tiistai 3. helmikuuta 2015

Oma loma Armeniaan

Armenia oli pieni 34 tunnin seikkailu jonka sain tehda ihan yksin. Vaikka seuran kanssa matkustamisessa on omat hyvat puolensa oon enemman yksin matkustavaa tyyppia. Olin aiemmin kotona ollessa miettinyt kuinka tekis mieli hetkeks irtautua tasta Adanan elamastakin ja lahtea ees paivaks johonkin muualle ihan yksin. Ma alan kaipaamaan helposti omaa aikaa eika yksin olo oo ollu mulle koskaan ongelma. Turkissa lisaks oon huomannut sen etta taalla vaikka oisit periaatteessa yksin, et siltikaan oo. Ymparilla haarii ja pyörii jatkuvasti ihmisia ja kaupungilla ollessakin ihmiset kay juttelemaan millon mistakin. Ja nautin kylla siitakin ihan suunnattomasti, paiva paranee aina kun joku tati kay kaupassa juttelemaan hedelmahyllylla tai saasta bussipysakilla. Jo reissu Georgiaan oli ihana lisa tahan arkeen mutta Armeniasta ja omasta lomasta nautin kylla ihan erilailla, musta oli niin ihanaa istua bussissa, katella maisemia ja kuunnella musiikkia ja paikan paalle paastyani seikkailla ihan itekseni omaan tahtiin ensin hotellille ja sen jalkeen kierrella ympariinsa ja pysahtyen valilla ottamaan kuvia ja ihmettelemaan.

Meidan minibussi ja ensimmainen pysahdyspaikka Armenian puolella

Lauantaina seitseman jalkeen aamulla otin siis taksin, kaivelin vahan mun unohdettuja venajankielen taitoja ('bussiasema, mina haluan Armeniaan' hehheh) ja paasin ihan oikealle Tbilisin bussiasemalle. Lahdin tallekin reissulle vahan niin ja nain -tiedoilla, tiesin mille asemille mun pitaa molemmissa maissa menna mut kaikki muu oli vahan auki. Lisaa jannitysta elamaan toi se, etta olin edellisena iltana rikkonut mun puhelimen laturin ja akkua oli aamulla reilut 30% jaljella. Olin ottanut screenshotit reitista bussiasemalta hotellille Armeniassa ja toivoin etta akku kantaa sinne asti. Ensimmainen tavote olikin löytaa jostain paikka mista ostaa uusi laturi heti kun Jerevaniin paasen. Hetken Tbilisin bussiasemalla pyörittyani löysin minibussin 'Armenia' kylteilla ja mukava bussikuski tuli avustamaan mua bussilipun ostamisessa. Matka Tbilisista Jerevaniin maksoi 30 laria eli n. 13 euroa ja matka kesti aika tarkalleen viis tuntia pysahdyksineen kaikkineen. Olin bussiasemalla hyvissa ajoin kahdeksalta aamulla koska olin lukenut netista ensimmaisten bussien lahtevan kahdeksan maissa ja viimeisten yhdeltatoista. Kello kasilta siella olo oli ehka suurin virhearviointi ikina koska bussit lahtee kohti Armeniaa siina vaiheessa kun viiminenkin bussin paikka on taysi, mika tassa tapauksessa meinas sita etta me lahdettiin liikenteeseen kymmenen paikkeilla.. :-D Oli rattosat pari tuntia istua jaakylmassa bussissa ja ootella muita matkustajia haha.

Matkan startattua multa meni matkan Georgia osuus ihan ohi koska nukahdin tunniks ja herasin vasta passintarkastusta varten. Passintarkastus meni muuten tosi reippaasti molemmilla puolilla rajaa, Armeniassa kyseltiin innokkaana oonko ekaa kertaa maassa ja toivotettiin mukavaa reissua Jerevaniin, mutta meidan bussissa olleella turkkilasella miehella ilmaantu ongelmia Armenian puolella ja sen takia meidan pysahdys rajalla veny melkeen tunnin mittaseks.

Maisemat pohjois-Armeniassa oli aivan tajuttomat. Ajettiin ensin vuorten reunustoja pitkin, alhaalla vuorien valissa virtas joki ja vuorilla oli siella taalla taloja. Oli kuin kevat. Aina valilla ajettiin jonkun pienen kaupungin lapi, kaupungit oli aina parissa minuutissa ajettu lapi. Kaupungit alko harvenemaan ja lopulta kiivettiinkin korkeelle vuorien huipuille missa ajeltiinkin pitkan matkaa lumisissa maisemissa, yhtakkia olikin kun talvi. Mua harmitti tosi paljon etta mun akku oli niin finito enka uskaltanut kauheesti sit ottaa kuvia matkalta. Lisaks autosta oli vahan sköna muutenkin ottaa mitaan maisemakuvia mutta tassa alla nyt jotain, toivotaan et niista voi ees vahan kuvitella milta siella luonnossa oikeesti naytti.

Tassa oli viela ihan kevaiset maisemat, hetki tan jalkeen oltiin lumisilla vuorenhuipuilla

En ilmeisesti ottanut kuvia kaikkein lumisimmista maisemista missa jokapuolella naky ainoastaan sininen taivas, lumiset kukkulat ja tie mita pitkin ajettiin, oli aika siistia

Pieni kaupunki vuorilla
Jerevanissa oltiin kolmen maissa paivalla. Olin kuullut vahan enemmankin juttua etta armenialaisilla(kin) taksikuskeilla on paha tapa kusettaa turisteja joten paatin kavella bussiasemalta keskustaan ja hotellille vajaan neljan kilometrin matkan. Lisaks mun aika kaupungissa oli tosi rajattua ja kelasin et kavellen kerkeen nakemaan paikkojakin paremmin viela kun oli valosaa. Matkalla bussiasemalta hotellille löysin myös sen laturin! Tosin maksoin siita varmaan paljon enemman kun armenialaiset mut tarkeinta mulle oli vaan saada mun puhelin akkia ladattua. Olin vahan jannittanyt et kerkeenkö hotellille viela valosaan aikaan ja löytyiskö hotelli helposti, mutta Jerevanin keskusta on ihan alyttöman simppeli ja tosi helppo ottaa haltuun ja se hotellikin lopulta löyty ihan ekalla yrittamalla eika tarvinnu kertaakaan eksya.





Ma tykkasin Jerevanista kauheesti. Vaikken missaan Keski-Euroopan maassa saati sit paakaupungissa oo ikina kaynytkaan niin ma luulen etta se ois aika lahella sita mita Jerevan oli. Eniten ma tykkasin talojen vareista, kaikkialla oli kaytetty lampiman oransseja tai vaaleanpunaisia savyja. Keskusta oli tosi siisti ja hyvin hoidettu ja kaupungista huoku sellanen rento fiilis. Jerevanissa oli helppo vaan olla.





Jerevanin keskustan porttikongit oli taynna kaikennakösia ihania maalauksia

Maalauksia myynnissa puistossa



Yövyin My Corner Hostellissa minka varasin edeltavana iltana bookingin kautta. Olin varannut yhden hengen huoneen hintaan 9€ mutta paikanpaalle paastyani sainkin sen sijasta ison perhehuoneen parisangylla koska kyseinen huone sattui olemaan vapaana. En yleensa linkkaile tanne mitaan hotelleja tai hostelleja missa oon kaynyt, mutta tata hostellia voin oikeesti suositella lampimasti jos Jerevaniin matkaatte. Kaiken kaikkiaan tosi miellyttava ja edullinen paikka huipulla sijainnilla.

Nakymat hostellin parvekkeelta

The Cascade complex
Olin paassyt hotellille oletettuu nopeemmin ja kerkesin viela uudelleen ulos ennen kun tuli pimeeta. Mun hostelli oli ihan Cascade complexin vieressa ja suuntasinkin heti sinne. Cascade complex oli siis tollaset jaatavat rappuset joita pitkin kiivetessa lampes hyvin kun ulkona alko olee muuten aika viileeta. Huipulta oli hyvat nakymat keskustaan ja Ararat -vuorelle. Tosin vuoresta nain vaan vahan sen huippua koska oli vissiin aika sumuista. Tossa alemmassa kuvassa voi vahan nahda sita tummana nakyvaa vuorenhuippua jos tarkkaan kattoo. Noiden rappusten alapaassa olevassa puistossa ja rappusten tasanteilla oli aina erilaisia patsaita ja oisin halunnu ottaa ylemmassa kuvassa nakyvasta LOVE patsaasta lahemman kuvan mut siina vieressa seiso aina joku seriffi joka pilas sen kuvan..

Rappusten ylapaasta mutta ei ihan huipulta





Edessa vanha Katoghike kirkko ja taustalla uusi St. Annan kirkko






Kansallisgalleria Tasavallan aukion reunalla
Tasavallan aukiolta

Iltaisen kaupunkikierroksen jalkeen kapyttelin takasin hostellille missa otinkin kauheen hyvat unoset ja aamulla olikin hyva herata taas aikasin ja jatkaa matkaa toisen kaupunkikierroksen jalkeen takas Tbilisiin. Mun master plan oli aamulla kiiveta takasin Cascade complexin rappusille koska halusin nahda Araratin ihan kunnolla. Ylös kiivettyani tajusin ettei koko vuoresta nakynyt mitaan, ei edes sita huippua minka olin edellisena paivana nahnyt. Oottelin aikani ja auringon vahan enemman noustua nain jo jotain. Mulla ei ollut kuitenkaan koko paivaa aikaa odottaa et vuori suvaitsis tulla esiin joten jatkoin matkaa ja kelasin et no ainakin mulla on taas yks hyva syy lisaa tulla tanne takas.

Epatoivoista auringonnousun odotusta



Aamuinen Jerevan ei ollu kauheen vilkas, luulen etta Helsingissakin nakis varmaan aamusta enemman ihmisia (tosin luultavasti koska dokut ja lauantain jalkeiset walk of shamet). Aamu oli kuitenkin tosi ihana auringonnousun jalkeen, lampötila tais olla nollassa mut aurinko varjas kaupungin ihanan oranssiks ja mulla oli tosi reipas ja energinen fiilis. Tan kaupunkikierroksen paatteeks suuntasin siis takas bussiasemalle ja Jerevan oli talta eraa tosi pikaisesti nahty.



Lisaa porttikongitaidetta. Taa oli ehdottomasti mun lemppari!

Taa kavelykatu vie oopperatalolle ja tata katua reunustaa yks jos toinenkin vahan rikkaamman vaen kauppa



Niinkun aiemmin sanoin Jerevanin keskusta oli tosi helppo hahmottaa ja liikkuminen kavellen ympariinsa oli tosi helppoa koska kaikki oli suht lahella toisiaan. Muutama sellanen paikka missa oisin halunnut kayda jai nyt nakematta mut takashan paasee aina. Lisaks mun eparöinnit kielen kanssa oli ihan turhaa, Armeniassa jokainen jonka kanssa juttusille kavin puhu englantia ja usein viela aika hyvin. Kasittaakseni myös Armeniassa venajan puhuminen on enemman okei kun Georgian puolella. Kuten Georgia, myös Armenia jai mun mieleen sellasena paikkana mihin taytyy viela joskus paasta ja mielellaan tannekin tulisin joskus kevaalla tai kesalla takaisin vaikkei ne saat nytkaan mitkaan pahat ollu kun aurinko kuitenkin paisto molemmat paivat. Armenian muitakin alueita paasin nakemaan bussista kasin paljon enemman mita Georgiaa ja huomasin ettei mikaan pikapyörahdys Jerevanissa tosiaankaan riita, ma haluun muihinkin paikkoihin koska luonto ja maisemat tuolla vaan on ihan tajuttoman kauniita. Ja jos pitais valita kumpi naista maista ois lemppari niin taitaisin kylla kallistua vahan tanne Armenian suuntaan talla hetkella.. Oon siis tosi tyytyvainen et paatin lahtea vaikka ees tallaselle pikapyörahdykselle!





Saman viikon alussa ja mun reissua edeltavana paivana Jerevanissa oli pidetty mielenosotuksia ja meian kaverit kysykin oonko varma etta haluun lahtea, koskaanhan ei voi tietaa jos jotain tapahtuu. Tammikuun puolessavalissa Venajan sotilastukikohdassa työskennellyt venalainen sotilas oli Armenian toisiks suurimmassa kaupungissa Gyumrissa tappanut kokonaisen armenialaisen perheen ja ilmeisesti taa tapaus ei valitettavasti ollut ensimmainen laatuaan. Joku vuosi aiemmin kaks venalaista sotilasta oli ammuskellut kaduilla minka seurauksena armenialaisia oli kuollut. Naa sotilaat oli heitetty linnaan Armeniassa mut Venaja oli jostain syysta saanut ne takasin itelleen pidettavaks heidan vankiloissaan. Naa sotilaat oli kuitenkin heti Venajan puolella vapautettu ja nyt Armeniassa pelataan etta tan perheen tappanut paasee kans kun koira verajasta.







Jerevanin Blue Mosque. Valitettavasti olin liikkeella niin aikasin etten tuolla kerennyt kaymaan. Löysin kuitenkin yhden porttikongin mista paasi vahan ihailemaan moskeijaa ulkoapain, oli siisti!


Takaspain Tbilisiin lahtiessa mun ei tarvinnut oottaa bussin kyydissa kun reilu puoltuntia ja sit oltiin saatu jo kaikki bussin penkit taytettya. Taa bussikuski olikin sita luokkaa et voisin suositella jotain rallikisoja tai jotain, ekaa kertaa oikeesti pelkasin auton kyydissa! Niissa vuorien mutkissa olin ihan varma et koht ollaan jossain rotkossa. Harvassa mutkassa tai tien reunassa ylipaatansakaan oli mitaan aitoja ja niissa kohissa missa oli ne oli sellasia polvenkorkusia mitka ei varmaan kauheesti lammita siina vaiheessa kun joku auto siihen pamahtaa. Valilla tuntu et mita jyrkempaa alamakee mennaan ni sita enemman meian kuski paino kaasuu haha. Eniten nauratti se miten vastaantulevat autot aina valaytti valoja meian ylinopeutta ajavalle kuskille varotukseks poliiseista. Jokakerta nimittain kun valot valahti niin vauhti hidastu ja seuraavan mutkan takaa paljastu poliisit. Ihan kamalaa! :-D

Viela Armenian puolella
Kun lahestyttiin Georgiaa aloin vilkuilemaan google mapsia joka kerto meidan lahestyvan Azerbaidzanin rajaa ja vahan zoomailtuani reitteja tajusin et ei hitto meian tiehan vie Azerbaidzanin puolelle. Eka reaktio oli et ei kukaan oo nain tauno, oonko oikeesti vaarassa bussissa? Tosin kaikki kenen kanssa olin bussissa jutellu kerto olevansa matkalla Tbilisiin joten luultavasti olin ihan oikeessa bussissa ja tie naytti silti vievan Georgiaan. Sit tulikin mieleen et ei hitto jos nyt ajetaan Azerbaidzanin kautta ja jos niilla on jotkut rajatarkastukset valissa, mulla kun ei oo mitaan asiaa niiden puolelle ilman etukateen hankittua viisumia. Noh paniikki oli turhaa, ajeltiin tosiaan vuoria pitkin hetken aikaa Azerbaidzanin puolella niin et puhelinkin piippas viestin 'Tervetuloa Azerbaidzaniin!' mut eihan siel mitaan rajatarkastuksia ollut. Ja mua harmitti se et meian kuski ajo aantakin nopeemmin ja etten istunu ikkunapaikalla koska ne maisemat oli ihan alyttoman kauniit siella korkeella vuorilla, puut oli jaasta huurtuneita ja koko vuoren rinne hohti hopeisena siita jaasta. Alla oleva kuva on ainoo minka sain otettua ja sekin piti muokata mustavalkoseks et siita sai mitaan selvaa haha.

Armenian puolella passintarkastuksessa virkailija kiinnostu kovin joko mun useista Turkin leimoista tai sit mun elaimilla kuvioidusta passista koska jostain syysta se skannas jokaisen mun sivun passista jollain koneella? Mietin vielaki miks se teki niin, mut en uskaltanu kysyy vaikka mieli teki. Suomen passi on muuten saanu kauheesti kehuja niiden elaimien ja sen sivuilla juoksevan poron ansiosta! Eniveis reissu Armeniaan oli ihanan rento ja kiva irtautuminen ihan kaikesta, Armeniaan on paastava uudestaan ja silla kertaa sit ihan ajan kanssa.

Azerbaidzan!

2 kommenttia:

  1. Olipa mielenkiintoista Neea, tuonne on paastava! Ihanat kuvat taas kerran, kiitos matkaraportista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon, kiva että tykkäsit! Armenia kyllä houkuttelee muakin takaisin, siinä oli jotain ihan omanlaista viehätystä.. :)

      Poista