maanantai 10. marraskuuta 2014

Trabzon

Niinkun viime postauksessa kerroinkin otin tiistaina suunnan kohti Mustaa merta ja lähdin loppuviikoksi pohjois-Turkkiin mid term -meetingiin. Idea oli siis vähän sama kun Bursan reissulla, tällä kertaa kyse ei vaan ollut trainingista eikä meitä ollut kolmeakymmentä vapaaehtosta niinkun viimeksi. Nyt oli siis kyseessä ihan vaan tapaaminen ja paikalla meitä oli yksitoista plus ohjaajat. Puolet muista vapareista tiesin jo Bursasta ja olikin huippua nähdä taas tuttuja naamoja. Puolet oli sitten ihan uusia tuttavuuksia mm. Kayserista, Izmiristä ja Musista. Mid termiin pitäis oikeesti mennä sen nimen mukaisesti vapaaehtoisjakson puolivälissä mutta koska Trabzon on aina ollut yks mun pakkonähdä -kaupungeista päätin osallistua jo nyt kun tätä meetingiä mulle tarjottiin. Ja pakko sanoa että onneksi lähdin!

Väsäsin tällasen kartan vähän selventämään missä on aiemmin menty (liilat alleviivaukset) ja mihin on tällä kertaa menty (vihreä rinkula). Koti sijaitsee yllättäin tuolla sydämen keskellä.
Alunperin ihastuin Trabzoniin Minen Tuhat ja yksi tarinaa -blogin takia. Upeat kuvat jätti muhun vaikutuksen ja päätin että joku päivä mäkin vielä lähden Trabzoniin. Kaupunki sijaitsee kuitenkin kaaukana yleisimmistä matkakohteista joten Trabzoniin olis pitäny oikeestaan varta vasten lähteä. Kun aloin mun EVS-vuotta suunnittelemaan muistin taas Trabzonin ja nyt hyvän tuurin kautta pääsin toteuttamaan reissua sinne. Viikon lopulla tehtiin tanskalaisen Meten kanssa vielä päivän pikavisiitti Rizeen mutta siitä lisää toisessa postauksessa.



Trabzon ei oo näin suomalaisen mittakaavassa mikään ihan pieni, asukkaita sieltä löytyy internetin mukaan n. 750 000. Tunnelma Trabzonissa oli kuitenkin mun mielestä jotenkin lämmin, pikkukaupunkimainen ja kaupungin keskustan alueet oli kauniin puistomaisia ja helppo hahmottaa. Meidän silmiin Trabzon vaikutti tosi eurooppalaiselta kaupungilta, kaikkialla oli siistiä, kulkukoiriin ja -kissoihin törmäsi aika vähän enkä Trabzonissa nähnyt ainuttakaan kadulla kerjäävää. Kaksi pientä poikaa meille tuli myymään nenäliinoja mutta se siitä. Ihmiset oli tyylikkäitä ja pakko sanoo että Trabzonissa oli häiritsevän paljon hotteja miehiä! Kaikki oli kun jostain muotilehdistä revittyjä tai Murat Bozin kopioita.. Tän lisäks pakko antaa pisteet Trabzonille siitä, että (italialaista ystävääni lainaten) kukaan ei kato sua siks että oot outo tai ulkomaalainen, vaan siks että satut nyt vaan olemaan siinä. Ja tää piti niin paikkansa! Kukaan ei vilkassut kahta kertaa, kääntynyt tuijottamaan perään tai muutenkaan kattonut yhtä silmäystä pidempään. 

Trabzonin Hagia Sofia. Jonkun verran Istanbulin kaimaansa pienempi mutta ulkoapäin tosi nätti ja museolta on kauniit maisemat merelle.



Trabzonin viehätykseen vaikutti mun mielestä myös sää. Kaupungissa sataa vettä suunnilleen noin 150 päivää vuodessa ja jokaikinen joka kuuli mun tulevasta matkasta muistutti kumppareista ja sateenvarjosta koska luultavasti koko viikon vaan satais vettä. Ilmeisesti joku ylempi voima meitä kuitenkin muisti, koska vettä saatiin parin tunnin ajan vaan sinä iltana kun Trabzoniin saavuttiin. Loppuviikko oli pelkkää aurinkoa ja pilvetöntä taivasta. Lisäks rakastan merta ja vuoria mitkä yhdisty kaupungissa tosi upeesti. Meidän hotelli sijaitsi ihan keskustassa joten niillä alueilla tuli vapaa-aikana eniten pyörittyä. Keskustassa oli ihania autoilta suljettuja ostoskatuja missä käytiinkin ihmettelemässä elämää. Yks näistä kaduista oli Uzun sokak, joka oli ihan kun Istiklal caddesi Istanbulissa, tosin siihen verrattuna minimuodossa. Tunnelma oli jotenkin samankaltainen, ihmisiä ja kauppoja riitti ja katu oli valoin koristeltu. 

Uzun sokak
Uzun sokak


Yhtenä päivänä käytiin tekemässä tehtävää kyseisellä kadulla ja mun mielestä tän tehtävän tulokset oli aika mielenkiintoset. Meidän hommana oli siis ryhmissä lähteä ulos haastattelemaan ihmisiä muutaman kysymyksen verran. Kysymykset oli lähinnä luokkaa miten kuvailisit Turkin kulttuuria, millainen on Turkin poliittinen tilanne, mitkä on Trabzonin parhaat paikat ja haluaisitko muuttaa/matkustaa muihin maihin. Turkin kulttuuria kuvailtiin rikkaaksi ja Trabzonin ykköspaikaks suoriutui ylivoimasesti Sümelan luostari mikä ei sinänsä yllättänyt ketään, mutta kukaan meidän haastattelemista ihmisistä (kaikki alle 35 v.) ei ollut niinkään innostuneita matkustelusta, saati sitten maasta muuttamisesta. Muiden ryhmien haastattelemat ihmiset olivat niinikään enemmän Turkissa pysyttelevämpää sorttia, muutamat ihmiset olivat kuitenkin ilmaisseet mielenkiintoa muihin maihin matkustamista kohtaan. Mm. Azerbaijan, Italia ja Suomi (!!) kiinnosti ihmisiä. Olin ihan wow kun kuulin, täällä välillä kun joku kysyy mistä maasta oon kotosin ja kerrottuani tulevani Suomesta on useat ihmiset ihan kysymysmerkkeinä missä tollanen mystinen paikka sijaitsee. Yks pointsi siis lisää Trabzonille, hehheh. 

Latvia, Kreikka, Suomi ja Portugali. Tehtävää suorittamassa!
Mikä mut kuitenkin yllätti eniten oli kysymys politiikasta. Meille oli aiemmin kerrottu Trabzonin olevan aika konservatiivinen paikka ja myöskin suuri osa kaupungista kannattaa nykyistä presidenttiä Erdogania. Trabzonissa oikeastaan törmäsin ensimmäistä kertaa ihmiseen joka nykyistä presidenttiä kertoi kannattavansa. Turkin presidentti on Suomenkin uutisissa tullut tutuksi mm. puheista nais- ja miesopiskelijoiden erottamisesta opiskelija-asunnoissa ja korruptioskandaaleista. Ja mitä tuli meidän kyselyiden tuloksiin, moni kertoi olevansa tyytyväinen nykyiseen tilanteeseen. Että aiemmin muut maat sotkeentui liikaa asioihin mutta nyt ollaan menossa selkeästi parempaan suuntaan. Muutamat ihmiset kertoivat olevansa tyytymättömiä, mutteivät halunneet keskustella asiasta sen kummemmin ja se heille suotiinkin. Myöhemmin Sümelan luostarin krääsäkaupassa törmäsin myös presidenttiä esittäviin avaimenperiin ja viereisessä kaupungissa Rizessä oli kaupungin lyhtypylväisiin ripustettu isoja julisteita Erdoganista samaan tapaan kun Suomessa mainostetaan esim. vakuutusyhtiöitä tai mäkkäriä. Jotenkin tuli yllärinä kun on tottunut siihen että Atatürk on se ainoa kenen kuva on kaikkialla. Myös niissä avaimenperissä. 

Yks suomalainen..

Trabzonissa saa kuulemma etsiä alkoholia kissojen ja koirien kanssa, mutta onnistuttiin löytämään tällanen pubi meidän hotellin vierestä. Vasemmalla puolella oleva ovi vei siis "perhepuolelle" missä oli naiset ja miehet sekasin ja oikealla puolella oleva ovi oli vaan miehille.

Kaupungin lisäks itse meetingistä ylipäätään jäi mulle hyvät fiilikset, oli ihanaa taas päästä puhumaan englantia niin paljon kun sielu siesi, lisäks Malinin lähdön jälkeiset haikeet fiiliksetkin väisty hetkeksi kun oli niin paljon muuta mietittävää ja tehtävää. Kuten aiemmin jo kirjotinkin niin uusiin ihmisiin oli taas huippu tutustua, harmi vaan että tehdään vaparijaksoa osan kanssa aika kaukana toisistamme eikä näin ollen kovin usein näkeminen oo mahollista. Parin viikon päästä kuitenkin saan ehkä ihanat tytöt Kayserista ja Musista Adanaan vierailemaan viikonlopuksi. Ja niinkun ootte täältä lukeneet niin täällä kaikki ei oo ollut ihan pelkkää ruusuilla tanssimista ja tunteet on heitelly puolelta toiselle ja viime aikoina ollaan liikuttu enimmäkseen siellä huonossa päässä. Tuntuu että on vähän hukassa itsensä kanssa ja ei oo ihan varma että mitkä fiilikset on niitä normaaleja, onks ihan ok että tuntuu tältä? Trabzonissa pääs kuitenkin juttelemaan muiden samoja juttuja läpi käyneiden kanssa ja oli helpottavaa huomata että en oo ainoa jolla on huonoja päiviä ja hetkiä ja itselle kummallisia fiiliksiä. 

Huiput tytöt Kreikasta <3
Ihana tanskalainen Mette <3
Italia, Ranska, Italia ja Kreikka :)

Jokaiseen trainingiin ja meetingiin kuuluu myös yks turistipäivä ja kaikkien iloks meidän ohjaajat oli päättänyt viedä meidät Sümelan luostariin. Meistä suurin osa oli suunnitellut sinne suuntaavansa perjantaina meetingin loputtua, mutta nyt saatiin järkätty reissu luostariin oppaan mukana. Niinkun aiemmin sanoin, sää suosi meitä ja koska on jo marraskuu ei luostarissa ollut kuin muutama turkkilainen turisti meidän porukan lisäksi. Sai siis rauhassa kiertää ja ihmetellä ilman tungosta mikä oli ihan huippu juttu. 


Sümelan luostari on rakennettu kallion seinämään reilu 1200 metrin korkeuteen. Alunperin luostari pistettiin pystyyn n. 400 vuotta jälkeen Kristuksen (korjatkaa nyt jos huijaan) ja toimintaa siellä oli 1920-luvulle asti. Sen jälkeen luostari tyhjeni ja jäi hylätyksi niille sijoilleen. Kuten kuvista näkyy, luostari koki aika kovia viime vuosikymmeninä kun luostariin pystyi kävelemään kuka vaan koska vaan ja jostain käsittämättömästä syystä ihmiset tuhosivat paikkoja reippaalla kädellä. Viime vuosina luostaria on kuitenkin kunnostettu eikä sisään luostariin kävelläkkään enää ihan tosta vain. Paikka oli musta tosi upea ja suosittelen siellä käymistä itse luostarin, kun ympärillä olevan luonnonkin takia jos Trabzonin suunnille joskus matkailee.

Voi vee, pahottelen tätä mieletöntä kuvalaatua! Puhelimen zoomi ei oo ehkä paras juttu..








"Matka luostariin kesti noin tunnin ja heti keskustan alueilta pois päästyämme matka kulki vihreiden vuorien välissä pientä tietä pitkin.


Vuorilla oli sielä täälä taloja, jostain pilkisti aina välillä moskeijan minareetti. Tien vierustaa mukaili pitkän matkaa virtaava vesi, en oikein tiennyt olisko sitä kutsunut puroksi vai joeksi, onko niiden väliin mitään kuvaavaa sanaa?


Välillä jostain vuorien puiden välistä tuli pieniä vesiputouksia. Kaikkialla oli niin vihreää, oli havupuita, oranssilehtisiä puita ja lehtensä jo tiputtaneita. 


Tuntui Suomen kauniilta syyspäivältä, oli vähän viileä ja takin sai vetää päälle mutta aurinko lämmitti niiltä osin kun se vuorien välistä meihin välillä osui ja aurinko teki luonnosta vielä kauniimman. Jostain monien vuorien välistä pilkisti luminen vuorenhuippu.


Välillä tuntui kuin ei olisi ollut edes Turkissa. Turkki on ruskettavaa aurinkoa, palmuja, meri, shortsit ja t-paita, hiekkarantaa tai miljoonakaupunki. Tai se on ainakin ensimmäinen kuvitelma. Trabzonissa ihan viimein huomaan kuinka monimuotoinen Turkki oikeesti on. Turkki on kai vähän kaikkea." 

6 kommenttia:

  1. Oi sina onnekas kun olet paassyt taas reissuun, en ole koskaan kaynyt Trabzonissa tai Rizessa ja hinku olisi kova! Kuulostaa mielenkiintoiselta paikalta ja kivasti olet taas kertonut paikoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Petra! :) Trabzon ja Rize oli kyllä tosi ihania, en voi muuta kuin suositella!

      Poista
  2. Voi vitsit miten kivan näköstä! Ja erilaista verrattuna Adanaan!:D Mulla oli lähellä viime vuonna etten päässy tuolla pohjoisrannikolla käymään(Sinopissa), mutta en sitten koskaan päässyt. Toivottavasti vielä joku päivä tuollakin pääsen vierailemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh joo, ihan kun vastakohdat.. :D ei kai, Adana on rakas mutta oli toi pohjonen kyllä ihan omalla tavallaan vaan upeaa seutua! Peukut pystyyn sullekin että noille alueille pääset matkaamaan :)

      Poista
  3. Vitsi miten upeita kuvia! Ihastelen niitä aina ig:ssäkin, oot ihan ku ammattikuvaaja <3 ihan ku ois iteki tuolla. Oot tosi onnekas että pääset kiertämään Turkkia ja näkeen ihan erilaisia paikkoja! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana Anni <3 piristit taas hehe :) mut joo oon kyl tosi ilonen näist mahollisuuksista, hyvää vaihteluu muutenkin tähän kotona oloon.. :p

      Poista