lauantai 6. joulukuuta 2014

Dağlıoğlukin on sinivalkoinen

Tänään kaipaan pimeää joulukuuta, koristevaloja, kylmää ulkoilmaa ja lämmintä kotia, irtokarkkeja, suomen lippua, hiljaisia katuja, puhdasta luontoa ja Suulisniemen tyhjiä metsäpolkuja, lonkeroa, tuntematonta sotilasta, tuulipukuisia lenkkeilijöitä, omaa tilaa, mummin tarinoita menneiltä ajoilta, suomen kieltä, prismaa, ajoissa olevia busseja ja ihmisiä, joulun odotusta, salmaria ja tietysti omia ihmisiäni. Tänään(kin) oon ylpeä Suomesta ja suomalaisuudesta, kiitollinen siitä että oon rakkaaseen pieneen Suomeen syntynyt ja siitä, että mulla on kaikki mahdollisuudet siellä elää tai sieltä pois lähteä ja silti aina palata jos siltä tuntuu.





"Suomalainen on sellainen, joka vastaa kun ei kysytä,
kysyy kun ei vastata, ei vastaa kun kysytään,
sellainen, joka eksyy tieltä, huutaa rannalla
ja vastarannalla huutaa toinen samanlainen:
metsä raikuu, kaikuu, hongat humajavat.
Tuolta tulee suomalainen ja ähkyy, on tässä ja ähkyy,
tuonne menee ja ähkyy, on kuin löylyssä ja ähkyy
kun toinen heittää kiukaalle vettä.
Sellaisella suomalaisella on aina kaveri,
koskaan se ei ole yksin, ja se kaveri on suomalainen.
Eikä suomalaista erota suomalaisesta mikään,
ei mikään paitsi kuolema ja poliisi."

- Jorma Etto

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti