tiistai 14. huhtikuuta 2015

Mihin tää aika katoaa?

Tai no varmaan tähän bloggaamiseen, puolentoista tunnin torkuttamiseen ja oon tässä parin päivän aikana saavuttanu aika hyvät levelitkin kaikkien pelaamassa aa -pelissä. Yliopiston kokeeseen on tänään aikaa enää 19 päivää ja eilen illalla tein mulle viikkosuunnitelmat näille kolmelle viikolle. Millon opiskelen matikkaa, millon oon töissä tai valmistaudun töitä varten ja millon on lupa vähän hengähtää.



Tällä hetkellä mun kuuluis olla tekemässä tuntisuunnitelmaa huomista eskarituntia varten mutten haluu että tää blogi on taas kauheen kauaa elottomana. Tuntisuunnitelman teko siis ehkä vähän lyhentää mun yöunia mut tuleepahan nyt postattua! Kohta juoksen kielikoululle ja sen jälkeen opiskelen taas vähän matikkaa. Ulkkisten pääsykokeissa on 80 kysymystä, puolet iq kysymyksiä ja puolet matikkaa, geometriaakin taitaa olla mukana muutama kysymys. Oon netissä katellut aiempien vuosien vastaavia kokeita ja meinas itku päästä kun katoin niitä matikan tehtäviä ekan kerran. Niistä kaks ekaa näytti siltä että ne voisin osata ehkä ratkasta (no en osannu) mutta ne muut tehtävät, en ollut koskaan edes oppinut kaikkia niitä koukeroita ja merkkejä mitä muissa laskuissa oli!



Alotin siis itsenäisen opiskelun kunnolla viime viikolla ja nyt oon päässyt jo siihen pisteeseen että muutamat ensimmäiset tehtävät oon pystyny ratkasemaan. Matikka on ollu mulle aina kamalin aine, mun on kauheen vaikee keskittyy ja turhaudun tosi helposti. Ei oo yks eikä kaks kertaa ku oon kotonaki huokaillu syvään, ollu valmiina polttamaan kaikki tehtävälaput ja tekstaillut kavereille ettei tästä tuu yhtään mitään. Aina kuitenkin hetken rauhottumisen jälkeen oon ottanu itteäni niskasta kiinni ja miettiny et pakko se on ainaki yrittää. Ja jos en pääse kokeesta läpi ni ainakin taas muistan miten yhtälöt ratkastaan (helpottaa paljon hehheh).



Jotta voi osallistua kokeeseen pitää siitä maksaa koululle osallistumismaksu. Otin Hakanin eilen käsipuoleen tulkkausavuksi ja suunnattiin kohti pankkia. Osallistumismaksu piti maksaa Ziraat pankin tilille ja mentiinkin niiden Baraj Yolulla sijaitsevaan pisteeseen koska mulla ei oo turkkilaista pankkitiliä enkä halunnut alkaa suomalaisen tilin kanssa sähläämään. Aika äkkiä päästiin tiskille mutta homma ei ollutkaan taas niin yksinkertanen ja meidät ohjattiin yliopistolla sijaitsevaan Ziraatiin. Vähän jännitti et kuin käy, ohjattaiskohan meiät täältäkin taas seuraavaan pisteeseen.. Onneks kuitenkaan ei, vaan yliopiston pankissa homma hoitu tosi nopeesti ja virkailija osas jopa englantia! Tänäaamuna näpyttelin tietokoneella ilmoittautumislomakkeen koetta varten ja ensviikolla pitäis olla sähköpostissa tarkemmat informaatiot kokeesta. Jännittävää.  

Mun kielikouluryhmä :) turkkilaiset on ihan hulluja täs selfie -touhussa, oikeesti! koko ajan on jonkun puhelin ojossa

Tässä opiskelun lomassa oon käynyt myös ostamassa bussilipun Alanyaan, siihenkään reissuun ei oo enää ku reilu kuukausi. Kiva päästä hotellilomalle ja uimaan ja tärkeimpänä tietty viettämään aikaa mun perheen kanssa. Perjantaina pääsin tutustumaan turkkilaiseen sairaalamaailmaan kun käytiin Hakanin kanssa moikkaamassa Kadiria ja oli aika villit meiningit kun yks jos toinenkin kadun elävä kipitti menemään pitkin sairaalan käytäviä. Yks sairaalan seriffeistä koitti kissoja estää menemästä sisälle mut sit kun ne kissat sinne sisälle pääs luikahtamaan niin ketään ei enää kiinnostanut. Kivat kissankusen hajut leijaili sieraimiin kun sairaalasta poistuttiin.. Enkä tiedä millaset käytännöt on Suomessa mutta jotenkin mulla ois sellanen mielikuva että jos oot eristyshuoneessa niin sillon sinne ei kauheesti muilla ois asiaa, Kadirillakin ramppas vierailijoita jatkuvasti eikä vierailuja mitenkään rajotettu, senkun lampsittiin vaan sisään.



Illalla mentiin yliopistolle aikeena istuskella pihalla ja kuunnella Dumania mut just vähän ennen keikan alkua alko sataa ihan kaatamalla ja lähettiin sit takas keskustaan. Ehkä parempi tuuri sit enskuussa Gökhan Türkmenin kanssa!



Nyt lähden taas juoksujalkaa kielikoululle ja illalla jatkuu taas matikan opiskelu bestiskamu Hasanin kanssa, se lupas opettaa mua sen mitä se osaa, kuulemma ei oo ihan vahvinta alaa tää matikka sillekään.. :D Kokeen lisäks lasken myös päiviä Malinin tuloon, tänään laskuri näyttää seiskaa eli tasan viikon päästä tähän aikaan alan hiljalleen tekemään matkaa kohti lentokenttää ja odottelemaan lempinorjalaisen saapumista. En malta odottaa!

2 kommenttia:

  1. Tykkaan niin kovin naista sun kuvista, ihania kuvia juurikin Turkista, arjesta ja tilanteista, niin elavia ja kertovia. Sun on jaatava varmaan sinne Adanaan naiden kuvienkin takia :)

    VastaaPoista