torstai 11. joulukuuta 2014

98 days

Hurjaa. Mä oon ollut täällä jo 98 päivää, ihan käsittämätöntä! Syys- ja lokakuu tuntu menevän tosi hitaasti mut sen jälkeen aika on lähtenyt juoksemaan kauheeta vauhtia. Enskuun alussa kuukausia täällä tulee siis jo neljä, eli enää kaks kolmasosaa jäljellä, kamalaa! Voisko joku hidastaa tätä ajan kulumista?



Jouluaattona mä lähen käymään Suomessa ja tuun takasin 1. tammikuuta. Mulla on ollu vähän ristiriitaset fiilikset tosta reissusta. Toisaalta ihanaa nähdä perhettä, kavereita, viettää joulu Suomessa, päästä syömään kaikkia ihania ruokia.. ja tietysti päästä töihin! Kun oot istunu reilu kolme kuukautta tekemättä melkeen yhtään mitään alkaa töihin meno kuulostaa ihan sairaan hyvältä. Ei sillä, tykkään mun työpaikasta muutenkin ihan kauheesti eli kaikin puolin kiva mennä muutamaks päiväks sinne hääräilemään. Toisaalta sit taas mul on jotenkin tosi haikee olo. Mul on nyt jo ikävä tänne ja kaikkia ihmisiä vaikken oo vielä lähtenytkään. Pitää vaan muistutella itelleen etten mä täältä vielä lopullisesti lähde vaan ainoastaan lomailemaan ja viikon päästä oonkin jo takas.

Turkin tunnilla, ahkeraa opiskeluu..



Täällä on muuten menny ihan normisti, viime viikolla olin vihdoin siellä TEGVssä opettamassa lapsille englantia varsinaisen opettajan apuna ja huomenna meen taas. Tykkäsin olla siellä tosi paljon, oli ihanaa kun oli jotain elämää ympärillä. Ja voin kertoo et näistä turkkilaisista lapsukaisista ei ihan heti virta lopu. Kelasinki et täällä ois suomalaiset opettajat hermoraunioita alta aikayksikön haha. Teen myöhemmin postauksen siitä paikasta ja siitä mitä siellä teen kunhan oon tutustunu siellä paikkoihin ja menoon vähän enempi.

Iihana Murat Boz!
Viimeviikolla meinasin kuolla tylsyyteen kun Ali oli Ankarassa työreissulla ja yllättäin tänne töihin ei ilmaantunut sit ketään muitakaan ja päätin olla rohkee ja mennä yksin elokuviin. En oo ikinä aiemmin ollu yksin leffassa joten tuli sekin nyt koettua! Täällä pyörii parhaillaan turkkilanen leffa Hadi İnşallah missä pääosaa näyttelee yks mun ihan lemppari laulaja Murat Boz ja olihan se nyt pakko päästä kattoo. Leffast suurin osa meni vähän ohi sen osalta mitä siinä puhuttiin mut tollases hömppäleffas nyt tajuu juonen vaikkei ymmärtäis puheesta sanaakaan. Ja mikäs siinä istuessa ja Muratia puoltoista tuntia tuijotellessa, heh heh.

Nyt painun kohti keskustaa missä pidetään tällä kertaa 'vähän erilaiset turkin tunnit', hmm mielenkiinnolla odotan..

10 kommenttia:

  1. Mitä tykkäsit leffasta? Oon itse nähnyt mainoksia siitä ja se näyttää hauskalta. Tosin puheesta en varmaankaan kauheasti ymmärtäisi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun mielestä se oli ihan hyvä! Ihan sellanen perus hömppäkomedia, kauheesti ei tarvinnu aivoja käyttää sitä kattoessa heheh kun juoni oli jo aika tuttu muista leffoista :D ja tosiaan oli helppo kattoo vaikken puoliikaan puheesta tajunnu! :p

      Poista
  2. Sä oot kyllä ihan älyttömän rohkea kun oot lähteny vieraaseen maahan ihan yksin ja vielä noin pitkäksi ajaksi!
    Ekaa kertaa kun mä menin mun miehen kotiin 3 kuukaudeksi, olin ihan hermoraunio ja viimeiset viikot vaan odotin kotiinlähtöä vaikka en olis miehestä halunnu olla erossa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hui kiitos :) välillä tuntuu että noi yksin leffaan tai syömään menemiset vaatii sitä rohkeutta paljon enempi haha :-D joo voin kyllä toisaalta uskoa, onhan se eri juttu olla pidempi aika muiden kodissa varsinkin jos on tottunut jo yksin asustelemaan :)! Mut ihana et oot ainakin hyvin päässy tutustuu perheeseen ja näkee millast on turkkilainen arki :p

      Poista
  3. Musta kynnys mennä Adanassa yksin leffaan tai syömään on paljon pienempi kun Suomessa!:D En varmaan koskaan menis ykikseni leffaan Suomessa, mutta Turkissa oon käynyt muutamia kertoja kun poikakamu ollu töissä eikä ollut tekemistä. :D

    Onks siinä teidän lähellä leffateatteri vai missä oot käyny?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo se on kyllä totta että täällä se kynnys on paljon pienempi, en oo kans Suomessa koskaan käyny yksin leffassa enkä varmaan kyllä ikinä missään ulkona syömässäkään! :D en tiiä mikä siinä on että se on niin hankalaa hahah. Silti vieläkin jännittää mennä yksin johonkin syömään vaikka se jännitys nyt ihan hölmöö onkin hehe :D

      Ariplex on meiän lähin, meilt on sellain reilu kaks kilometrii siihen! :) oon kerran käyny myös Realissa mut sinne on niin kauhee matka :D

      Poista
    2. Hei mun poikkiksen Adanan kämpältä Ariplexi oli lähin kanssa!:D Meilläki oli matkaa joku 2-3km, mutta nopeestihan se taittu tai sit mentiin bussilla kun ei jaksanu kävellä.. :D Kävellen matka taittu hitaasti, kun kolusin joka kaupan mitä reitin varrella oli... Siellä on myös se tosi iso Koton siin lähel ja yks hyvä kebap-pitsapaikka!:D

      Ja Real ny onkin siellä ihan kuusessa... Vissii sinne pääsee Optimumilta jotenki suoraan kätevästi(?). Ollaan ite aina menty autolla ja sit samalla shoppailemaa.

      Poista
    3. Haha voiei joo voin vaan kuvitella et kävellen ei mee ihan äkkii se matka jos alkaa sitä vaatetarjontaa matkal kattelee.. :D En kyl ymmärrä minkä takia se real on tehty sinne kauas kaikesta, ei oo tullu vielä kertaakaa käytyä ite vaan aina jonkun matkassa autolla! Pitäis varmaan ottaa selvää enempi noist busseista.. :D

      Poista
  4. Hurjan nopeaa on tosiaan mennyt aika, kun olet noin kauan Adanassa saanut jo maailman menoa ihmetellä! Nautihan kuitenkin lomasta, ystävistä ja perheestä Suomessa täysillä: kuitenkin olet siellä niin lyhyen aikaa ja sitten taas olet Adanassa takaisin :) Hyvää joulunodotusaikaa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se on, viikko menee tosi äkkiä kun on paljon tekemistä ja ihmisiä nähtävänä! :) kiitos paljon ja teille myös, ja hyvää matkaa! <3

      Poista