tiistai 24. helmikuuta 2015

Melkein tavallinen tiistai

Oon vieläkin vähän kipeenä, enkä sen takia mennyt tänään eskariin ollenkaan. Suunnitelmana oli diipailla tääkin päivä vielä kokonaan kotona ja vasta huomenna palata takas kaikkien työjuttujen pariin mutta sit mulle soitettiin kielikoululta ja pyydettiin pitämään tuntia. Koska mun kipeys on enää luokkaa vuotava nenä ja välillä auki yskittävä kurkku niin lähdin sinne, kielikoululla kun tunnitkin on iisimpiä kun ei tarvi pomppia ja hyppiä ja laulaa koko tuntia niinkun eskarissa. Kaikki työjututkin tuntuu vihdoin rullaavan suht rutiinilla ja suurimmaks osaks mulla on nyt viikon työt aina selvillä. 'Suht' ja 'suurimmaks osaks' siks, että täällä tilanteet elää jatkuvasti ja saattaa muuttua ihan hetkessä. Nyt kuitenkin mun ma-to päivistä pari tuntia menee eskarissa, pari iltaa viikossa kielikoululla ja kohtapuoliin alotetaan myös Merven preppaaminen ensvuonna pidettävää Erasmus koetta varten, tänä vuonna kun ei vielä paikkaa auennut.

Alin äidin paprikat kuivumassa
Sateinen Daglioglu
Ensviikolla mun tänne tulosta on kuusi kuukautta. Siis kuusi!! Se tarkottaa et puolet mun ajasta täällä on mennyt. En käsitä oikeesti mihin tää aika menee, musta tuntuu et koko ajan on perjantai (miks tätä ongelmaa ei Suomessa ollut?) ja jatkuvasti kuukaudet vaihtuu seuraavaan. Mä en oo ees mitenkään ekstrakiireinen mun töiden kanssa, voin siis vaan kuvitella kuinka äkkiä päivät menee ohi niillä vapareilla ketkä oikeesti tekee ihan älyttömästi enemmän duunia muhun verrattuna. Mun puolivuotinen on ainakin ollu aikamoista rentoilua, välillä on ollu oikeesti kiire kun on juossut työpaikasta toiseen mut noin niinkun yleisesti ollaan aika löysin rantein menty ilman turhimpia stressailuja. Oon kyllä kauhulla miettiny jo tulevaa syksyä, mitenköhän meinaan ikinä päästä enään kiinni normaalien ihmisten päivärytmiin tai oikeesti jaksaa tehä 8 tunnin työpäiviä..



Kokeisiin lukua
Työn lisäks mun päivät menee kavereita nähden ja Adanaa tutkien. Tosin nyt en oo kyllä käyny hävettävän pitkään aikaan missään vaan pyörimässä ja uusia paikkoja ihmettelemässä koska säät on vaan ollu niin tajuttoman surkeet ja niinkun ylempänä olevasta kuvasta näkyy niin näillä säillä mun hooditkin näyttää tosi kurjilta. Säätiedotus kyllä vihdoin lupas meille perjantaiksi täyden auringonpaisteen ja reilun parinkymmenen asteen lämpötilat, ajattelin sillon vihdoin ja viimein alottaa mun kauan mietintävaiheessa olleen valokuvausprojektin. Multa on myös jotkut Adanan nähtävyyksistä ja turistimestoista (XD jos täällä nyt voi sellasia kauheesti sanoa olevan hehheh) vielä käymättä mut tähänkin saadaan pian muutos kun vajaan kahen viikon päästä mun sisko tulee tänne poikaystävänsä kanssa muutamaks päiväks kyläilemään ja päästään kunnolla turisteilemaan. En malta oottaa, ihanaa saada Jenna ja Ville tänne käymään! Vihdoin pääsen näyttämään jollekin paikkoja livenä ja tänne blogin puolelle sitten kuvien ja tarinoiden kanssa tietty myöskin.



 Vähän Jennan ja Villen visiitin jälkeen saankin sit mun lemppareista lemppareimman norjalaistytön tänne.. Joku ehkä muistaa mun sydänsuruisen postauksen viime marraskuulta kun jouduin sanomaan heipat Malinille jonka kanssa meistä tuli tosi hyvät ystävät. Näillä näkymin meidän jälleennäkeminen Malinin kanssa on kuitenkin enää muutaman viikon päässä enkä vois enempää innoissani olla, jos kaikki menee hyvin niin nähään jo maaliskuun puolella! Loppuaika tulee kyllä muutenkin olemaan ihanan kiireistä vierailijoiden osalta; toukokuussa pitäis Hennan tulla viihdyttämään mua viikoks minkä jälkeen otan nokan kohti Alanyaa tapaamaan mun perhettä. Sen lisäks kesällä tänne tulee yks jos toinenkin blogien ja instagramin kautta tavattu tyttö, heitäkin innolla jo ootan ;)! Vaikka oonkin viimisen parin kuukauden aikana löytänyt täältäkin jo ne omat kaverit ja porukat missä hengailla on silti aika ihanaa saada ihan suomalaistakin seuraa aina välillä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti