maanantai 8. joulukuuta 2014

Uluslararasi Engelliler Günü

3. joulukuuta vietettiin kansainvälistä vammaisten päivää minkä johdosta oltiin järkätty illalliskutsut Adanan opettajien talolle lauantaiksi. Illan ideana oli esitellä mitä ollaan täällä projekteissa tehty ja esillä olikin puumaalauskurssilla tehtyjä töitä ja lisäksi valokuvia ja ebru -maalauksia mitkä oli viime kevään projektien satoa. 



Mukaan oli kutsuttu niin talassemiapotilaita, perheenjäseniä kun tietysti myös Adanan kaupunginjohtaja, alueiden johtajia ja muita isoja pomoja. Joidenkin herrojen asemat jäi multa vähän pimentoon kun tiesin ne vaan turkiksi eikä paikalla ollut ketään mulle niitä kääntämässä. 

Ali ja taustalla mies joka osas vähän suomea!
Mun pomo, Ali, on Adanan talassemiajärjestön pomouden lisäks myös koko Turkin talassemiajärjestöjen presidentti (tää on hauska miten kaikki korkeimmat johtajat on täällä presidenttejä..) ja se onkin reissannut ties missä kaikkialla samankaltasten kekkereiden ja tapaamisten puitteissa ja oonkin ollut salaa aina vähän kateellinen kun en oo päässyt vielä kertaakaan mukaan. Olinkin innoissani kun kuulin et tällä kertaa järkätään tällanen ilta Adanassa joten mullakin oli mahikset päästä mukaan kattomaan millasta meno on vähän virallisemmissa juhlissa. 

Ihanat lempparitytöt töistä :)


Mun ja yhen tytön tehtävänä oli pääovien suussa toivottaa ihmiset tervetulleiks ja jakaa rintapieleen kaikille tarrat. Oli ihana kun tapas niin paljon ihmisiä ja pääs vähän juttelemaan ihan uusienkin ihmisten kanssa. Kaiken kaikkiaan näissä kemuissa oli suunnilleen 200 ihmistä, eli ihan hyvän kokoset bailut. 

Raskaan työn raatajat
Ilta lähti käyntiin seitsemän jälkeen siinä vaiheessa kun Adanan kaupunginjohtaja saapui paikalle. Muut isot pomot oli jo saapuneet etukäteen ja kun tieto kaupunginjohtajan saapumisesta tuli, koko joukko lähtikin tätä vastaanottamaan ulos asti. Tähän väliin pakko sanoa ettei Suomessa kaupunginjohtajat yms. herrat oo mitenkään verrattavissa täkäläisiin. Mä en edes tiedä miltä näyttää Kotkan tai Lohjan kaupunginjohtaja, saati sit tiedä nimiä. Täällä taas kaupungilta löytyy isoja seinän kokosia julisteita kaupunginjohtajan naamalla varustettuna, vaikutusvaltaa tuntuu olevan paljon ja ihmiset oli tosi jännittyneitä tän tapaamisesta. 

Adanan kaupunginjohtaja Hüseyin Sözlü
No sai ne sit sen jännityksen tarttumaan muhunkin ja olihan se kieltämättä aika (tosi) jännää kun koko joukko pukumiehiä saapuu siihen meidän luokse kättelyyn. Sain sit lopulta vähän lisääkin jännitystä elämään kun yllättäen kättelyn aikana mut esiteltiin kaupunginjohtajalle ja se toivotti mut tervetulleeks kaupunkiin. Suoriuduin tästä osiosta varsin mallikkaasti ja osasin vastata ihan oikeilla sanoilla oikeisiin kohtiin (huh) mut siinä vaiheessa kun ois pitänyt alkaa jotain keskustelua käymään Suomen ja Turkin sukulaisuudesta loppu mullakin kielitaito ja hölmönä sit vaan seisoin ja nyökyttelin ja odotin et joku mut siitä tilanteesta pelastais. Tilannetta ei yhtään auttanut se et vieressä räpsy yks jos toinenkin kamera ja tilannetta seuras kaikki ne muutkin pomot. Mun suurin yritys oli vaan olla nolaamatta itteäni ja varsinkaan meidän järjestöä. 

Ensimmäinen kohtaaminen, heh, tässä vaiheessa olin viel ihan rauhallinen.
Tilaisuuden virallisen osuuden jälkeen tuli kaupunginjohtaja vielä kertaalleen ennen lähtöään mua kättelemään ja vähän vielä jatkettiin keskustelua meidän maiden sukulaisuudesta, tällä kertaa mäkin olin jo ihan vähän enemmän perillä mistä puhuttiin ja onnistuin ehkä näyttämään siltä etten oo niin pihalla kun oikeesti olin haha. No, kämppiksen mukaan mun pitäis olla ilonen siitä et luultavasti sain enemmän herrojen huomiota kun kaikki sellaset ketkä sitä huomiota ois oikeesti halunnu.. :D 

Viimeiset kättelyt. Tässä kohtaa jo vissii jännitti sit enemmänkin, ilme ehkä kertoo jotain haha
Bändi
Tän virallisen parinkymmenen minuutin jälkeen syötiin ja tanssittiin hyvän bändin tahtiin. Joidenkin biisien aikana lavalla oli laulajan vierellä myös tulkki joka käänsi laulut viittomakielelle. Musta oli tosi ihana ajatus, näin kaikki pysty oleen biiseissä mukana. Ennen kotiinlähtöä otettiin vielä kuvia pienellä porukalla, paikanpäällä kun oli meidän lähin työporukka ja Alin perhe josta on tullut ihankun toinen perhe mullekin :)

<3
Ja tässä vielä melkeen koko porukka :) 

2 kommenttia:

  1. Wau, olet ollut selvasti illan mielenkiintosimpia henkilöita! :) Apua, voin kuvitella tuon jannityksen mutta varmasti on ollut aika mahtava ilta, kuulostaa silta etta pomosi ja taman perhe ovat ottaneet sinut hyvin vastaan, se on tosi kiva juttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä tosi kiva ilta, ainakin erilainen verrattuna aikaisempaan enkä tosiaan aiemmin tällasissa kemuissa oo ollutkaan! Tällä hetkellä mun ja perheen välissä on vaan aika ikävästi vielä kielimuuri kun ei kaikkea voi jutella mut sitä suuremmalla syyllä silti ihanasti näytetään et kuulun porukkaan :)

      Poista