lauantai 31. tammikuuta 2015

Georgia

19. päivä maanantaina aamuyöstä lähdettiin Kadirin kanssa kohti Adanan lentokenttää mistä matka jatkui Istanbulin kautta Tbilisiin, Georgiaan. Yleensä johonkin reissuun lähtiessä suunnittelen ja etsin kauheesti tietoa paikoista ja nähtävyyksistä missä haluan käydä mutta tällä kertaa lähdin reissuun ilman minkäännäköstä suunnitelmaa mistään. Kadirilla on muutama georgialainen ystävä jotka pari kuukautta sitten oli olleet Istanbulissa Kadirin kanssa samaan aikaan ja nyt sit puolestaan me tehtiin vastavierailu Tbilisiin. Olin siis jättänyt kaiken suunnittelun paikallisten kavereiden käsiin ja kivasti päästiinkin tutustumaan Tbilisiin, paikallisiin tapoihin ja tietenkin niihin paikallisiin ihmisiin.

Asuttiin viikko vuokratussa asunnossa jonka sisäpiha näkyy tässä
Ekana päivänä lähettiin heti kattelemaan paikkoja ja ajettiin yhdelle Tbilisiä reunustavista vuorista. Georgialaisten ajotyyli on vähän samaa luokkaa mitä Turkissa (paitsi että autot anto tietä kävelijöille!), liikennesäännöt on luusereille ja mitä kovempaa pääsee niin sitä parempi. Vähän tuppaskin aina varsinkin noilla vuorilla ajellesssa jännittää päästäänkö yhtenä kappaleena määränpäähän vai ollaanko ojassa seuraavan mutkan jälkeen. Meidän kaverit oli kuitenkin onneks aika maltillisia kuskeja verrattuna sit taas minibussikuskeihin joiden kyydistä sain nauttia Armenian reissulla mut siitä reissusta erikseen myöhemmin. Eniveis, vuorelta minne suunnattiin löyty symppis pieni lampi mitä reunusti muutama kahvila ja ulkoilualue. Lampea kiersi reitti missä oli paljon perheitä ja kaveriporukoita kävelyllä. Kesällä paikka on kuulemma tosi suosittu, mutta aika paljon sielä tuntui näin tammikuussakin porukka viettävän aurinkoista päivää.

Maanantain viettoo lammen rannalla olevassa kahvilassa




Näkymää vuorilta kaupunkiin ja vanha köysirata

Illalla ajeltiin kohti vanhaa keskustaan ruualle suosittuun georgialaiseen ravintolaan. Oon ihan kauheen nirso ruoan kanssa enkä yleensä kauheesti kokeile mitään uusia jännittäviä makuelämyksiä ees matkaillessa mut tällä reissulla menin aika pitkälti sen mukaan mitä meiän paikalliset kaverit suositteli. Ja onneks menin, georgialaiset ruoat mitä kokeiltiin oli meinaan ihan sairaan hyviä ja istu hyvin munkin makumieltymyksiin. Ruoan jälkeen tehtiin vielä visiitti kukkulalla olevalle linnoitukselle köysirataa pitkin. Linnoitukselta oli ihan älyttömät näkymät alas kaupunkiin, varsinkin noin öiseen aikaan.


Georgialainen khinkali, tällasen kuulemma jos osaa syödä sotkematta taitaa myös ranskalaisen suudelman täydellisesti. Voitte ehkä arvata menikö ihan nappiin meikäläiseltä, no ei menny.. :-D
 Keskiviikkona meiän kamut oli koulussa ja töissä joten aamupäivä käytettiin ihan vaan kiertelyyn kävellen kaksin Kadirin kanssa. Meidän kämppä sijaitsi hyvällä paikalla keskustan reunamilla joten liikkuminen ilman kavereita ja autoakin oli helppoa. Julkisia käytettiin tasan kerran kun ajeltiin muutama pysäkinväli metrolla, muuten kuljettiin paikasta toiseen autolla tai taksilla. Tbilisissä käytetään taksia tosi paljon kulkemiseen sen halvan hinnan vuoksi (maksettiin aina 5 laria eli n. 2 euroa mihin vaan sit matkattiinkin), meidän kaverit esimerkiksi ei ollut bussia tai metroa käyttänyt moneen vuoteen koska kaikkialle kuljetaan omalla autolla tai taksilla. Autojen määrä Tbilisissä oli ihan älytön ja autolla kuljettaessa suurin päänvaiva oli aina mistä löytää parkkipaikka. Välillä osa teistä oli vaan täynnä parkkeerattuja autoja eikä tilaa oikeeseen kulkemiseen ollut ollenkaan.





Kotikatu

 



Tää kolkka maailmassa on aina jääny vähän Euroopan ja Aasian maiden jalkoihin ja etukäteen olikin kauheen hankala päätellä millanen mesta on kaiken kaikkiaan kyseessä, millasia on ihmiset ja kulttuuri, miltä kaduilla näyttää? Olin ollut kyllä Georgiasta ja Armeniasta kiinnostunut monta vuotta, aina siitä lähtien kun aloin seurata Euroviisuja. Nää kaks maata on ollu aina jotenkin eksoottisia niiden sijainnin takia ja siks ettei näistä kauheesti koulussakaan kerrottu. Venäjän vallan alla olo oli nähtävissä kaikkialla, välillä tuntui kuin olisi ollut Pietarissa, ainoastaan kauppojen ikkunoissa oleva koukeroinen teksti ja enempi siisteys paljasti olinpaikan. Toisaalta taas joka puolella oli merkkejä ihan erilaiseen suuntaan kehittymisestä ja georgialaisuus paistoi jollain tavalla läpi niissäkin asioissa mistä mulla tuli ensimmäisenä mieleen vaan Venäjä. Tätä on jotenkin tosi vaikeeta selittää mutta toivottavasti nää kuvat kertoo enemmän. Sen lisäks että kaupunkia oltiin viemässä selkeesti modernimpaan ja omanlaisempaan suuntaan, georgialaisista myös huoku ylpeys omaa maataan, kieltä ja kulttuuria kohtaan ja se oli mun mielestä tosi upeeta.


 

Georgiassa oli hurja määrä uusia hienoja autoja, useat autot ostetaan suoraan ulkomailta. Meidän kaveri esimerkiks oli ostanut auton joltain perheenäidiltä Jenkeistä.













For rent! Olin ihan valmiina vuokraamaan ton söpön talon, harmi vaan et kun tää talo myöhemmin samana päivänä ohitettiin joku sen oli jo kerennyt vuokrata.. 



Keskiviikkona iltapäivästä lähdettiin sit ihan kunnon turistikierrokselle ja käytiin mm. Sameban katedraalissa. Sameban katedraali on kolmanneks korkein ortodoksinen kirkko maailmassa, edelle menee vaan pari Venäjällä sijaitsevaa kirkkoa. Sameba oli todellakin vaikuttavan näkönen niin läheltä kuin kaukaa, postauksen alussa laitoin kuvan öisestä Tbilisistä josta voitte kans tän kirkon bongata.

Sameban portailta kaupunkiin päin katsottuna

Sameban katedraali

Sameban katedraali

Samebalta matka jatkui Tbilisin ulkopuolelle parinkymmenen kilometrin päähän pieneen kahdeksan tuhannen asukkaan Mtskhetaan. Mtskheta on yks Georgian vanhimmista kaupungeista, entinen pääkaupunki ja Georgian ortodoksisen kirkon pääkaupunki. Kaupunki on joen varrella, vuorien ympäröimänä ja maisemat sinne ajellessa oli tosi upeet. Me ei kylmän sään takia käveleskelty kaupungissa ollenkaan mikä jäi vähän harmittamaan, Mtskheta nimittäin oli mun mielestä tosi symppiksen näkönen kaupunki missä ois varmasti ollut paljon enemmänkin nähtävää ja kierreltävää. Kaupungista löytyy Unescon maailmanperintökohteita ja yksi niistä on Svetitskhovelin katedraali johon on perimätiedon mukaan haudattu Kristuksen kaapu. Tarina kertoo Elioz-nimisen hepun olleen matkalla Jerusalemissa, mistä hän toi kaavun Mtskhetaan. Eliozin sisko Sidonia otti kaavun tältä, mutta kuoli uskonnolliseen tunnekuohuun. Kaapua ei saatu irrotettua Sidonian käsistä ja se haudattiin maahan naisen mukana. Me mentiin Mtskhetaan vaan käymään tuolla katedraalissa ja koko alueella ei meidän lisäks ollut paljon ketään mikä oli mun mielestä tosi kiva, sai kuljeskella ihan rauhassa. Ympäröivä alue oli sen näkönen kaikkine souvenir shoppeineen että muutaman kuukauden päästä paikalla ois yks jos toinenkin turisti.


Taustalla vuoren päällä sijaitsee Džvarin luostari. Se on yks maan pyhimmistä paikoista ja sen historia liittyy maan kääntymiseen kristinuskoon. Pyhä Nino asetti perinteen mukaan paikalle ristin sen jälkeen kun kuningas oli hyväksynyt uuden uskonnon 300-luvulla. Luostari itsessään on rakennettu 500-luvun lopulla.

Georgiassa nähtiin jonkun verran kulkukoiria muttei niin paljon mitä Turkissa. Koirat oli onneks ihan hyvinvoivan näkösiä.

Svetitskhovelin katedraali



Svetitskhovelin katedraali

Svetitskhovelin katedraali

Svetitskhovelin katedraali

Svetitskhovelin katedraali



Torstai meni mun osilta pitkälti elävien kirjoihin palautuen, keskiviikkona oltiin tutustuttu georgialaiseen juomakulttuuriin mikä on ihan omaa luokkaansa. Sana vodka saa mut vieläkin voimaan pahoin, oli meinaan ensimmäinen kerta kun join sitä pelkkinä shotteina ja olo oli tosiaan sen mukanen. Georgiassa kohotetaan aina malja jollekkin asialle, minkä jälkeen maljan kohottaja tyhjentää kuppinsa. Tän jälkeen jokainen lisää oman puheensa maljapuheeseen liittyen ja juo juomansa. Kun jokanen on puhunut on seuraavan vuoro kohottaa malja uudelle asialle ja taas juodaan. Huhhuh. Vodkan lisäks viini on Georgiassa tosi suosittua ja sitä tuotetaan useilla eri alueilla. Maanantaina kun saavuttiin maahan jokaiselle annettiin passintarkastuksen yhteydessä pullo punaviiniä kouraan ja toivotettiin tervetulleeksi Georgiaan. Luultiin eka että se on joka yleinenkin tapa mutta maanantai oli joku erityinen päivä Georgiassa minkä takia jokainen sai pienen tervetuliaislahjan. Aika siistiä silti!

Perjantaina vietettiin iltaa hienossa ravintolassa mihin ihmiset oli tälläytyny parhaimpiinsa, melkeen kaikki porukat siellä oli juhlistamassa syntymäpäiviä monesta happy birthday -laulusta päätellen. Me mentiin sinne kuitenkin tavotteena päästä näkemään georgialaista kansantanssia ja voi vitsi miten siistiä se oli. Ensinnäkin georgialainen kansanmusiikki on ihan mieletöntä, jotenkin tosi voimakasta ja sellasta kunnon sankarimusiikkia. Siihen yhdistettynä upee tanssi, ei voinut muuta kun ihmetellä ihastuksesta. Tanssien päätyttyä monet ravintolan asiakkaistakin innostui tanssimaan kansantansseja ja niin nähtiin älyttömän upeita tanssiesityksiä niin alle kymmenenvuotiailta lapsilta kun aikuisilta miehiltäkin. En tiiä onks georgialaiset jotenkin ylitaitavia kaikessa, mutta jokaselta meidän kavereistakin luonnistu noi kansantanssit ja postauksen viimesessä kuvassa onkin meidän kaverit tanssimassa.

Kaiken kaikkiaan reissusta jäi tosi positiivinen kuva ja Georgia säilyy mun muistoissa yllättävänä, erilaisena ja sisukkaana maana. Haluun ehdottomasti vielä päästä Georgiaan uudestaan, tosin mielellään kesällä tai keväällä kun on vähän lämpimämpää. Haluun myös nähdä enemmän isojen kaupunkien ulkopuolista elämää ja luontoa. Toivotaan ettei seuraavaan kertaan kulu kauhean kauaa..

Lisää georgialaista ruokaa! Toi pitsan näkönen juttu on nimeltään khachapuri, juustolla täytetty leipä. Mä en voi sietää juustoa muuta kun pitsassa mut toi oli oikeesti hurjan hyvää, suosittelen! Georgiassa muuten suuri osa ihmisistä suosii enemmän tota pitsan sijasta, etenkin vanhempi väki.

Georgialaista kansantanssia

Kaverien tanssia

Georgialaista folkmusiikkia


Ja sitä tanssia, huhhu!

sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Kiire

Jos joskus sanoin olevani tylsistynyt siihen ettei oo mitään tekemistä niin nyt asia on korjattu. Oon koko viikon juossut paikasta toiseen ja kotona oon käyny lähinnä vaan nukkumassa. Enkä vois olla tyytyväisempi! Ihanaa kun on tekemistä, kavereita joita tavata vapaa-ajalla ja mun ihan uus työ on pitänyt mut kiireisenä tän viikon.





Suomen loman aikana jotain ihmeellistä tapahtui ja Turkkiin palatessani huomasin tajuavani ihmisiä paljon enemmän, kielen puhumisesta tuli yhtäkkiä helpompaa ja tuntuu että pystyn puhumaan paljon spontaanimmin mitä aiemmin. Mihinkään ihmeisiin en vielä turkin kielen kanssa pysty mutta aika kivasti päivittäiset asiat saa hoidettua niin vapaa-ajalla kun seinän takana meidän toimistolla. Lisäksi mun uudessa työpaikassa koulullakaan kukaan ei puhu englantia joten kieli pääsee kivasti kehittymään koko ajan näin normi arjessa. Tosiaan olin niin kyllästynyt siihen että mun viikon työmäärä oli aina ihan älyttömän pieni ja lopultakin sit loman jälkeen alko hommat pyörimään kun Ali järjesti mulle töitä läheiseltä ala-asteelta englannin opettamisen merkeissä.





Tiistaina menin koululle ensimmäistä kertaa valmiina olemaan opettajan apulaisena englannin tunneilla, kunnes selvis että lapset onkin eskareita, 5- ja 6-vuotiaita. Ja etten ookkaan opettajan apuna, vaan opettaja. Saatto ehkä iskea jonkun näköstä pientä paniikkia, en tosiaan ollut valmistautunut siihen että homma on vaan mun käsissä, tai siihen ettei lapset osais vielä lukea tai kirjottaa. Alkupaniikin (ja kun tajusin ettei ton ikäset istu kovin montaa minuuttia paikallaan) jälkeen lähti kaikki ihan kivasti käyntiin ja sain viikon kunnialla päätökseen vaikka tuntien suunnittelu oli aika olematonta kaiken muun kiireen takia. Täällä eskaria käydään kahdessa vuorossa, aamulla tulee kaksi ryhmää ja puolen päivän aikoihin näiden lasten lähtiessä kotiin tulee kaksi muuta ryhmää. Jokaisen ryhmän kanssa oon kahtena päivänä viikossa, n. 40 minuuttia kerrallaan. Tähän mennessä ollaan opittu kertomaan oma nimi, numerotkin sujuu jo kivasti kuorossa lausuttaessa ja tuntien maskottina toimivalle pehmoeläimelle jokainen muistaa sanoa jo tervehdykset "hello" ja "bye bye".



Tänä yönä lähdetään Kadirin kanssa sitten lopultakin sinne Georgiaan, sillä tällä viikolla postipoju kiikutti kotiin kirjeen jonka sisältä paljastui oleskelulupa! 2,5 kk sitä odotettiinkin ja keskiviikkona oli aika voittajafiilis kun sain sen vihdoin taskuun. Ensinnäkin mulle tuli ihan älyttömän virallinen olo ja Alin äiti korttia tutkaillessaan sano että Adanassa on nyt yks uus 'Adanali' haha. Yhteensä viikko me vietetään Georgiassa ja Armeniassa minkä jälkeen mun loma jatkuu vielä pari viikkoa koulujen lomien takia. Innolla jo ootan paluuta eskariin, kahessa viikossa kerkee jo hyvin valmistautuakin tulevia tunteja varten hehe. Kirjottelen hommista eskarissa enempi lomien jälkeen kun saan vähän lisää kokemusta millasta se homma siellä oikeasti on ja miten kaikki lähtee sujumaan.
Nyt alan pakkailemaan ja otan pienet unet ennen lentokentälle lähtöä. Kivaa uutta alkavaa viikkoa kaikille! :-)

maanantai 5. tammikuuta 2015

lomaloma

Moikka ja hyvaa alkanutta vuotta kaikille! Kirjottelen tata taas töissa joten valitettavasti multa puuttuu arsyttavasti yks tarkee kirjain nappiksista... Suomen lomasta selviydytty takasin tanne, Adanaan, kotiin, valiaikaseen kotiin (??), mikska tata nyt sit kutsuis. Aika Suomessa tuntu jotenkin tosi epatodelliselta. Oli hassua saapua Lohjalle kun tuntui silta etten ois sielta koskaan lahtenytkaan. Ajatus Turkista ja Adanasta tuntu tosi kaukaselta, ihankun oisin nahnyt vaan unta. Viikon aikana kerkesin hengailla hyvin kavereiden ja perheen kanssa, tehda töita, tajuta ihan uusia asioita naista kahdesta maasta ja niiden ihmisista ja saada oman paanikin sekasin kaikista ajatuksista. Siks taa kirjotuskaan ei taas suju mitenkaan pain, heti jotain kirjotettuani tajuun etten ma valttamatta tarkota sita tai joku uus ajatus kumoaa sen ihan taysin. Luulis etta taalla olis aikaa ajatella kaikki asiat selviks itsensa kanssa mut oon huomannu et sama asia patee ihan vaan yksikseenkin miettiessa. Paassa on miljoona ajatusta eika mistaan niista saa kunnolla kiinni. Ollaan nailla nakymin lahdossa onneksi Kadirin kanssa kahden viikon paasta Georgiaan (jee!) mista ma ajattelin pariksi paivaksi hypata Armeniaan (tuplajee!). Nyt on sellaset fiilikset et oikee ulkomaanloma tekiskin ihan hyvaa ja en kylla keksis kohteiks parempia paikkoja. Georgia ja Armenia on ollu aina jotenkin jannia ja pakkopaasta -maita aina siita lahtien kun oon kattonut Euroviisuja ja molemmat oli Romanian lisaks mun 'kakkosvaihtoehtoja' Turkin jalkeen kun mietin vapariks lahtoa. Nyt vaan sormet ristiin ettei mun matkustusluvan/valiaikasen oleskeluluvan kanssa oo mitaan ongelmia ja paasen lahtemaan!



onks siistimpii villasukkii ku kettukarkeil kuvioidut.. en usko
töis!