perjantai 12. kesäkuuta 2015

Şanlıurfa

Olin käynyt läpikulkumatkalla Şanlıurfassa viime marraskuussa kun matkasin häihin Diyarbakıriin. Mulla oli jäänyt siltä matkalta toisaalta utelias olo kaupunkia kohtaan mutta toisaalta vähän sellanen plööh -mielikuva koko kaupungista, en tiiä kyllä miks koska se aika minkä Urfassa vietin oli vartti linja-autoasemalla. Sekin sijaitsee kaukana keskustasta, niinkun monissa muissakin kaupungeissa yleensä. Viikko sitten Kadir ehdotti et lähettäiskö käymään Urfassa, otetaan auto alle ja tehään päiväreissu niihin maisemiin. En oo pitkään aikaan käynyt missään reissussa jos Alanyaa ei lasketa joten tottakai olin innolla lähdössä mukaan.





Tiistaiaamuna herättiin parin tunnin yöunien jälkeen ja pakattiin ittemme autoon. Automatka Adanasta Urfaan ilman pysähdyksiä kestää aika tarkalleen neljä tuntia. Oltiin aamulla kymmenen aikaan perillä ja perillä meitä odotti Kadirin kaveri Elif ja Elifin kaveri Burak. Mua hyvällä tavalla jänskätti lähtä Urfaan koska olin kuullut siitä niin monenlaista; kaupunki on tosi erilainen, syyrialaisten määrä on kasvanut hurjaa vauhtia, kaupungissa meno on konservatiivisempaa, miehillä jalassa salvaripökät ja naisilla huivit päässä. Ja tunnelma Urfassa olikin enemmän jännittävän itämainen kuin perus turkkilainen. 





Ensimmäisenä aamukahvien jälkeen suunnattiin Harranin yliopistolle missä meidän kaverit opiskelee. Harranin yliopistolle oli rakennettu oma pieni järvi ja mietittiinki kuinka siistii oiski ku vois käydä koulun pihalla uimassa? Mut kuulemma jos tohon järveen menee uimaan saa potkut koulusta puoleks vuodeks. Ihan älytöntä rakentaa järvi missä ei saa edes uida!

Harranin yliopiston the kielletty järvi



Yliopistokierroksen jälkeen tehtiin mutka Göbekli Tepen alueelle. Paikan päällä ton mestan tarkotus jäi mulle vähän pimentoon kun en jaksanut keskittyä lukemaan tauluja missä kerrottin paikan historiasta, keskityin lähinnä vaan ihailemaan paikkoja. Göbekli Tepe on siis kukkulan päältä löydetyn temppelirakennelman rauniot. Göbekli Tepe on rakennettu suunnilleen 10 000 vuotta ennen ajanlaskun alkua, ennen kuin ihmiset alko harrastamaan maanviljelyä tai karjanhoitoa.









Jännittäväks ton paikan teki se, ettei rauniot ollu vaan kasa kiviä vaan moniin pystykiviin oli taiteiltu vaikka mitä eläimiä ja kuvioita ankoista skorpiooneihin ja ketuista gaselleihin. Temppelin käyttötarkotus ei oo ilmeisesti auennut vielä varmuudella kellekään, jotkut tutkijat epäilee temppelin liittyneen hautausmenoihin ja toiset taas johonkin kulttiin. 





Jätettiin hetkeks Şanlıurfa taaksemme ja käännettiin suunta takas Adanaan päin. Ajettiin Şanlıurfasta reilun tunnin matkan päähän Halfetiin, tarkemmin oikeastaan vanhaan Halfetiin missä kuvataan Turkin FOXilla näkyvää Karagül sarjaa. Karagül ei oo kuitenkaan se mistä Halfeti on kuuluisa, vaan siellä sijaitsevasta järvestä mitä mekin lähettiin kattomaan.







Ja voi miten paikka olikaan ihana. Järvi ja sen alueet ei tullut heti tiellä vastaan, vaan sinne piti laskeutua tietä pitkin jonkun aikaa. Se oli sellainen söpö ja suojaisa, vähänkuin salainen pikku kylä. Oli järven päällä kelluvat ravintolat, niissä kiinni olevat veneet, puistot ja Atatürkin patsas, marketteja ja pieniä asuintaloja, pari moskeijaa ja matkamuistomyymälä. Noin tiistaipäivänä alueella oli hiljaista, kaduilla näki joitakin turkkilaisia kävijöitä ympäri Turkkia (autojen rekkareista päätellen!) ja vettä myyviä pikkupoikia veneretkien myyjiä unohtamatta.

 





Tingittiin meille venereissu hintaan 6 tl eli maksettiin reilun tunnin huvista pari euroa per naama. Ei paha ollenkaan. En oo käynyt Turkissa koskaan millään veneretkellä mutta tää oli mun mielestä ainakin tosi kiva reissu. Porukkaa oli veneellä n. parikymmentä eli kauheeta ruuhkaa ei ollu.













Laitettiin eka Elifin ja Hakanin kans halaita tanssien mut lopulta meit oli puoli venettä alakerrassa tanssimassa haha

Vaikka oltiinkin vaan päiväreissulla ja Halfetissa vaan muutama tunti mulla oli niin hyvä fiilis, sellanen aito lomafiilis turkkilaisten turistien keskellä. Hiljanen pikkukylä, sininen järvi, aurinko paistaa ja saa vaan olla, istua veneen kyydissä kaveriporukalla aikaa viettäen. Saatiin aikaan myös vesisota kaiteiden toisella puolen veneen perätasanteella roikkuen. Tolle venereissulle ois voinu jäädä vielä vähän pidemmäks hetkeks..



Haluun uskoo et nää oli villihevosia..



Uponnut moskeija

Uponnut moskeija



Täs vaiheessa alko olee jo vesisodat sillä mallilla et oli paree laittaa kamera piiloo ja mennä mukaan

Halfetin jälkeen suhattiin takaisin Şanlıurfaan ja vihdoin niille Urfan vanhoille hoodeille. Mun toive oli päästä seikkailemaan bazaarille, mutta useimmat putiikit oli jo laitettu kiinni koska kello alkoi jo lähennellä kahdeksaa. Löydettiin kuitenkin pieni alue missä pääs vähän näkemään Urfan bazaaritunnelmaa ja istuskelemaan kahville.








Illan pimennyttyä käytiin vielä bazaarialueen vieressä olevalla Balıklı gölillä (suomeks taipuis Kalajärveks, mutta enemminkin kyseessä on moskeijan puutarhan kylkeen rakennettu allas kaloille) bongailemassa valkoisia kaloja. Valkoisia kaloja ja niiden myötä tulevaa hyvää onnea en löytänyt, mut totesin et ehkä se hyvä onni oli siinä että olin siellä, sillä reissulla Hakanin ja kumppaneiden kanssa.

Şanlıurfa oli kaikenkaikkiaan tosi mielenkiintonen sekotus sitä 'tavallista' Turkkia ja jotain ihan muuta. Syvemmälle kohti vanhaa keskustaa ja bazaarialuetta mentäessä kuvittelin välillä olevani jossain ihan muualla kuin Turkissa. Ehkä Syyriassa tai muussa arabimaassa? Taisin ehkä vähän rakastua Urfan vanhaan alueeseen, siellä olis voinut kierrellä ja ihmetellä vaikka ja kuinka.







Reippailtiin itsemme vielä näköalan perässä Şanlıurfan linnoitukselle päin ja ruoalle ennen kotiinlähtöä. Matka kotiin alko kymmeneltä illalla ja takasin Adanassa oltiin yöllä kahden jälkeen. Kotimatka meni mun osalta nopeemmin kun menomatka, turisteilusta väsyneenä vetelin meinaan sikeitä onnellisena takapenkillä makoillen melkeen koko matkan. 

4 kommenttia:

  1. Olen niin ihastunut naihin sun kuviin taas kerran, mun haave on paasta kaymaan Urfassa joskus. Reissu vaikuttaa kaikin puolin onnistuneelta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon taas kerran hehe kiva jos tykkäät :) Urfa oli kyllä positiivinen ylläri, ja aika passeli just vaikka vaan päiväreissuks!

      Poista
  2. On kyllä upeat kuvat!
    Urfa on ihana! Niin erilaisen arabimainen kuin vaikka Istanbul tai Izmir, joissa oon käynyt. Oon käynyt myös tuolla vanhassa asuinpaikassa ja lisäksi myös Harranista, joka oli myös hieno. Suosittelen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) voi vitsit mäkin oisin halunnut Harraniin käymään mutta Halfetin reissu, tai oikeestaan edestakas reissaaminen, vei niin ison osan meidän ajasta. Se on ollut varmasti tosi kiva kokemus!

      Poista