keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Pari ahdistusta

Viime syksyna kun nain mun elamani ensimmaisen torakan olin varma etten selviais taalla vuotta kaikkien noiden allöttavien elaimien keskella. Todellisuudessahan olin nahny sellasen hiirenpaskan kokosen mönkijan mika ei ees ansaitsis tulla kutsutuks torakaksi. Malin kerto mulle kauhutarinoita amerikantorakoista ja kiitin luojaa etten ollut sellaseen monsteriin törmanny. No vahanpa tiesin kun tuntuu et nain kesan tullen naan noita allötyksia vahintaan kerran paivassa, jos en ulkona pimeen tullen ni kylla ne aika kivasti on tuntunu aina löytavan tiensa myös parvekkeen oven kautta tanne sisalle. Paras oli ehka muutama viikko sitten kun olkkarissa istuessani katoin et lensipas tanne sisalle kiva iso perhonen... No taa mun kiva perhonen paljastu torakaks ja tajusin et ne myös osaa lentaa. Voin sanoo et ei ollu itku kaukana. Oikeet kauhunhetket koin kuitenkin tossa muutama tunti sitten kun olin menossa nukkumaan ja selasin viela puhelinta. Tunsin kun hiukset kutitti ikavasti korvaa ja niita siirrellessani tajusin et ei ollutkaan mun kutrit mitka kutitteli vaan torakan pikku koivet. Voin kertoo et en oo varmaan ikina ponkassu sangysta niin nopeesti ylös, Hakankin heras saikahtaen mun saikadysta. Kauheinta tassa on se ettei toi torakka ollu mikaan pikkuvipeltaja vaan oikeesti kokoo meikalaisen peukalo + ne saamarin koivet ja tuntosarvet. Voitte siis ehka kuvitella tuliko uni (ei), aionko enaa nukkua tassa kampassa (en) ja arsyttaako nyt taas kaikki (joo) ja arsyttaako paivalla viela enemman kun en oo silmaystakaan tanayöna nukkunut. 

Mun paivat on menny muutenki ihan harakoille tassa muutaman paivan ajan, just kun siina yhessa postauksessa sanoin ettei oo kuuma ni nyt sit on kuuma. Mittari naytti yhen aikaa yölla +30 eli siita voi sit jokainen paatella mita se on paivalla ja varsinkin suorassa auringonpaisteessa. Ma oon taas majaillu taal Hakanin nurkissa muutaman paivan putkeen ja lahin tanaan aamupaivasta kaymaan kotona. Halusin tulla tanne Hakanille takas ennen iltaa, joten kotona vaan nopeesti pakkasin kamani ja lahin taas kohti bussipysakkia. Kaupungin busseilla on kuitenkin jotain mua vastaan ja ykskaan bussi ei tullut vaikka venasin reilut puol tuntii, lopulta kun raahasin itteni vanhaan keskustaan toiselle pysakille ei sinnekaan tullut busseja. Tai joo tuli jatkuvalla syötölla mut ykskaan niista ei menny lahellekaan sita mihin ma olin matkalla. Koska olin puolkuollu tasta tuskasesta kuumuudesta ja miljoonan kassin kantamisesta en ees jaksanu ajatella toiselle bussipysakille siirtymista, teki mieli vaan rojahtaa siihen maahan ja itkee. Olin niin taynna tata kuumuutta ja ihmisia et lahin kavelemaan kotiin kunnes kun tilauksesta yks mun oikeista busseista tuli mua vastaan ja noukki mut kyytiin. 

Naista parista paivasta viisastuneena ymmarran vahan paremmin miks turkkilaiset tuntuu kesalla harrastavan enemman nyrkkitappeluita kun talvella, ei ihmekaan et tunteet kuumenee kun taa kuumuus vetaa kyl paan ihan ylikierroksille. Tasta bussinmetsastysepisodista kuumuuden keskella johtuneesta ahdistuksesta mua arsytti nimittain ihan kaikki. Siis aivan kaikki bussikuskin ajotyylista mun mp3:sen rumiin kuulokkeisiin. Aiempana paivana taas mulla oli niin kuuma ettei ollut valia miten pain olin, missa vaatteissa, istuinko tuulettimen edessa vai en, mua ahdisti ihan kasittamattoman paljon, tuntu et se kuumuus tulee jostain sisaltapain eika paase pakoon ees vaikka istuis sen tuulettimen edessa kuinka vahissa vaatteissa. Sit kun kuumuus ahistaa niin se ahistaa ja tuntuu ettei voi teha muuta kun vaan miettii sita pahaa oloo vaikka sehan sita pahaa oloo vaan lisaa. 

Tahan nyt tallain pieni aamuyön avautuminen, kello alkaa lahenee kohta aamua ja ma aattelin kattoo pari jaksoo criminal mindsia jos sit aamupaivan tullen uskaltais unille ku kaikki torakkahirviötkin menee omiin koloihinsa..

2 kommenttia:

  1. Sielläkin taitaa olla korkea ilmankosteus, tekee kuumuudesta tosi vaikean kestää... Käytiin useissa paikoissa Antalyasta länteen päin eikä ollut ilmankosteutta, yhdessäkin paikalla yöllä viileä tuuli niin että piti sulkea ikkunat mutta kun tultiin takaisin Alanyaan niin tuntui ihan saunalta. Lapsetkin kiukuttelee kuumassa enemmän ja päikkärit on haastavampia. Ilmojen viilenemistä odotellessa :)

    Viivi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo täällä kans toi ilmankosteus pahentaa asiaa. Tosi inhottavaa kun ilmastointilaitteen edessä seisomisen lisäks vaan suihkussa on hyvä olla. Torakkaepisodin jälkeen otin äsken päiväunet, en oo ikinä nukkunu niin tuskaisesti! Oispa ihana kun viilenis kunnolla ees yöllä :)

      Poista