maanantai 9. maaliskuuta 2015

Koti

Jennan ja Villen tänne tulon kunniaks käytin mun töiden jälkeisen ajan tätä huushollia siivoten ja paikkoja järjestellen. Meillä on kyllä yleensä ihan suht siistiä koska mulla ei pää kestä jos paikat on hujan hajan kovin monta päivää. Sen sijaan pölypalloja ja kaikkea muuta löytyy ihan vaikka muille jakaa. Oon huomannu että täällä sais oikeesti olla joka päivä imuroimassa, kaduilta ja pihoilta lentää kauheesti tavaraa sisään ja mä tykkään pitää ikkunoita selällään jos on hyvä ilma joten sitä pölyä tänne kerääntyy väistämättä. Onneks ei oo tätä isompi kämppä niin siitä siivomisestakin selviytyy nopeemmin. Ja koska mulla on ennen vieraiden saapumista vielä muutama tunti aikaa päätin esitellä tän luukun teillekin.

Näkymä heti sisälle tullessa. Olkkari, keittiö ja kylpyhuoneen ovi.

Keittiönurkkaus

Meiän kerrostalo sijaitsee yhdellä Daglioglun isoimmista kaduista ja tää on ihan perus nelikerroksinen rakennus. Maantasalla on mun pomon isän liike ja yks toinen kauppa, seuraavassa kerroksessa mun työpaikka ja meiän koti, yhtä ylempänä asuu yks perhe ja ihan ylimpänä mun pomon vanhemmat eli tuttavallisemmin Perhe. Tää meidän kämppä on aiemmin ollut vaan varastotilana missä on säilytetty millon mitäkin rompetta mutta ennen mun tuloa tästä tilasta oli tehty asunto. Tää tais olla muutamaa päivää ennen mun tuloa valmis ja seinien värityksestä ja muista härpäkkeistä huomaa että tänne on ajateltu tytön tulevankin hehheh. Seinät on söpöt vauvavaaleanpunaset ja keittiötaso on hopeavalkosta glitteriä vaikkei kuvista kunnolla näekään. 

Näkymä olohuoneen ikkunasta. Toi 'terassi' on meidän naapurien katto missä naapurin täti kuivattaa aina pyykkejään. 

Meidän koti on tosi pieni verrattuna muihin turkkilaisiin koteihin missä oon käynyt, yleensä kämpät täällä on ihan jäätävän kokosia, huoneita on tyhjillään ja olkkareita usein kaksi. Meillä ei oo parveketta ollenkaan, sen sijaan yhden mun kaverin parveke on isompi kun toi meiän olohuone haha. Musta tää on kuitenkin ihan passeli, Suomessa oon tottunut tiiviiseen asumiseen kun kesällä meitä äitin kaksiossa asu välillä neljäkin henkee samaan aikaan. Tän kodin mä jaan toisen vapaaehtosen kanssa. Aluksihan asuin täällä vajaan kuukauden yksin, mutta sitten sainkin seuraa. Tullaan mun kämppiksen kanssa ihan hyvin juttuun mut toisaalta oon kyl innoissani siitäkin että saan tän kämpän kesäkuusta alkaen ihan vaan omaan käyttöön. Koon lisäks monista muista turkkilaisista kodeista poiketen meillä ei oo laattalattiaa tai matoilla vuorattua lattiaa vaan laminaattia muistuttava muovinen kokolattiamatto. Tykkään tosta värityksestä ja kuviosta ihan kauheesti, talvella varpaat jäässä toivoin kyllä monesti että meilläkin ois ollu se matoilla vuorattu lattia.. Meidän olkkarista myös lähtee kahteen minihuoneeseen ovet mutta vaan toinen niistä on käytössä vessana ja suihkuna, toisessa ei oo tällä hetkellä mitään. 

Olohuoneen näkymä ulko-ovelle ja käytävään missä ekana on kämppiksen huone ja avoinna oleva ovi vie mun huoneeseen.

Mun huone on näistä kahesta makuuhuoneesta vähän isompi vaikkei mikään jätti tääkään, mut silti just sopiva yhelle hengelle ja lattialle mahtuu vielä sopivasti kaks patjaa vieraita varten. Suurimman osan kotona viettämästäni ajasta oon mun huoneessa joten mulle on tärkeetä että täällä näyttää kivalta ja oonkin tähän mun huoneeseen tyytyväinen vaikkei täällä mitään sen ihmeempää huonekalua ookkaan. Tai ehkä just siks tää on kiva kun on niin simppeliä. Näkymät mun huoneesta on sen sijaan aika karut, tässä sängyllä nyt makoillessani ikkunasta näkyy viereisen kerrostalon harmaa ikkunaton seinä ja vähän taivasta. Sivuille kurkkiessa onneks avautuu vähän maisemaa, oikeelle katellessa näkyy naapuritaloja ja ikkunan alla olevan mattopesulan kuivaustelineet. Vasemmalla puolella näkyy meidän katu.

Mun huoneen ovelta. Toi pinkki päiväpeitto ei oikeesti oo mun, vaan se tuotiin tänne Jennaa ja Villeä varten. Haluun kyllä tällasen samanlaisen, tää on söpö.

Näkymä ikkunasta oikeelle katsottuna.

Näkymä ikkunasta vasemmalle katsottuna.

Turkissa naapurit tuntuu olevan isossa osassa jokaisen elämää ja meillä kyläilleet kaveripojat onkin olleet usein vähän varuillaan välillä kun ollaan meille yhtä matkaa kävelty, "onkohan tää nyt varmasti ookoo, ettei sulle tuu mitään ongelmia..". Meillä on yks kunnon naapuri yläkerran naapureiden lisäks ja ainakaan tähän mennessä ei oo tullut keltään mitään sanomista tai ainakaan mun korviin ei oo kantautunut mitään kummasteluja tai kyselyjä meidän menoihin ja tuloihin liittyen. Ehkä se että kaks vastakkaista sukupuolta olevaa ulkomaalaista asuu yhdessä katotaan jo sen verran hassuks että meillä välillä kyläilevät turkkilaiset ja ulkomaalaiset katotaan läpi sormien. Mietin tätä joskus aiemmin itekin että mitä jos naapurit käy kyttäämään ja sit perhekin saa itelleen tästä vielä jonkun maineen, mutta Kadir sano mulle että tää on mun koti joten tottakai mä saan tänne kavereita tuoda, niin kauan kun en tänne ketään tuntemattomia raahaa niin kaikki on hyvin eikä kellään oo mitään sanomista siihen. Eikä perhettäkään ikinä oo tuntunut haittaavan se jos mulla on täällä kavereita ollut käymässä. Oonkin siitä tosi helpottunut koska oishan se nyt ihan perseestä jos kavereiden näkemistä kotona rajotettais. Adanan keskustassa asuvat vapaaehtoistytöt ei esimerkiks saa viedä kotiinsa ketään miespuolisia, ei edes omia Turkkiin kyläilemään tulleita miespuolisia perheenjäseniä tai omasta maasta tulevia poikaystäviä mikä on mun mielestä ihan älytöntä.




Tällanen koti siis meillä, kaiken kaikkiaan tykkään tästä tosi paljon. Jos jotain silti saisin lisätä olis se ihan ehdottomasti se parveke! Ois niiin kiva istuskella partsilla ja nauttii ulkoilmasta ilman et tarvis välttist kotoonta liikkuu mihinkään. Esittelen lähemmin tätä meidän asuinaluetta ja hoodeja toisella kertaa, nyt vaan tällanen pikasilmäys sisätiloihin. Nyt mä lähden pikkuhiljaa valmistautumaan ja lipumaan kohti keskustaa missä törmäillään Kadirin ja Hakanin kanssa ja mennään sit porukalla Jennaa ja Villeä vastaan lentokentälle. Hui kun jännittävää, tästä viikosta tulee varmasti kiva! Kivaa alkanutta viikkoa teille muillekin! :-)

2 kommenttia:

  1. Onpas sulla kiva koti :) Jotenkin en koskaan osaa odottaa hienoa kotia, kun talot on ulospäin jotenkin ränsistyneen näköisiä Turkissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! <3 täällä meillä ainakin talot on vähän kämiksiä enkä itekään osannut oottaa esim rappukäytävän perusteella että meiän koti ois näin siisti ja kiva :)

      Poista