keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

Norjalaisen kanssa

Malin tuli, oli ja meni. Jännitys ja innostus oli kova kun hyppäsin oikeella pysäkillä pois ja puoljuoksua kipitin oikeelle ovelle. Mikään ei ollut muuttunut, tyttö oli sama ja jutut pysyny samoina kans. Istuttiin ensin hetki muiden seurassa, juotiin teet ja syötiin kakut ja sit otettiin meille omaa aikaa. Lenkitettiin koiraa pienessä tihkusateessa ja istuttiin jonkun tyhjän liiketilan rappusilla juomassa kokista. Tuntu ihan hassulta että siinä me nyt taas oltiin. Tuntu kun mitään puolta vuotta ei ois välissä ollukaan vaan iltalenkit Lunan kanssa ois ihan arkipäivää. Oli kiva sanoa heipat siltä päivältä kun ties että kohta nähtäis jo uudestaan.







Viikon aikana ehittiin viettää yllättävän paljon aikaa yhessä; käytiin porukalla kuuntelemassa Zakkumia ulkoilmakeikalla, oli niin hyvä fiilis kuunnella hyvää musiikkia lemppari-ihmisten kanssa. Viikonloppuna oltiin baarissa synttäreillä ihan samalla porukalla millä juhlittiin kahdet muutkin synttärit syksyllä, päivänsankari vaan aina vaihtuu. Shoppailtiin jalkamme kipeiks ja istuttiin ties kuinka monesti eri Kardeslereissa teellä.





Heipat alko uhkaavasti lähestyä taas maanantaina ja vika tunti yhessäoloo oli samalla niin arvokasta mut samalla tosi ahistavaa. Tuntu siltä ettei ois halunnut puhuu mitään kun kaikki tuntu niin toissijaselta. Tuntu hölmöltä nauraa typerille vitseille kun ties että kohta pitäis sanoa moikat ja taas itkettäis. Tällä kertaa Malinin lähdön jälkeen mulla ei oo ollu niin yksinäinen olo, mut kyllä ne heipat silti otti koville ja tuntuu vieläkin kun tiiän ettei oo toista ton verosta. Silti oon niin ilonen että sain taas viettää ees muutaman päivän lempinorjalaisen kanssa ja tuntee sen parhaan fiiliksen minkä vaan parhaan ystävän kanssa voi tuntee 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti