maanantai 6. huhtikuuta 2015

Kuukauden kuulumiset

Huomasin tässä olleen tahaton vajaan kuukauden tauko kirjottelusta, se kertoo ihan siitä kuinka kiireinen oon ollut. Jennan ja Villen lähdön jälkeen oon ollut vaan töissä, yrittänyt opiskella ja nähnyt kavereita. Viikot tuntuu menevän entistä nopeemmin ja kesä lähenee uhkaavasti. Uhkaavasti siks, etten oo vielä valmis kesään! Tällä hetkellä nimittäin meidän säät on loistavat, parinkympin paremmalla puolella mutta vielä niinkin maltillisesti että iltasin saa vetää takin päälle. En kestä ajatusta siitä että parin kuukauden päästä ei ulos oo mitään asiaa aamupäivän jälkeen jos ei haluu sulaa lammikoks maahan. En ymmärrä miten esim. raksamiehet työskentelee täällä kesäsin, huhhu!





Yhellä sunnuntaikävelyllä törmäsin kadulle järkättyihin häihin, aika siistiä


Vapaa-aika on mennyt kavereiden kanssa pyöriessä millon missäkin. Oon aika hyvin saanut vakiinnettua mun kaveriporukat täällä, on ihmisiä ketä tapaan harvemmin ja läheisempiä kavereita keitä tapaan viikottain ja se tuo mulle tietynlaisen kivan arkisen fiiliksen. Ulkkiksena uudessa maassa sitä kaipaa tietysti kavereita ja ihmisiä ympärilleen mut mulla on jonkinnäkönen kiintiö nyt alkanut tulla täyteen. Vaparina on tietynlainen tukiverkko ympärillä työpaikan ja mentorien puolesta, käydään millon missäkin kissanristiäisissä ja tapaan uusia ihmisiä sen takia jatkuvasti. Musta on kiva kyllä tavata ihmisiä ja jutella niitä näitä mutta mä en jaksais esitellä itteäni enää yhdellekään uudelle tuttavuudelle, en selittää miks oon täällä tai ottaa vastaan kahvikutsuja kahvihetkistä jotka ei tuu koskaan tapahtumaan. Omien kavereiden kavereita tavatessa on asia eri juttu, siinä kun laajentaa omaakin kaveripiiriä ja se ajan vietto on ihan vaan normaalia hengailua. Sen sijaan sellanen näyttelykappaleena oleminen (tää tässä on Nea, tää meiän ulkomaalainen) on alkanut jo väsyttää. Niiden "vanhojen" kavereiden kanssa sen sijaan vietän aikaa enemmän kun mielelläni, ihanaa nyt kun on taas yliopiston koeviikko ohi niin saan mun kaverit takas viettämään mun kanssa sosiaalista elämää. Kahden viikon päästä saan vihdoin myös mun parhaista parhaimman ihmisen takas, tällä kertaa suuntaan lentokentälle ottamaan vastaan lemppari norjalaista, Malin on tulossa! Ihan käsittämätöntä et siitä on nyt tänään tasan viis kuukautta kun viimeks nähtiin.




Eskarin ja kielikoulun lisäks hommasin itelleni pienen lisätyön, yhteisten kavereiden kautta tutustuin nimittäin Alperiin joka muutaman kuukauden päästä toivon mukaan pakkaa kamppeensa ja lähtee Suomeen työharjoitteluun reiluksi puoleksi vuodeksi. Tarjouduin opettamaan Alperille suomea ja siinä sivussa Alper sit opettaa mulle uusia juttuja turkin kielestä. Musta on tosi jännä että joku täällä osaa vähän suomea ja haluu oppia sitä lisää ja siks sit alettiinkin pitää näitä suomen kielen oppitunteja. Tää on myös mulle tosi mielenkiintosta ja kiva olla oikeesti hyödyks jollekin.

Oltiin 19. maaliskuuta Kadirin kanssa kattomassa Merven konserttia yliopistolla



Oon viettänyt tänään siivouspäivää pidemmän kaavan kautta ja on ollut oikeestaan aika nautinnollista siivoilla kun tietää että siivoo ihan vaan itteään varten eikä tästä lähtien tarvi siivota kun omia jälkiään. Mun kämppis nimittäin muutti yllättäin viikonloppuna täältä pois johonkin sen pomon kaverille, meidän yhteiselonhan oli määrä jatkua vielä kaks kuukautta mutta sillä tuli ongelmia sen organisaation kanssa ja sen takia sen piti vaihtaa sit kämppää. Tällä hetkellä majailen täällä siis ihan yksikseni, harmittaa kämppiksen puolesta että sen piti hyvä koti vaihtaa toisten nurkissa majailuun mutta toisaalta mua ei kyllä haittaa yhtään olla yksin..






Kesän myötä myös syksy ja syyskuu alkaa pikkuhiljaa lähentyä. En ollu aiemmin uhrannu syksylle kovin montaa ajatusta mutta kuukaus sitten oikeesti kolahti se ettei tässä oo enää ihan kauheesti aikaa ennenkun mun vuosi täällä on täynnä ja kohta pitäis jonkunnäkösiä päätöksiä alkaa tekemään tulevaisuuteen liittyen. Tällä hetkellä luen (yritys ainakin hyvä) pääsykokeita varten josko mulle aukeais paikka täältä Cukurovan yliopistosta. Punnitsin eri vaihtoehtoja opiskelun ja työskentelyn välillä, Suomessa, Turkissa vai ihan jossain muualla? Jos mun tekis mieli Suomeen jäädä niin luultavasti hakisin suoraan töihin, Suomessa mun koulutus riittäis ihan hyvin sellasiin töihin mitä ehkä voisinkin tehdä. Lopulta tulin kuitenkin siihen tulokseen että vaikka Suomessa mun koulutus riittäiskin, monissa muissa maissa ammattikoulun matkailuala ei oo ihan hirveen arvostettu koulutus ja yliopisto-opinnot on monessa maassa tärkee juttu.

Voi luoja tätä torstaita muistelen vieläkin kauhulla, miten paljon tequilaa voi ihmiseen mahtua..



Opiskelukin näin vuoden tauon jälkeen kuulostaa taas hyvältä ja tulevaisuutta ajatellen matkailuvirkailijan nimikkeen lisäks olis plussaa jos olis vielä joku korkeempi koulutus. Jatko-opiskelusta Suomessa tuli aika äkkiä ehdoton ei, sellaset alat mitä mä voisin siellä opiskella sitois mut Suomeen vähintään kolmeksi-neljäksi vuodeksi ja tällä hetkellä se tuntuu tosi pitkältä ajalta olla Suomessa. Toisaalta oon miettinyt sitä teenkö nyt oikeesti järkevästi jos valitsen turkkilaisen koulutuksen suomalaisen sijasta, mutta Suomeen jääminen ei vaan tunnu hyvältä. Mietin myös muita maita opiskelun kannalta, mutta tänne jääminen tuntuis nyt luontevalta kun oon tänne sopeutunut, tunnen kaupunkia, kielikin sujuu jo niin että arjessa mukavasti pärjää, on kavereita ja omat verkostot ja kulttuurikin on tullut tutummaksi. Pääsykoe ja mun pisteet määrittää kuitenkin sen miltä mun syksy tulee näyttämään, toivotaan parasta!

16 kommenttia:

  1. Vautsi! Mahtava ja rohkea idea toi että jäisit turkkiin opiskelemaan! :) Mitä sun perhe on mieltä tästä? :) Pidän peukkuja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon :)! Mun perhe on ollut innoissaan ajatuksesta ja sanonut että jos vaan oon onnellinen ja tää on se mitä haluun niin se on tärkein juttu :)

      Poista
    2. No tosi hyvä! Mun perhe on ollu tosi nihkee sen suhteen et jos muutetaan turkkiin. Äidin mielestä siellä ei voi kasvattaa lasta, mummu kauhistelee, iskä on ainoa joka tukee ja ymmärtää :D

      Poista
    3. Hmm aina vähän hankala kyllä kun on kaks maata, aina toinen joutuu jättämään perheensä, ehkä se on sunkin perheellä se pelko että lähette ja sit teitä näkee harvoin ja siks ei olla niin innoissaan ajatuksesta :/ toivottavasti saatte muidenkin tuen jos tänne päätätte jäädä! parastahan on se että aina pääsee kuitenkin takas :)

      Poista
    4. Joo ihan varmasti on, mut mun äiti ei ymmärrä sitä et ihan samalla tavalla Önderin äidillä on noita ajatuksia eikä se siltikään sitä yritä mitenkään puhua ympäri, toisin ku mun äiti :D Mun perheellä taas on se turkkiin matkustaminen helpompaa ku Önderin perheellä suomeen tulo :( Joo ja aina pääsee takas, onneks! :D

      Poista
    5. Se on kyllä totta, välillä ihan unohtaa kuinka hyvässä asemassa suomen passilla matkustavat on kun melkeen minne vaan voi vaan lähteä!

      Poista
  2. Itseäkin hiukan jo jännittää tää Turkin kesä, en kyllä yhtään innolla odota sitä että asteet lähtevät kipuamaan yli kolmenkympin, meikä kun on vielä helposti hikoilevaa sorttia niin morjes sitä hien määrää kesällä. Taidan lukittautua sisälle kolmeksi kuukaudeksi. :D

    Ja ei hitsi kun kiva kuulla sunkin suunnitelmista! Aika rohkee veto kyllä hakee Turkkiin opiskeleen, kuulostaa ihan mahtavalta! Itsekin jossain vaiheessa mietin sitä mutta päädyin loppujen lopuksi tuttuun ja turvalliseen Suomeen, valehtelisin kyllä jos sanoisin etteikö Turkkiin jääminen ajatuksena edelleenkin houkuttelisi.. Varsinkin kun on saanut kavereita ja elämä alkanut rullaamaan normaalisti, mutta antaa asioiden edetä omalla painollaan.

    Miten muuten valmistaudut pääsykokeisiin, opiskeletko itseksesi vai käytkö jollain kurssilla tms.?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan sama juttu! Taitaa ilmastointilaitteet olla meiän parhaat ystävät parin kuukauden päästä.. :D

      Mä muuten tossa just pari päivää sit mietinkin sua sen sun postauksen myötä ja mietiskelin et onkohan sulla ollu jossain vaiheessa jotain ajatuksia sittenkin Turkkiin jäämisestä.. :P Ja oot ihan oikeessa että antaa asioiden edetä omalla painollaan, oon ottanu kans saman asenteen, katotaan mihin tää elämä kuljettaa :)

      Mä opiskelen itekseni tällä hetkellä, ulkkisten pääsykokeissahan on vaan ne 40 iq ja 40 matikkakysymystä mut toi matikka on mun kompastuskivi niin oon koittanut nyt sitä päntätä. Hakan ja Kadir mun onneks omistaa matikkapäätä omien koulujensa takia niin saan niiltä apuja :)

      Poista
    2. Mulla taitaa olla vähän niin et joka toinen päivä ois kiva lähtee Suomeen opiskeleen ja joka toinen taas jäädä Turkkiin. :D Mut tosiaan sen verran ''tosissani'' itekin jossain vaiheessa aattelin jäämistä että otin kans selvää pääsykokeista ja mulle kans toi matikka ois se kompastuskivi, nimim. lukiossa pitkästä matikasta lyhyeen vaihtanut ja myöhemmin valinnut kirjoituksissa jopa ruotsin matikan sijasta kirjoitettavaksi koska matikka nyt ei vaan sujunu. :D Mut kiva et saat apua joltain jolla matikkakin onnistuu!

      PS. Saatan olla tulossa käymään Adanassa kesällä, jos onnistuu niin järkätään treffit sie päässä!

      Poista
    3. Hahah en ymmärrä mikä siinä matikassa on, ei vaan suju!! :D "kiva" kuulla etten oo ihan ainoo.. :D jännää nyt näin kun ollaan tavallaan samassa tilanteessa näiden opiskelujen suhteen!

      Ja joo ilman muuta, kerrot vaan heti kun tiiät jos/kun tuut! :)

      Poista
  3. Hei vähän siistiä! Laitellaas enempi viestiä joku päivä ja jutellaan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo laitetaan! :) kauhee kiire koko ajan mut laitan sulle vaik illal viestii, meil ainaki sataa vettä ni en kyl tänää liiku kotoont minnee..

      Poista
  4. Nauti noista ilmoista nyt, kesät Adanassa on ihan hirveitä! Tuntuu että ilma ei vaihdu ollenkaan ja vaikka ois kuinka hyvät ilmastointilaitteet, niin se on tuskaa. Eron huomaa heti Adanan ja Mersinin välillä, miten se meri vaikuttaa siihen ettei ole läheskään niin tukalaa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahistaa jo valmiiks.. :D sosiaalinen elämä varmaa kuolee koko kesäks ku minnekkää uskalla liikkuu haha. Pitää varmaa hommaa joku lisähomma sit Mersinistä merenrannalta.. :D

      Poista
  5. Ihana kuulla että sulla on Adanassa sujunut niin hyvin että jopa jääminen pidemmäks aikaa on harkinnassa :) Toivottavasti ulkkikset saa jotain helpotusta pääsykokeisiin? E:n sisko meinaan luki niihin vissiin kolme vuotta ennen kun pääs sisään haluamaansa paikkaan :o Mulla on ihan kauhee matkakuume, onneks kohta me tullaan!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo siis turkkilaisilla tuntuu olevan ihan hullut ne pääsykokeet! Mun yks oppilaista kielikoululta käy joka viikonloppu ekstrakursseilla 5 h / päivä yliopiston kokeita varten ja sillä on vielä tänkin vuoden jälkeen vuosi lukiota.. Huhhuh! Ulkomaalaisilla ei oo onneks kun "vaan" 80 kysymystä, puolet iq ja puolet on sit matikkaa.. Ei kyllä mun hommaa helpota yhtään.

      No niinpä, ihanaa kun päivät vähenee, ei oo enää kauaa että tuutte! :) innolla jo ootan mäkin :p

      Poista