tiistai 23. kesäkuuta 2015

Alkuviikon juttuja

Mulla oli tanaan ja eilen tan viikon ekat ja melkeenpa sit jo vikat vapaapaivat. Tanaan kavin kylla parin tunnin verran tekemassa hommia yhdella sairaalalla mut ei mun mielesta kahen tunnin piirtely lapsosten kanssa ollu mitenkaan hirveen uuvuttavaa. Sain mun pomolta siis uuden homman, kayn pari kertaa viikossa yhden sairaalan lastenosastolla juttelemassa ja piirtelemassa lasten kanssa kun niille tehdaan verensiirtoja. Olin tanaan ekaa kertaa ihan tositoimissa, aiemmin oon kaynyt siela vaan mun pomon kanssa nayttamassa naamaani hoitajille. 




Mut tanaan siis paasin ihan kunnolla tekemaan jotain ja viihdytinkin pienta potilasta piirtamalla sille ensin varityskuvia ja lopulta poju itekin innostu piirtamaan, siina sit piirreltiin ja variteltiin lopulta yhessa. Ennenkun lahin kotia kohti tuli tan pojan aiti ja hoitaja mua kiittamaan mua siella olosta ja sano et tanaan poju on ollu ihan erilanen kun yleensa. Yleensa koko pitka verensiirto on mennyt itkien ja ahdistuen mut tanaan mistaan sellasesta ei ollut merkkiakaan vaan seurana oli ilonen ja reipas poju. Mulle tuli ihan sairaan hyva mieli et nainkin pienella asialla kun piirtelylla ja huomion antamisella pystyin tuomaan pojalle paremman olon ja varmasti oli aidillekin helpompaa nain. 

Pieni potilas ja 'piirra musta muotokuva':n lopputulos haha




Eilen ahdistuin kotona istumisesta ja iltaa kohden lahdin kaymaan jarvella kaveleskelemassa. Ma tykkaan ettia uusia paikkoja ja valita eri reitteja ja polkuja ja varsinkin tykkaan siita kun se polku vie johonkin uuteen siistiin paikkaan. Eilen jarvelta keskustaan suunnistaessa en valinnutkaan niita tuttuja reitteja vaan valitsin ihan uuden reitin. Pitkasta aikaa löysin uusia paikkoja ja teita ja tajusin etta elamasta taalla on alkanut tulla tosi rutiininomaista. En enaa hetkeen oo valkannu uusia teita ja uusia kulmia, vaan menny aina sielta mista nopeiten paasen maaranpaahan. Valitettavast ne kadut ja kujat on niita jo tutuks tulleita ja siks oon vahan kaavoihin kangistunut. Eilisella kavelylla tajusin et siihen on nyt tultava muutos koska taalla on kaikkia ihania kaupunginosia ja kulmia ja paikkoja mitka vaan oottaa löytamistaan!

2 kommenttia:

  1. Mullekin tuli tosi hyvä mieli tuosta kun olit ilahduttamassa poikaa siellä sairaalassa, ihan mahtavaa :) Lapset näyttää viihtyvän sun kanssa tosi hyvin!

    Viivi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää lasten huomiointi Turkissa on musta niin hieno juttu ja oon koittanut siitä ottaa itekkin oppia! kiva huomata miten pienelläkin jutulla voi olla iso vaikutus :)

      Poista