maanantai 6. huhtikuuta 2015

Adana portakal çiçeği karnavali



Tällä viikolla Adanassa on vietetty appelsiininkukkakarnevaaleja ja festivaalifiilis on ollut aistittavissa koko kaupungissa. Tän vuotiset bailut oli vasta kolmannet laatuaan mutta ihmiset on ottanut karnevaalit jo omikseen ja porukka on löytänyt tiensä juhlimaan appelsiininkukkia ja kevättä ja porukkaa onkin ollut liikkeellä aivan tajuttomasti.

Kulttuuritalo oli saanut festivaalien ajaks uuden ulkoasun





Keskellä viikkoa oli pienempiä konsertteja ja esityksiä ympäri kaupunkia, viikonloppua kohden konsertit lisäänty ja isoimmat konsertit löyty katujen sijasta keskuspuistosta, tietyillä keskustan kaduilla ja puistoissa oli pieniä kojuja missä myytiin kaikkea koruista ja kukkapannoista appelsiinihilloihin ja Adana aiheisiin juttuihin. Perjantaina oltiin Karinan kanssa kiertelemässä keskustan kojuja ja myöhemmin illalla Hakanin kanssa Baraj Yolulla kuuntelemassa jotain lukiolaisbändiä.







Lauantai oli festivaalien kannalta tärkein päivä, konsertteja ja erilaisia tapahtumia oli eniten lauantaille ja iltapäivästä keskustassa oli festivaalikulkue jossa olin alkuun kans kävelemässä meidän työporukan kanssa plakaatit käsissä. Jossain vaiheessa muut alko tekemään lähtöä omiin suuntiinsa ja mäkin jäin vielä keskustaan pyörimään ja ottamaan kuvia.







Väentungos oli vaan jotain ihan omaa luokkaansa joten kauheen kauaa en ruuhkasimmilla kaduilla viihtyny, välillä tuntu ettei ois ite tarvinnu kävellä ollenkaan kun oli niin ihmisvirran vietävissä. Yhessä vaiheessa joku tarras mun reppuun kiinni ja olin jo valmiina ottaa nyrkit pystyyn mut se olikin vaan Karinan poikaystävä joka oli mut jotenkin ihmeen kaupalla bongannu kaikkien ihmisten joukosta ja pyys mua niiden kanssa syömään ennenkun ne lähti viikonlopun viettoon Iskenderuniin. Lähettiin ruualle ja saatiinkin kaks pientä syyrialaispoikaa pian seuraks pöydän viereen. Ei ostettu pojilta nenäliinoja mutta tarjottiin ranskalaisia ja niiden lisukkeeks pöytään tuotuja suolakurkkuja. En mielellään anna yleensä rahaa vaikka oiskin lapsista kyse mutta ruuan tarjoominen on musta ihan hyvä juttu.







Sanoin heipat Karinalle ja Onurille ja jatkoin matkaani kotia kohti Atatürk kadun kautta missä kulkue jatko vielä kulkuaan. Kulkueesta tuli bongattua mm. Adana Demirsporin nuoria urheilijoita, monia lapsia, nuoria ja eri sairauksia tukevia yhdistyksiä, jono kuplavolkkareita ja vanhoja chryslereitä, harrastusporukoita, Rotareita ja erilaisia katusoittajia. Myös Erasmus vaihtarit oli olleet kulkueessa mukana ja tänään näin facebookista että siellä oli jossain liehunut myös tuttu sinivalkonen lippu.. Täällä kyllä aika hyvin kulkee informaatio jos joku tietää jonkun ulkomaalaisen ja vielä nopeemmin se kulkee jos sattuu olemaan samaa kansallisuutta mutta mun korviin ei ainakaan oo vielä kantautunut tietoa suomalaisesta vaihtarista Adanassa. Paljastakaa jos te tiiätte, oon utelias!







Kotimatkalla kartutin mun kukkapantakokoelmaa yhellä uudella pannalla, noita päivänkakkarapantoja oli päässä jokatoisella vastaan tulevalla niin halusin kans omani et sulautuisin joukkoon paremmin. Mun uus asuste tais olla ehkä parhain ostos pitkään aikaan koska sen ansiosta sain paljon juttuseuraa kuluneen päivän aikana ja vielä sunnuntaina kahvilasta simitejä hakiessani. Kulttuuritalon värikästä ulkoasua kuvaillessani nimittäin joku poika juoksi mun perään ja kysy mistä oon omani ostanut, tarkotuksena oli ilmeisesti viedä tyttöystävällekin oma. Myöhemmin illalla keskustassa Hakania odotellessa kaks tyttöä tuli mun luokse ja halus kans tietää mistä näitä pantoja saa ja tytöt oli niin yllättyneitä kun tajus mun puheesta että oon ulkkis. "Eihän, oikeesti, vähän siistiä, miten oot Adanaan päätynyt?!" Tosi monet kysyy aina mitä teen Adanassa, oonko naimisissa vai töissä, mut nää kaks tyttöö oli jotenkin niin symppiksiä ja jäi juttelemaan mun kanssa hetkeks, esitteli ittensä ja toivotti vielä hyvät festivaaliviikonloput ennenkun jatko matkaansa. Myöhemmin vielä baarin vessassa joku tyttö halus koittaa mun pantaa ja jäätiin vähäks aikaa juttelemaan. Tällaset kohtaamiset aina parantaa mun päivää kauheesti kun tuntemattomat käy juttelemaan ja saa höpöttää jotain pientä jonkun kanssa.

Adanassa harvoin näkee ketään kalja kädessä kadulla mutta festivaalien ajan yhdellä kadulla oli kaljakoju ja muutaman nuoren miehen näin kaljapullokin kädessä lauantaina. 





Tarkotuksena meillä oli illalla Hakanin kanssa mennä keskuspuistoon kattomaan taivaalle lähetettäviä lyhtyjä mut oltiin myöhässä eikä puistossa enään ollut mitään muuta kun aivan älytön määrä taivaalta takasin tipahtaneiden lyhtyjen jämiä. Mietin sitä raukkaa joka ne sieltä siivos, siitä hommasta ei varmaan ihan hetkessä selvitty nimittäin. Myöhemmin suunnistettiin porukalla Baraj Yolulle baariin parille juomille ja kuuntelemaan livebändiä. Täällä tykkään tosi paljon siitä että melkeen jokaisessa pubissa/baarissa on aina joku livebändi soittamassa viikonpäivästä huolimatta.





Mun tavote tälle vuodelle oli nähdä Murat Boz livenä mut se taitaa jäädä haaveeks kun tuntuu ettei se keikkaile tällä hetkellä muutenkaan tai sit oon vaan tajuttoman huono löytämään sen keikkoja mistään.. Ensviikolla saan kuitenkin vähän paikkausta tilanteeseen kun Duman tulee yliopistolle ja ollaan menossa niitä kuuntelemaan, toivotaan vaan että on hyvä ilma koska keikka on ulkona. Toukokuussa myös Gökhan Türkmen tulee Adanaan ja en vois olla enempää innoissani, se on mun ehdoton lemppari heti Murat Bozin jälkeen mitä näihin turkkilaisiin laulajiin tulee.





Tänään en enää karnevaaleille osallistunut mutta aamupäivästä kotiin bussilla suhatessa oli vielä ihmiset puistossa ja kaduilla aiempien päivien tavoin viettämässä viimeistä karnevaalipäivää, tosin rauhallisemmassa mittakaavassa. Selvästi huomasi että on sunnuntai ja huomenna taas kaikkialla arki jatkuu. Kivan festivaaliviikonlopun jälkeen onkin kiva lähtä uuteen viikkoon, huomenna aamulla on mullakin taas herätys eskariin lapsien pariin ja opettelemaan eläinten nimiä ja jatkamaan leikkejä mihin viimeviikolla jäätiin. Kivat alkavat viikot teille muillekin!

4 kommenttia:

  1. Missä baarissa olitte Baraj Yolulla? Ne tienoot on mulle kaikista tutuinpia Adanassa, kun poikkis asu ennen siellä kahessakin eri osoitteessa! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oltiin Mirassa! Se on yhellä poikkikadulla aika lähellä Burger Kingiä, en tiiä kuinka kauan se on pystyssä ollu mut suosittu just opiskelijoiden keskuudessa kuulemma :D mä tykkään Baraj Yolusta kauheesti just siks ku siel on just kaikki kivat pienemmät baarit. Saa muuten suositella jotain paikkoja jos tulee mitään hyvii mieleen! :)

      Poista
    2. Mira on iha paras paikka! Siel on myös iha törkee hyvää ruokaa. :) Mentiin sinne yleensä kattoo futista.:D Poikkis asu ennen siinä melkein Burger Kingin kulmalta lähtevällä Altun Bulvarilla. Me käytii tosi usein Taboossa, se on siitä kun jatkaa Burger Kingiltä eteenpäin, siel ei oo livemusaa mutta se on just semmonen pieni baari, tosi kiva paikka! Sitte vielä ku jatkaa eteenpäi niin siellä on Cafe Ora, jossa on tosi usein livemusiikkia ja seki on tosi kiva paikka!:)

      Poista
    3. Eikä no voi vitsi on sit ihan samat entiset kotikulmat ku monella mun kaverilla tällä hetkellä! :D Tuolla taboossa oon aina halunnut käydä, se on jotenkin tosi rennon näkönen paikka, pitää nyt sit viimeistään ehdottaa et mennään joskus sinne istuskelee! :)

      Poista