torstai 30. lokakuuta 2014

Parhain ystävä

Olin ollut Adanassa vasta viis päivää siinä vaiheessa kun ekan kerran nähtiin. Sovittiin tapaaminen puistoon suihkulähteen viereen. Onnistuttiin menemään koko ajan ristiin ja kesti varmaan puol tuntia että löydettiin toisemme. Ja sillä hetkellä kun toisemme lopulta löydettiin tuntu kun oltais tunnettu aina. Ei ainuttakaan hiljasta hetkeä, läpät toimi heti yhteen ja mulla oli niin hyvä fiilis, olin saanut uuden hyvän ystävän! Sinä päivänä kierreltiin kaupunkia, syötiin Burger Kingissä, lähdettiin porukalla grillaamaan ja laulettiin turkkilaisia lauluja vähän sinne päin. Sen päivän jälkeen olin niin iloinen, samoin kun jokaisen kerran jälkeen kun nähtiin. Musta oli niin ihanaa kun töissä vietetyn päivän jälkeen pystyin soittamaan ystävälle ja kysyä josko tehtäis jotakin. Vielä siistimpää siitä teki se etten ollut asunut täällä kun vasta niin vähän aikaa ja mulla oli jo joku kelle soittaa.





Vaikka Turkki potki välillä päähän, kaikki unohtu heti kun lyötiin yhdessä nää pohjoismaalaiset päät yhteen ja naurettiin päättömille jutuille ja paskoille läpille. Tiesin että meillä tulee olemaan niin huippu vuosi yhdessä. Äkkiä se vuosi muuttuikin vain kahdeksi kuukaudeksi ja viiden yön päästä meidän tiet eroaa kun joudun antamaan Malinin lopullisesti takaisin Norjalle. Kenestäkään ei oo koskaan tullut mulle niin nopeesti hyvää ystävää kun Malinista, sen takia tieto Norjaan paluusta iski muhun ja kovaa. Itkin kun kuulin siitä, itken tätä kirjoittaessa ja tiedän että itken myös kun sanotaan heipat. Musta tuntuu kun puolet mun elämästä täällä vietäis multa, jääkö mulla tänne nyt mitään? Hyvän ystävyyden ja huipun yhdessä vietetyn ajan lisäks ollaan oltu toisillemme se tuki ja turva kun Turkki pistää pahintaan, jotain hauskaa tapahtuu tai kun turkkilaiset ei vaan ymmärrä. Kuka mun kanssa nyt spekuloi uutisia ja kummallisia vihellyksiä öiseen aikaan? Katsoo mun kanssa kauheita elokuvia, laulaa Tarkania karaokessa ja sekoilee turkin kielen kanssa? Kenen kanssa nyt vietän lauantaita Madossa tai ihan vaan tavallista arki-iltaa cola zeroa juoden? Tai sitä joulua, kun meidän piti tehdä jotain jouluruokaa muistuttavaa ja katsoa lumisadetta youtubesta? Tiiän ettei elämä lopu tähän vaikka nyt siltä tuntuukin. Silti ajatus siitä että niin läheiseks tullut ihminen lähtee pian pois on ihan kamala. Tuntuu ettei mun Adanakaan enää voi olla sama ilman Malinia.





Vaikka tää varmaan kuulostaa ihan älyttömältä mutta Malinista on näinkin lyhyessä ajassa tullut mun parhain kaveri. Vaikka ulkomailla ollessa toisen ulkkiksen seura on aina ihan omaa luokkaansa ja ulkomailla toisten ulkkisten kanssa ystävystyminen onkin helpompaa kun omassa kotimaassa, en missään vaiheessa odottanut että saisin täällä ollessani tollasen ystävän, noin aidon ja ihan huipun ihmisen kenen kanssa voin olla just niin minä kun oon. Musta tuntuu niin pahalta kuvitella että pian yks ihminen on täältä pois enkä voi ihan varmuudella sanoa koska nähdään seuraavan kerran. Meidän yhteinen aika jäi tällä kertaa tosi lyhyeks, mutta näistä kahdesta kuukaudesta jää mulle kuitenkin ihanat muistot tän typyn kanssa vietetyistä ajoista. Kaikista surullisista fiiliksistä huolimatta oon kuitenkin tosi onnellinen Malinin puolesta, ylpee siitä kuinka rohkee ihminen voi olla ja toivonkin huipulle ihmiselle pelkkää hyvää elämään pohjoisessa ♥





Lähdetään molemmat tiistaiaamuna peräkkäisillä lennoilla Istanbuliin, toinen suuntaa Norjaan ja toinen Trabzoniin. Sen jälkeen pitää vaan toivoa että kaikki menis niinkun ollaan tähän mennessä suunniteltu, että nähtäis sitten keväällä. Siihen on kuitenkin vielä aikaa, joten aion ottaa kaiken ilon irti nyt meidän yhteisistä vikoista päivistä ja olla ilonen siitä että ylipäätään sain tavata noin ihanan ihmisen. Kyllä me vielä nähdään. Onhan meillä skypet ja facebookit. Eikä Suomestakaan oo sit kovin pitkä matka Norjaan.

4 kommenttia:

  1. Voi ei tosi harmi kuulla!:( Toi on kyllä niin totta joka sana,että toisen ulkkiksen kanssa vaan on niin helppoa puhua vieraassa maassa ja jakaa iloja ja suruja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se kyllä vaan niin helpottavaa kun on joku joka ymmärtää ja tietää just miltä susta tuntuu uudessa ympäristössä, siihen hommaan on toiset ulkkikset ihan parhaita. Kiitos Petra kommentista :)

      Poista
  2. Tiedan tunteen. Uutena, uudessa maassa se sielunkumppani on kultaakin kalliimpi, lahdöt ja erot ovat vaikeita mutta niihin tottuu vaikkei niista kivoja tule koskaan. Onni on mahdollisuus tutustua ja tavata uusia ihmisia, ellet olisi lahtenyt, et olisi tatakaan ystavyytta löytanyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on, oon ihan samaa mieltä että vaikka erot vaikeita onkin niin silti oon onnellinen siitä että saatiin mahdollisuus tutustua. Miinuspuolena ulkomailla ollessa on ehdottomasti useiden heippojen sanominen, tällä kertaa tuntuu vielä pahemmalta kun oikeasti läheinen ihminen lähtee. Kiitos kivasta kommentista :)

      Poista