen oli ihanan viilee ilma, saatiin me yöllä myös kunnon rankkasade ja ukkonen. 



Täällä kuumuudessa elämä on painottunu aika paljon iltaseen aikaan, päivät menee lähinnä sisällä kuumuudessa kiemurrellen. Paras oli ehkä eilen kun lämpöö oli se reilut +40 ja meiltä meni ensin sähköt ja sen jälkeen vielä vesi. Viilennä siinä sit ittees mitenkään hehheh.. Yks yö kun oltiin jo menty unille valitin kuinka tylsistyny oon tähän ainaseen kuumuuteen ja loputtomaan sisällä istumiseen, niin lähettiin sit yökävelylle syömään jäätelöö. Oon muuten löytäny ehkä maailman kolmanneks parhaan jäätelön heti suomalaisten irtojäätelöiden ja mustikkatwisterin jälkeen, nimittäin purkkajäätelön. Siis se on niin hyvää etten kestä, maistuu vähän samalta ku hubba bubba! Oon nyt sit koittanu jokaiselle päivälle kehittää ees vähän jotain tekemistä etten tuu ihan mökkihöperöks täällä sisällä. Sunnuntaina esimerkiks mun lemppareista lempparein Tayfun kutsu mut kattomaan niiden elokuvan raakaversioo läheiseen kahvilabaariin ja lähin sinne enemmän kun innoissani. Tayfun on siis se mun turkin opettaja kenen kanssa meillä meni aina vähän väliä sukset ristiin ja taas takas laduilleen, joka toinen tunti oltiin tappeluissa ja joka toinen tunti oltiin ku parhaat kaverit. Lopultahan saatiin sit meiän välit korjattuu niin ettei niitä ristiriitojakaan enää tullut ja oltiin tosi hyvää pataa, lopulta meiän opiskelukin meni vaan siihen että jauhettiin slööbaa ja syötiin keksejä. Tayfunin leffaprojekti alko kuitenkin viedä entistä enemmän aikaa ja mäkin olin aina jossain omissa menoissani niin että meiän tapaamiset harventu harvenemistaan. Viimeks taisin Tayfunin nähdä maalis- tai huhtikuussa! Oli siis ihan huippuu päästä taas viettää aikaa yhessä. 


Muina päivinä mun vuorokauden kohokohta on ollut esim. lähikaupasta limun hakeminen tai Patsossa syöminen. Yhtenä päivänä käytiin taas Karatasissa, tällä kertaa meit oli liikkellä vähän epätavallisempi porukka; mä ja Hakan, mun mentori ja meidän yhteinen kaveri Zeynep ja Zeynepin poikaystävä Pekka. Olipa kiva taas päästä puhuu vähän Suomee ja saada vähän vaihteluu tähän pelkkään turkkilaisten kanssa oloon! Eilen mun päivän kohokohta tais olla lentolippujen osto Saksaan. Suomeen torstaina 10. syyskuuta saavuttuani oon siellä tasan viikon minkä jälkeen matka jatkuu jälleen. Mulle on sopivasti jo luvattu bailut lauantaille, ei siis oo hirveesti aikaa masistella Turkista lähtöö kun on vaan viikko aikaa nauttii Suomikavereiden seurasta. Ihan hyvä niin, pidän itteni kiireisenä! 

Mulla on muuten reilun viiden tunnin välilasku Riiassa ja mietinkin tässä et oiskohan siellä ruudun toisella puolen ketään joka ois Riiassa käyny ja osais kertoo et oisko toi viiden tunnin vaihtoaika sopivan pitkä aika pienelle kaupunkikierrokselle? 

8 kommenttia:

  1. Millä sä lennät kun pääset Riikaan stopille? Mä haluan kans sellaisen lennon :) pääsisin moikkaa kavereita. Riika on ihana kaupunki, suosittelen siis ehdottomasti!!! Tuossa ajassa kerkeää kyl musta pyörähtää vanhassa kaupungissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää stoppi on siis sillon kun meen Saksaan airBalticilla :) mä en oo ikinä käyny Riiassa ja ois kiva tehä tollanen pikavisiitti!

      Poista
    2. No sit. :D Jo mä mietinkin et miten ihmeessä :) Mä voin kyl jeesata Riikaa varten :)

      Poista
    3. Jes hei kiva kuulla! Laitan sulle viestii paremmal ajalla :)

      Poista
  2. Oi että mä oon nyt oikeen tykästynyt tähän sun blogiin, kuvat on ihan mahtavia! Jatka samaan malliin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi vinde kiva kuulla! Kiitos paljon <3

      Poista
  3. Ihana tyttöseni on siuta hieman ikävä! Kivaa kun postailet näin usein nykyään, vaikka en ihan perässä pysykkään ja oon huono kommentoimaan. Toivottavasti törmäillään tulevaisuudessa jossain nurkilla, tsemppiä Saksaan ja nauti viimesistä viikoista Turkissa. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä huoli, mul on kans aina vähän ongelmii ton kommentoinnin suhteen vaik aina innolla kaikkien postauksia oottelenkin hehe. Kiitoos <3 eiköhän me jossain vielä törmäillä! <3 ei tää Turkki silti unohdu ja mikään paikka tuskin ihan heti tulee Turkkii voittamaan, on täst tullu tän vuoden aikana entistäkin tärkeempi paikka :)

      Poista