torstai 5. maaliskuuta 2015

Maaliskuun eka

Maaliskuun ekana päivänä eli viime sunnuntaina herätyskello herätti mut jo kaheksalta mikä on ihan ennenkuulumatonta, yleensä sunnuntait lähtee käyntiin vasta siinä kahentoista jälkeen. Sää oli kuitenkin mitä upein, hyvä seura odotti mua toisella puolella Adanaa ja päivälle oli tiedossa kaikkea kivaa joten aikanen herätyskin oli helpompi ottaa vastaan. Sunnuntaisin aamuinen Adana on lemppari, ihmisiä on liikkeellä murto-osa siitä mitä normaaleina päivinä ja kaikkialla voi selvästi tuntee sen sunnuntaifiiliksen. Suomessa inhoon sunnuntaita mutta täällä se on kiva kun koko kaupunki ei kuitenkaan oo ihan autioituneen olonen. 






Aamusta siis suunnistin kavereiden kämpille mistä jatkettiin yhessä matkaa joen varrelle ja vuokrattiin yhdeltä ravintolalta polkupyörät. Turkkilainen seuralainen Onur ootti pyörien olevan paremmassa kunnossa ja mä taas olin asennoitunut siihen että tangon ja renkaiden lisäks jos jarrut löytyy niin oon tyytyväinen hehheh. Pyörät paljastu kuitenkin ihan kelpo peleiks millä oli ihan hyvä polkee joen vierustaa ja läheisellä piknikalueella. Pyörän vuokrauksen hinta oli 5 tl / tunti eli parin euron paikkeilla, ei siis mitkään päätä huimaavat vuokrahinnat. 






Karina on alkujaan kotosin Siperiasta missä ei kuulemma pyörällä kauheesti mitään tee joten piknikalueella preppailtiin Karinan pyöräilytaitoja ja yritettiin opetella ajamaan ilman käsiäkin. En tajuu miten joku voi osata? Välillä kauhistuttaa kun jotkut mun kotikadullakin viilettää menemään ilman käsiä kaikkien autojen, mopojen ja hevoskärryjen välissä. Huhhuh. 





Pyöräilyjen jälkeen lähettiin bazaarin kautta takasin Karinalle ja Onurille valmistelemaan salaatteja ja ruokia grillausta varten. Päämääränä oli taas mennä Menderekselle mutta ilmeisesti ei oltu ainoita ketkä oli päättäneet lähteä sunnuntaipiknikille. Koko saari ja järveä muuten reunustavat grillialueet oli ihan täynnä ihmisiä. Lopulta löydettiin yksityinen alue järven viereltä mistä pystyi ns. vuokraamaan pöydän ja grillailla siinä. Jossain vaiheessa meidän seuraan liittyi Onurin kavereita ja olin ihan super yllättynyt kun yks niistä jäbistä osas muutaman sanan suomea, kerto kuuntelevansa Children of Bodomia ja Nightwishiä ja ties kertoa kaikennäköstä Suomesta. 

Eiliseltä kävelylenkiltä mun hoodeilla

Samaiselta kävelyltä tääkin

Kotiinpäin lähtiessä sain vielä kyydin kotiin ettei tarvinnut yksin seikkailla busseilla myöhään. Ja 'ettei tarvi kävellä yksin Daglioglun kaduilla'. Aina uusia paikallisia tavatessa ne kysyy missä sä asut, mikä on sun asuinalue? Ja aina vastauksen kuullessaan ihmiset on kovin järkyttyneen näkösiä ja saan tarjouksia siitä kuinka voin koska vaan tulla kylään tai yöks, 'meillä on kyllä tilaa, ei sun kuuluis siellä asua'. Alan pikkuhiljaa kypsyy noihin kommentteihin siitä miten ulkomaalaisena mun paikka ei todellakaan oo täällä ja että miks mua väkisin pidetään täällä asumassa. Ketään ei vaan tunnu kuuntelevan mun kommentteja siitä että tää paikka on kyllä mun mielestä kiva ja mä tykkään asua täällä. Kyllä kai mä oisin puolen vuoden aikana jo pyytänyt uutta kotia jos tuntisin oloni epämukavaks täällä? Ihmiset tuntuu ottavan sen aina omaks henkilökohtaseks missoks selvittää mistä vois löytyy uus asunto mulle, eihän nyt ketään voi herranjee pakottaa Daglioglussa asumaan! Ja mua vaan ärsyttää, antakaa mun olla täällä kun täällä mä tykkään olla. 

4 kommenttia:

  1. Sulla on aina niin ihania kuvia, varsinkin tuolta 'pahamaineiselta' dağlioğlun alueelta :D Ne on ne piirit, joista turkkilaiset on niin tarkkoja ja asuinalueet tietysti niiden mukaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Täällä on kaikilla pikkukaduilla ihania värikkäitä taloja ja tunnelma kohdillaan :) sen oon kyllä nyt viimeistään itekin huomannu miten paljon asuinalue merkitsee ja vaikuttaa ihmisten mielikuviin. Tosi usein vähän kummastellen kysellään millanen sit tää mun "perhe" on täällä, miten Dağlıoğlussa asuvat osaa muka pitää ulkomaalaisesta huolta? ;)

      Poista
  2. Kauheeta toi hössötys sun asuinalueesta!:D Ne on nuo turkkilaiset...

    Ihanan tuttuja maisemia! Seyhanin varrella on niin mukava kävellä aurinkoisina kevätpäivinä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä! Tietty ymmärrän et kaikki varmaan vaan tarkottaa hyvää mutta kun sanon et mulla on täällä kaikki hyvin niin toivoisin et ihmiset ymmärtäis siinä vaiheessa että mulla oikeesti on täällä kaikki hyvin.. :D Ootan innolla että toi joki täyttyis kokonaan, oli vähän karun olosta mut eiköhän se tässä kevään mittaan.. ;) Musta on aina niin hassua aatella et täällä te muutkin Adanan kävijät ootte pyöriny ihan samoissa paikoissa! :p

      Poista