lauantai 30. toukokuuta 2015

Alanyan turistit

Menomatka Adanasta Alanyaan bussilla kesti rennot yheksän tuntia. Lähin matkaan aikasin aamulla ja perillä olin iltapäivällä neljän aikaan. Maisemat menomatkalla oli tosi upeet Mersinin alueiden jäädessä taakse aina Gazipasaan saakka. Ajeltiin korkeella vuorien rinteitä pitkin pienenpieniä teitä, toisella puolella kohos lisää vuoria ja toisella puolella ihanan sininen Välimeri. Anamurin kohdalla pari tuntia ennen Alanyaa aloin olee jo malttamaton ja kyttäsin vaan google mapsia koska ollaan perillä. 

Matkan varrelta
Pysähdyspaikka noin puolessa välissä matkaa


Olin myös google mapsista kattonut hotellin olevan 'ihan siinä lähellä' bussiasemaa Alanyassa. Ja koska hotelli oli lähellä, ihan hyvin voisin kävellä. Nohh, matka ei tosiaan ollut kovin pitkä mut yhden matkalaukun ja parin käsiveskan kanssa lyhyestäkin matkasta voi saada vaikka kuinka pitkän, terveisin 2 kilometriä reilussa tunnissa.. Hotelli onneks löyty ihan helposti ja pääsin melkeen heti juoksemaan uima-altaaseen ja alottamaan mun loman ihan kunnolla.




Mun perhe oli tullut Alanyaan paria tuntia aiemmin ja majailtiin kaikki siis samassa hotellissa, mut oli erikseen lisätty mun äidin ja veljen kanssa samaan huoneeseen asumaan. Asusteltiin Villa Moonflowerissa n. kymmenen minuutin kävelymatkan päässä pääkadulta. Tykkäsin tosta hotellista tosi paljon, paikka oli siisti, ihanat uima-altaat ja mukava henkilökunta. Lähellä oli yks hotelli, muuten niillä hoodeilla oli aika pitkälti vaan paikallisasutusta. Oltiin lomalla just sellaseen aikaan ettei vielä suurin turistiryntäys ollut alkanut, alkuloma saatiin aika rauhassa olla altailla eikä ees tarvinnut pelätä etteikö aurinkotuoleja ois ollu riittävästi kaikille halukkaille. 





Olin ollut loman tarpeessa jo pidemmän aikaa mutten tiennyt kuinka hyvää tää reissu oikeesti tekiskään! Välillä oikeesti havahduin siihen kuinka ihana oli vaan maata rannalla ottamassa aurinkoa ja välillä juosta mereen uiskentelemaan. Ei tarvinnut miettiä mitään muuta kun aurinkorasvan lisäämistä ja sitä mitä sitä sit seuraavaks söis. 









Oli jotenkin tosi hassua tavata mun perhe Alanyassa. Tuntu kun ei oltais oltukaan toisistamme erossa vaikka esim. mun serkun näin viimeksi melkein vuosi sitten. Oli ihana päästä viettämään aikaa porukalla ja musta oli ihana nähdä varsinkin mun veljeä ja touhuta kaikkee yhessä. Harmitti että toinen mun veljistä päätti jäädä mielummin kotiin kun lähteä Turkkiin (???? niinpä) mutta ainakin sain toisen noista vaaveleista tänne. Oli kiva viettää ton lapsosen kanssa ihan vaan meiän keskeistä aikaa, käytiin muutamana päivänä kaksin kiertelemässä ja shoppailemassa, yhtenä iltana rannalla käveleskelemässä ja vietettiin joka päivä varmaan puolet päivästä uima-altaissa ja vesiliukumäissä.



Nää kurpitsalamput on niin ihania! Oli pakko ostaa itellenikin tollanen







Taisin pari postausta aiemmin kertoa miten mun yks unelma tän vuoden aikana oli nähdä Murat Boz livenä. Alko pikkuhiljaa näyttää siltä että saisin heittää hyvästit Muratille ja tyytyy stalkkaamaan sen instagramia ja kuunnella vaan youtubesta sen biisejä. KUNNES!! yhtenä iltana vaellettiin ruoan perässä keskustaan ja näin ison mainoksen seuraavana päivänä alkavista Alanyan kulttuuri- ja turismifestivaaleista. Murat Bozin nimellä varustettuna. Meinasin saada sydänkohtauksen ja mitä näit nyt on, en voinu uskoo että mulla ois käyny niin hyvä tuuri! 

Ahh lemppareist lempparein


Viime sunnuntaina siis koitti se kaunis ilta kun puoljuoksua hyppelehdin sataman hoodeille ja ängin itteni muutaman muun ihmisen sekaan kaupungintalon takapihalle innosta soikeena lemppari Muratin ilmaiskonserttiin. En oo varmaan ikinä nähny Alanyassa niin montaa turkkilaista samaa aikaa haha. Mua on joskus aiemmin varoteltu noista konserteista, tollaset paikat kun on myös oiva paikka kähmii tyttöjä. Tällä kertaa sain kokee sen sit ihan henkilökohtasesti kun takana ollut jäbä kävi hinkuttaa itteää mua vasten. Jonkun aikaa luulin et se oli vahinko, oltiin nimittäin niin läjässä kaikki siellä aika lähellä lavaa. Siinä vaiheessa kun aina tätä jäbää väistellessäni se oli silti aina kannoilla, käsi yhtäkkiä mun olkapäällä ja lopulta tarras mua käsistä kiinni tajusin ettei se tainnutkaan olla ihan vaan 'vahinko'. Kysyin tolta jäbältä mitä helvettii se luulee tekevänsä ja vastaukseks sain hämmästyneen anteekspyynnön (??). En ollu kuitenkaan vissiin tarpeeks selvästi ilmassu itteeni koska muutaman hetken päästä löysin sen taas kiinni iholta ja sen muuvssit alko olee sitä luokkaa etten enää ollut varma olinko Murat Bozin keikalla vai jossain limasessa yökerhossa. Lähin lopulta lätkii ja löysinkin onneks viel vähän paremman paikan bailaa Muratin tahtiin ilman yhtäkää limanuljaskaa




Tää on ehkä parhain turistijuttu ikinä mut oli pakko päästä heseen! Siis ei oo olemassa hesen paprikamajoneesii voittanutta..


Vaikka perhelomat oiskin kuinka ihania tahansa kaipaan myös omaa aikaa kaiken muun lomassa. Mulla ei pää kestä jatkuvaa yhessäoloa vaan välillä on pakko saada mennä omia menojaan kaikessa rauhassa. Murat Bozin keikka oli yks näist jutuista, lisäks vietin parina iltana aikaa parin uuden kamun kanssa. Oli jeesii käydä öisellä ajelulla ihan oikeella moottoripyörällä (!! en kestä), juoda parit kaljat ja tavata uusii ihmisiä. Jutella Alanyasta ja elämästä siellä, saada vähän taas uusii näkökulmia täällä oloon ja miten kaupungit ja niiden elämät on niin erilaisia. Yhtenä yönä kävin kattomassa futispeliä keittiön pojat vs. baarin pojat. Oli niin kiva nähä nekin ilman työvaatteita ja työolemusta, ihan niinä normaaleina tavallisina jäbinä ketkä käy vähän potkimassa kamujen kanssa palloo työpäivän jälkeen. 



Ennen lomaa jänskäilin vähän sitä että entä jos kaikki puhuis mulle vaan suomee ja shoppailemaan mennessä en kuulis mitään muuta kun näit iän kaiken kuultui mitäkuuluu kukkuluuruu / halapahinta / terve suomalainen -juttuja. En tykkää yhtään shoppailla niillä basaareilla koska inhoon sitä tinkimistä yli kaiken, vielä enemmän jos joutuu kuuntelemaan kaikkii hyvii suomiläppii siin samassa. Yleensä aina jonnekin kauppaan sisälle mennessä vastasin vaan turkiks kaikkeen ja tosi monella muuttu ääni ja olemus heti siinä vaiheessa. Useimmista tuli heti jotenkin asiallisempia ja tuntu et kaupankäyntikin suju mutkattomammin mitä viimevuonna kun höösäs viel englanniks. Parasta oli ehkä muutamassa kaupassa ja ravintolassa mistä löysin mun melkeen naapureita, yks jos toinenkin jäbä oli eksynyt Daglioglusta Alanyaan. Pari niistä oli nuorempana jopa käyny samaa koulua missä mä kävin opettamassa eskareita. Noilta jäbiltä kuulin myös Daglioglun parhaimmat paikat (xD) ja että pitää olla varovainen.




Keskiviikkoiltana pakkasin taas kimpsut ja kampsut ja otin yöbussin takasin Adanaan. Bussimatka alko hyvin sillä et edessä istuva pariskunta vetäs selkänojat suoriks ja lopulta toinen niistä näytti meille muillekin mitä oli iltapalaks syöny. Onneks näis turkkilaisissa pitkänmatkan busseissa toimii kyl ihan kaikki palveluu myöten, bussissa työskentelevä apupoika urhoollisesti siivos paikat ja ruiski kolonyaa ja vähän kaikkii muitakin raikastusaineita ympäriinsä ja matka pysty jatkumaan. Nyt on sit lomat lomailtu ja töitäkin jo kahtena päivänä tehty. Kauheesti tekis mieli jo suunnitella seuraavaa minilomaa mut jos malttais sen verran et kavereiden koulut loppuis niin voi yhessä suunnitella..

Julkasin muutama tunti sitten toisenkin postauksen, lukaskaas sekin ja niitä vinkkejä mini-golf mestoihin liittyen otan siis mielelläni vastaan!

10 kommenttia:

  1. Loma kuulosti just täydellisen rentouttavalta! Leppoisaa aikaa perheen kanssa, ruokaa, aurinkoa, uusia tuttavuuksia. Mikäs sen parempaa. Ja ihania kuvia :) Mä inhoon noita ällötyksiä, sit jos joku kaunis päivä osaisin puhua turkkia ni saavat kuulla kunniansa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon!! :) mulla ei kyl mee jakeluun et mikä siin on et tuntemattomii pitää kähmii ja lähmii! kelaakohan ne et tollanen touhu saa jonku syttymää haha

      Poista
  2. Luultavasti kyllä :/ Onko täällä sitten niin paljon turisteja joihin se uppoaa? Kai niitä sitten on... Vai ovatko nää tyypit niin epätoivoisia et kaikkea pitää koittaa? Olis hirveän kiva saada näihin joskus vastauksia miten asia oikeasti on. Sanoit sä siis turkiks et suksi kuuseen? Luulisi et sillo tajuis et tätä ei kannata enää yrittää. Ei oo mikään normituristi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä luulen et se on vaan noiden niljakkeiden pään sisällä noi kuvitelmat, samasta asiasta nimittäin kuulen varotuksia täälläkin kun mennään johonkin konserttiin ja täällä nyt harvoin ulkkiksia näkee. Ja joo turkiks mä sille sanoin ja turkiks se vielä pyys anteekskin multa mut silti homma jatku? :D

      Poista
  3. Argh!! Mä niin näen punaista :D Ehkä ne on niitä rassukoita, jotka ei ole missään rajojen ulkopuolella käyneet, eivätkö tulekaan käymään ja eivät tiedä miten muualla edes käyttäydytään. Luulevat et eurooppalaisia voi kohdella miten vaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä luulen kans.. Tai sit et yksin liikkuva tyttö varmast hakee seuralaist.. Toinen villi veikkaus! Inhottaa vaan et sit tollaset taunot pilaa muiden mainetta ja tuottaa paskaa mieltä!

      Poista
  4. Voi Anssi on ku mikäki mallipoika :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah äläs XD ne sen maskikuvat kruunas viel kaiken haha

      Poista
  5. Oi, Alanya! En oo ikinä käynyt. Kannattais ehkä. Alanya vai Antalya?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alanyassa oltiin! Antalyassa mäkin haluaisin käydä.. Ihanan rento paikka lomailuun ja ihanat maisemat ja luonto :)

      Poista