torstai 16. lokakuuta 2014

Minun Istanbul pt.2



Istanbul oli vieläkin yhtä kaunis, ihana ja mukaansatempaava kun aiemminkin. Suurista suunnitelmista huolimatta en tehnyt mitään, kirjaimellisesti vain olin ja haahuilin, nautin ja tein sitä mikä sillä hetkellä hyvältä tuntui. Seilasin Euroopan ja Aasian väliä päivittäin ihan vaan huvikseni, kävin muistelemassa viime reissua Ortaköyn iltapäiväruuhkissa, söin kalaleipiä joka päivä ja tapasin kavereita. Kaksi yötä neljästä vietin Taksimin yössä ja jatkoilla Gezi-puistossa. Aamun ensimmäisellä funikülerillä ja tyhjän bussin kyydillä kotia kohti vasta heräilevässä Istanbulissa. Tällä kertaa neljän päivän ajan mun koti oli Besiktasissa, ehdottomasti yhdellä mun lempparialueista Istanbulissa. Mulla lyö pää nyt ihan tyhjää enkä oikeen osaa kirjottaa lomasta mitään, toivottavasti kuvat kertoo sitäkin enemmän.

Taisin aiemmin kertoa kuinka meillä ei ihan kemiat kohdannu kielen opettajan kanssa opetusmetodeihin liittyen ja homma sen jälkeen lähtikin menemään vaan huonompaan suuntaan. Tuntien jälkeen tulin kotiin aina joko tosi vihaisena tai itku kurkussa, ja huomasin sen vaikuttaneen mun yleisfiilikseen täällä tosi paljon. Aloin tuntea itteni tosi hyödyttömäksi ja huonoksi 'työntekijäksi' vaikkei mitään syytä siihen ollut, eihän mun työt olleet vielä(kään) edes alkaneet! En ollut enää oma itteni vaan vetäydyin sisäänpäin aina työpaikalle mennessä ja ahdistuin siitä vielä enemmän, halusin oman itteni takasin. Lopulta viikko sitten sain suuni auki ja kerroin tilanteesta pelastavalle enkelille Kadirille joka taas tapansa mukaan otti asiat hoitaakseen ja yllättäen kaikki ongelmat tuntui ratkeavan. Aloitettiin opettajan kanssa puhtaalta pöydältä keskiviikkona ja ensimmäistä kertaa lähdin tunnilta kotiin hyvillä fiiliksillä. Alkuviikosta otin askeleen eteenpäin kielen kanssa muutenkin, tuntui että yhtäkkiä ymmärrän ihmisiä enemmän, erotan sanat paremmin toisistaan ja pystyn entistä paremmin ja spontaanimmin ilmaisemaan itseäni. Ja koska pystyin vähän paremmin itseäni ilmaisemaan, oon alkanut saamaan sen oikean Neankin pikkuhiljaa takaisin. Tää viikko on siis ollut aika hyvä.

6 kommenttia:

  1. Tulipas hyvään saumaan tää postaus, pitää lukee pt 1 kans uudestaan :) näyttää kyl niiiin ihanalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti näistä on jotain apua matkaa suunnitellessa, tai ihan vaan fiilistä nostattamaan! :) istanbul on kyllä niin ihana, huippuu että pääset siellä käymään!

      Poista
  2. Istanbul on kyllä niin ihana! Toivottavasti meilläkin on taas ens reissulla aikaa poiketa.. Tuttuun Turkkilaiseen tapaan miehen veljen hääpäivä on muuttunu, joten voikin olla että tullaan Adanaan vasta touko-kesäkuussa, eikä maaliskuussa niinku aluks oli puhe.. Mut onneks sä taidat olla Adanassa vielä kesälläkin niin päästään treffaamaan :) Siis jos häät nyt todella sillon on, siihen on niin pitkä aika että kerkee vielä monesti päivät vaihtumaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se kyllä on, siihen ei vaan koskaan kai kyllästy, toivotaan et tekin pääsette taas kohta sinne! Haha voi ei joo, jotenkin en enää ylläty mistään muutoksista minkään suhteen täällä ;) tosiaan syyskuuhun asti täällä ollaan että jos siihen mennessä viimeistään niin sit varmasti nähään! :D

      Poista
  3. Missä noi sun turkin kielen tunnit on? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä töissä, nää tunnit on sellasia ihan vaan mua varten 'järkättyjä' tunteja eli ei oo missään yliopistolla tai oikeella koululla yms. :)

      Poista