tiistai 9. joulukuuta 2014

Diyarbakır

Lahdin marraskuun viimeisena viikonloppuna Adanasta itaan kohti Diyarbakıria viettamaan pidennettya viikonloppua ihanan Miitun haiden merkeissa. Alla taas karttakuvaa, kaikille ei valttamatta kerro kaupunkien nimet mitaan ja musta on ainakin itestani kivempi lukea kun osaa vahan hahmottaa missa pain maata on oltu. Sydamesta siis lahdettiin ja tonne vihreeseen rinkulaan paadyttiin.


Matka Adanasta Diyarbakıriin taittui katevasti bussilla, mitka muuten taalla on oikein mukavia kulkuneuvoja matkustaa. Diyarbakıriin matkasin Özlem Diyarbakırin bussilla ja en voi muutakun kehua. Bussissa jokaisella oli omat pienet telkkarinaytot joista voi sit katella tv-kanavia, leffoja, kuunnella musiikkia, pelata ja puhelimen latauskin onnistui usb-kaapelin avulla. Lisaks aina vahan valia bussissa tarjoiltiin juomista ja kekseja. Matkan pituudeks kerrottiin 6,5 tuntia mut lopulta matkaan meni viela puoltoista tuntia enempi. Kaikenkaikkiaan matka meni tosi akkia, musta oli ihana vaan istua musiikkia kuunnellen ja maisemia katellen. Matkasta vaan viimiset pari tuntia oli pimeeta niin kerkes ihan hyvin maisemia nahdakin. Menomatkalla bussissa mun vieressa istui ihana tyttö joka asuu Şanlıurfassa mutta kay valilla Adanassa lomilla. Taalla on niin ihana miten tuntemattomatkin kay helposti juttelemaan ja aina saa seuraa ihmisista.

Adanan linja-autoasema
Jossain valilla Adana - Gaziantep
Ennen Gaziantepia oli ihanan vihreaa
Jotkut ehka muistaakin kuinka mun piti ihan alunalkujaan lahtea Gaziantepiin tata vuotta varten mutta vaarinkasitysten takia nain ei sit kaynytkaan. Talla reissulla bussireitti kulkikin Gaziantepin lapi ja musta oli kauheen mielenkiintosta naha vahan millasta seutua se on. Naissa kaupungeissa ainakaan ei bussiasemat oo kovin lahella keskustaa eli ihan kauheesti ei kerennyt mistaan kaupungista nakemaan mut esimerkiks luonto oli Gaziantepin alueilla ihan erilaista kun taalla. Gaziantep alko olla kuivaa oranssia maata ja musta ton alueen nakymat oli aika jannat.

Gaziantepin lahistölla
Gaziantepin alueella
Diyarbakırissa vietettiin siis Miitun haita ja musta oli ihan huippuu paasta taas haihin, vihdoin puhumaan kunnolla suomea ja tietty nahda Miitua! Miitun miehen aivan ihana perhe otti mut heille asumaan niiksi neljaksi paivaksi mitka siella vietin enka ois kylla voinu parempaa paikkaa edes toivoa. Mulla oli heti tosi kotosa olo ja vaikka aika pitkalti turkin kielella kommunikoitiin niin harvoin tuli hetkia ettei toisiamme ymmarretty. Huippuun perheeseen on kylla tyttö paatynyt, muistan sunnuntaina heippoja sanoessa miettineeni etta kumpa mulla ois taalla Adanassa joku yhta huippu turkkilainen tyttökaveri kun Miitun miehen sisko. Mulla jai reissusta muutenkin paallimmaisena mieleen kaikki ihmiset ja kuinka lampimasti mut jokainen siella otti vastaan.

Aamupalaa, naamm

Diyarbakırissa oli ihana pieni kavelykatu mita reunusti kymmenet pienen pienet kahvilat ja katu oli ihanasti koristeltu valoilla. Tallasta kaipaisin vahan meille Adanaankin hehe





Mulla ei Diyarbakırissa ollut kamalasti aikaa olla, ainoastaan kaksi kokonaista paivaa joten aika meni tosi nopeesti eika sen takia kerennyt kauheesti kaupunkia hahmottamaan tai kiertelemaan. Joka paiva kaytiin kuitenkin kavelemassa tai pyörimassa jossain hoitelemassa haajuttuja tai vaikka vaan teella. Taa reissu olikin enemman pyhitetty ystavien tapaamiselle ja haiden juhlintaan joten ei jaanyt haittaamaankaan etta jai turisteilut valista. On ainakin yks hyva syy lisaa palata kaupunkiin ;)



Alunperin mulla oli vahan ristiriitaset fiilikset Diyarbakırista. Jotenkin se on ollut mun paassa aina vahan pahamaineisena, hamarana idan kaupunkina mista ei oo ihan varma et palaako sielta takas elavana vai ei. Tahankin mielikuvaan on vaikuttanut paljolti telkkari ja uutiset milloin mistakin mellakoista tai mielenosotuksista. Kavereilta, työkavereilta ja vahan kaikilta matkasuunnitelmista tienneilta sai aina kuulla oman mielipiteen kaupungista. Jotkut oli ihan innoissaan, huippuu etta paaset sinne, se on tosi kaunis ja mielenkiintonen kaupunki. Toiset taas varotteli, etta mita sa nyt siela teet, herranjestas. Kadirin ainoo ehto mun 'paastamiselle' oli etta yövyn turvallisessa paikassa. Ja ennenkun kerkesin sanoa puolikasta sanaa niin kuulemma mun budjetin hotellit ei kelpais. Jahas :-D. Odotin siis mielenkiinnolla millanen Diyarbakırista paljastuis ja mulle kaupunki nayttayty nimenomaan mielenkiintosena ja erilaisena. En kokenut oloa missaan vaiheessa mitenkaan turvattomana vaikka yhtena iltana kadulla poltettiinkin kokkoa mielenilmauksena sahköjen katkaisusta ja poliiseihin panssariautoineen törmas millon missakin. Yks mieleenjaanyt hetki oli varmastikin haavaatteissa mielenosoituspoliisien valista puikkelehtiminen ennen haapaikalle menoa. Ei ihan joka lauantai tuu moista tehtya haha. Diyarbakır ja sen ihmiset jai mulle mieleen myös vahan vaarinymmarrettyina, ei se kaupunki ollutkaan kurja ja ilkea eika kaikki asukkaat hurjia mielenosoittajia vaan lampimia ihmisia jannittavassa kaupungissa.





Ja ne haat. Ma rakastan haita. Suomessa oon ollut koko pitkan elamani aikana ehka kolmissa haissa. Taalla naa on jo toiset (ja oon kaikkia kaskenytkin nyt akkia menemaan naimisiin tai kihloihin viela kun oon taalla et makin paasen bailuihin mukaan) ja on vaan niin ihanaa kun saa olla mukana toisten jannityksessa ja suuressa paivassa. Pukuloisto ja juhlatunnelma on aina yhta huippua ja varsinkin naissa haissa nautin suuresti kaikista tansseista ja musiikista. Haapaikka oli upeesti koristeltu haasalonki, ei mikaan hurja överi mita voi taalla ihan hyvin odottaa vaan maltilla laitettu paikka.  Haapari oli niin upea yhdessa ja Miitu oli ihana morsian, ihankun suoraan jostain Disney -leffasta! Miitun ja siskon istuessa kampaajan penkissa laitettavina sain makin juhlameikin ja -kampauksen. Alkuun vahan pelkasin et mitahan siita meikista tulee, taalla kun koristelut ei oo ainoo asia mika vedetaan yleensa överiks. Pyysin sit luonnollista meikkia ja se luonnollinen osuus oli vissii se missa mun kulmakarvat jatettiin meikkaamatta.. Onneks oli omat meikit viela mukana ettei tarvinnu puolkaljun nakösena jatkaa matkaa haapaikalle hehe.















Sunnuntaina mun matka jatkui kohti kotia ja olin joskus aiemmin lukenut etta idasta poispain lahtiessa saattaa olla ns. rajatarkastuksia. En kuitenkaan aatellu et sellanen mun kohdalle osuis enka sitten tietenkaan ottanut mun passia mukaan talle reissulle vaikka sita viela torstai aamuna kotoa lahtiessa mietin. Parinkymmenen minuutin ajelun jalkeen sit tietenkin armeijasedat aseet kainalos ohjas bussin sivuun ja kavi tarkastamaan bussia. Muut bussissa olijat kaivo henkilökortit esille ja mulla meinas pieni paniikki iskea etta mitas nyt. Olin ihan varma et nyt pääsen armeijasetien kans viettamaan aikaa sit vahan enempikin siihen tienposkeen ja saisin ruveta soittelee jonkun pelastaa minut sielta. Onneks oltiin just aiemmin heitetty jotain lappaa et no vilautan sit mopokorttii niille! Ei kai siin muu auttanu ku mopokortti esiin ja armeijasedan syyniin. Oli vissiin kuitenkin tarpeeks virallisen nakönen et kelpas, onneksi ;)





12 kommenttia:

  1. Voii että ku oisit päätynyt Gaziantepiin Adanan sijasta niin meistä olis ollut toisillemme seuraa ens vuonna! Gaziantep tosiaan on melko kuivaa seutua, itse pidän hieman vehreämmästä maisemasta :D Oon seurannut sun blogia jo tovin ja nyt vasta uskalsin jotain kommentoida :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuli kyllä ihan yllätyksenä kuinka maisema yhtäkkiä muuttui! Mäkin tykkään enempi vihreestä mut silti Gaziantepin alueilla kun kasvo niitä karun näkösiä lehdettömiä lyhyitä puita, ne oli jotenkin aika makeen näkösiä kun koko maisema täynnä niitä! Puun nimestä ei oo mitään käryä mut toivottavast tiiät mitä meinaan haha :D Ootteko te muuttamassa Gaziantepiin vai lähössä pidemmälle lomalle? Eihän tästä Adanasta kovin montaa tuntia sinne aja.. :P ja kiva kun kommentoit! :)

      Poista
    2. Joo tiiän mitä meinaat! Gaziantepissä on kyllä tosi paljon vihreitä puistoja, ja yhdestä pidän erityisen paljon, se on sellanen jättimäinen, joka puolella isoja lehtipuita ja isoja nurmikkoalueita, iltaisin siellä on "tunnelmavalot" päällä, siellä ku käy ni ei ikinä uskois että on samassa kaupungissa :D
      Näillä näkymin ensin ollaan kolmisen kuukautta lomalla, ja jos päätetään että jäädään turkkiin asumaan, niin tullaan suomeen hetkeks hoitaa kämpän iirtisanomiset jne ja sitten voidaan palata takas turkkiin :)
      Eihän sieltä aja kyllä kovin kauaa, meille ainaki saa sit ens vuonna tulla kyläilemään ;)

      Poista
    3. Meillä oli kans yks bulgarialainen vapari kyläilemässä Gaziantepista ja se kans kerto kaikista ihanista puistoista, ei ois kyllä uskonu kun miettii miltä Antepin alueella muuten näyttää! Oi okei kuulostaapa hyvältä suunnitelmat! :) Meinaatteko Antepiin jäädä sit vai muualle Turkkiin jos ihan asumaan jäätte?

      Poista
    4. Hups vastausta en oo näköjään muistanu kirjotella :D Anteppiin luultavasti näin aluks, mut selväksi oon miehelle tehny et pitkäks aikaa en todellakaan sinne muuta :D Et jos meiän tulevaisuus on turkissa, ni se on sitten Mersinissä tai jossain muualla missä turisteja on mut ei niin paljoo ku Alanyassa :)

      Poista
  2. Ihanaa kun olit meidän luona <3 Tuu koska vaan uudestaan lomailemaan, vaikka heti uutena vuotena ;) Jos päästäis pian sinne uuteen asuntoonkin, niin ei tarvis mennä aina mellakoivien ihmisten ohi kun sähköt on poikki :D Broidi muuten kerto, että vessassa oli tullu vastaan mellakkapoliisit siellä meidän hääpaikalla, oli hetken miettiny että mitäs mä nyt oon tehnyt... ei ihan jokainen saa tommosia muistoja :D Tosin en tiiä onko tää hyvä vai huono juttu, ite kun oon niin tottunut niihin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah joo sun veli kertoki tosta! XD mulle kans sanottii eka et mee vaa miesten vessaa ku naisten omii viel siivottii, sit seuraaval kerral ku olin menos sinne ni siel oli kaks poliisii ja niiden ilmeet oli näkemisen arvoset ku kävelin sinne. sit sielt jo juokseeki joku jäbä et abla se on miesten vessa älä mee sinne.. XD hups. Innolla kyllä ootan et teiät taas nään!! <3 viimestään keväällä! :)

      Poista
    2. Haha voi ei :D Joo viimeistään keväällä sit, kunhan nyt ensin se asunto saadaan! Pääset vähän kauniimpiin maisemiin ;)

      Poista
    3. Niinpä hui, en malta oottaa! ;)

      Poista
  3. eiks toi oo nurdagi missä näkyy toi silta :D ennnen anteppia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. paljon mahollista! :-D mulla on noi muut alueet tolta väliltä vähän hakusessa haha mut siis joo voi hyvin olla

      Poista
  4. nojoooo mullakiii mut anoppi asuu tuolla ja tullu ajeltuu tuol ;)

    VastaaPoista