sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Perjantai ja lauantai

Eilen mulla oli töissä vaan hengailupäivä, yleensä siellä ramppaa aina jotain porukkaa päivän mittaan vaikka kurssit ei ookkaan vielä alkanut ja uusien naamojen kanssa menee aina hetki kun itsensä esittelee ja jotain yrittää puhua. Eilen oli kuitenkin tosi hiljanen päivä eikä oikeestaan tehty mitään. Paitsi että opin pelaamaan backgammonia! Voin nyt käyttää mun super pelitaitoja ja haastaa kaikki papat kadulla mun kanssa ottaa matsia.


Iltapäivästä suunnistin keskustaan mihin menee tästä bussilla ehkä 10-15 min jos ei oo kovin paljon ruuhkaa. Yritin ettiä mun lempivaatekauppaa Kotonia mut ilmeisesti se kauppa mihin google maps mua johdatti on muuttamassa toisiin tiloihin ja niitä tiloja vasta rempataan. Tänään sit kuulin et viereisellä kadullakin on kyseinen kauppa ja taisin kävellä sen ohikin jossain välissä.. No, huomenna uusi yritys! Ootellessani bussia mun lähipysäkillä huonekaluliikkeen edessä istuvat miehet kävi juttelemaan mulle ja siinä sit yritettiin toisiamme parhaan mukaan ymmärtää. Ne luuli mua myös ensin ukrainalaiseksi? En tiiä mistä tällanen päätelmä tuli mutta oli kuitenkin yllättyneitä kun sanoin olevani Suomesta. Sit haettiinkin heti paikalle englanninkielentaitoinen jonka kanssa ei kyllä kommunikointi kauheen hyvin onnistunut, mun turkki kun oli sen miehen englantia parempaa. Sekin varmaan kertoo jo paljon.. Kun ne kuuli etten oo paikallinen alkoi kyselyt siitä miks oon Adanassa, mitä teen Dağlıoğlussa, missä työskentelen, asunko täällä? Miehet oli kauheen ystävällisiä mutta silti suomalainen luonne iskee vastaan ja kyseenalaistinkin vähän sen kuinka paljon nyt uskallan mistäkin kertoa kun ei kukaan tollasia Suomessa kysele!



Tällä alueella on muuten kurdien lisäksi aika paljon syyrialaisia, kotikadulta kun nousee yhden kadun ylöspäin niin kyltit ja kauppojen ikkunat on turkin lisäksi myös arabiaksi. Joissain ikkunoissa ei turkin kieltä näy ollenkaan ja kadulla kuuluu arabian kieli. Paikallisissa uusissa kavereissa herättää aina hilpeyttä kun kerron millä alueella asun ja tästä paikasta saakin ilmeisesti hyvät läpät aikaan. Mua jonkun verran myös varoteltiin millekään pikkuteille lähtemistä ja kotikadulta poikkeemista mutta arabiakadullakin sain kulkea ihan rauhassa, vaikkakin vähän katseiden saattelemana. Mun mielestä tää alue on ihan kivaa, tietenkään ei oo kovin paljoa mihin verrata mutta täällä ainakin näkee sitä toisenlaistakin Turkkia mihin ei lomailuilla oo törmännyt. Kovin uusia ja hienoja taloja täältä ei löydy, enemmänkin matalia värikkäitä kerrostaloja ja ränsistyneitäkin rakennuksia. Kotikadulla törmäsin lihakauppaan minkä ulkopuolella roikkui rivi päättömiä lampaita, päät isossa ämpärissä vieressä. Haju oli ihan kauhea ja en tienny mihin suuntaan ois kattonut, vaikka lihaa syönkin niin kaikkea en mielellään näkisi. Hurjista lihakaupoista ja hienovaraisista varotteluista huolimatta tähän mennessä en oo tätä aluetta turvattomana kokenut, päivällä voi liikkua ihan vapaasti ja kun oon ollut myöhään liikkeellä niin on ollut aina joku saattaja eikä mun kotikadulla yöllä ees näytä kukaan liikkuvan. Ihmiset vaikuttaa mukavilta ja papatkin kotiensa ulkopuolella toivotti hyvät illat kun kävelin ohi.


Eilen vietettiin iltaa La Noche baarissa samalla porukalla millä piknikkeiltiin, Lindan kotiinlähtö koitti tänäaamuna joten oltiin ulkona aika myöhään viimisen illan kunniaksi. Eilen Efestä juodessa tuli vähän ikävä limelonkeroa ja muita herkkuja mutta kyllä kaks kaljaa alas meni kun kauheesti vaihtoehtoja ei ollut haha. Tänäaamuna kolmen tunnin yöunien jälkeen keskustan kuumuuteen lähteminen tuntu tuskalta ja heikon olon takia olin varma että pääsen kohta tarkastelemaan Adanan sairaalatarjontaa. Pitäis muistaa juoda vettä koko ajan, tuppaa vaan unohtumaan vähän liiankin herkästi.


Päivällä tultiin keskustasta takas Dağlıoğluun Atoderin 'kokoukseen' ja pääsin ekaa kertaa tapaamaan turkkilaisia vapaaehtoisia ja opettajia jotka Atoderilla työskentelee. Porukkaa odotettiin tapaamiseen noin viittätoista mutta lopulta meitä oli paikalla ainakin kolminkertainen määrä. Ensin oli virallinen osuus missä kuunneltiin jonkun kulttuurijärjestön (?) pomoa, välillä taputettiin ja otettiin kättelykuvia muiden pomojen kesken. Tää osuus meni multa vähän ohi mutta ilmeisesti puhe vaihteli tulevista kursseista ja tavotteista vähän politiikkaankin ja sain kuulla myös tarinan kulttuuripomon Helsingin reissusta ja laivamatkasta Viking Linella Tukholmaan. Toivoin hartaasti ettei se ollut ihan mikään perus ruotsinristeily, ei välttämättä ihan Suomen parasta kulttuuritarjontaa. Tän jälkeen isot pomot lähti jatkamaan matkaa ja epävirallinen osuus olikin sit vaan tulevien piknikeiden ja uimareissujen suunnittelua. Huomenna mulla on ensimmäinen ihan oikee kokonainen vapaapäivä minkä ajattelin käyttää uutta laukkua ja Kotonia etsien!

6 kommenttia:

  1. Merkez camiin lähellä kun oot pyöriny niin ainakin siinä Optimum kauppakeskuksessa on Koton :) Tai oli viime kesänä, sekin on voinu tosin muuttua :D

    Meillä kun miehekke kerroin että Adanaan muutat niin nyt joka kerta kun kattelen sun kuvia tai luen blogia mies tulee viereen ja muistuttaa mua varottamaan että muustathan sä pitää laukusts kiinni kun kuljet kaduilla ja älä ota liikaa rahaa mukaan jne. Tarjoutupahan jopa antamaan perheensä tiedot sulle jos koskaan tarviit apua ;) Ei taida ymmärtää että kyllö me Suomi tytöt tupataan pärjäämään ja ettei sullekaan oo ihan eka ulkomaanmatka ;) Ihania kuitenkin kaikki jotka ovat huolissaan, koska onhan se aika erilaista siellä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jes hyvä, kelasin tänään optimumissa käydä niin nytpä tiiän sitä Kotoniakin hakea sieltä! :D

      Hei voi ei ihana! Voit kertoo eteenpäin että laukku on tarkkailussa ja rahaakin aina mukana silleen sopivasti ;) ja vaikka tosiaan kyllä meillä yleensä on maalaisjärki päässä niin oikeesti tosi kiva silti kuulla että huolehditaan että pärjäilen :)<3 ja tosiaan onhan täällä tosi erilaista eli ymmärrän kyllä toisaalta huolen ulkkiksesta maailmalla!

      Poista
  2. Kivalta kuulostaa sun paivat siella. Toi muuriin piirretty on varmaan Berkin Elvania esittava ellen vaarin ymmarra? Mielenkiintoista, etta asut noin paikallisella alueella, siella tosiaan oppii ja nakee elamaa ihan erilailla kun jossain hienommalla alueella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullakin tuli ensimmäisenä se mieleen, tosin toi käsimerkki kai viittaa partiolaisten tervehdykseen mutta voi olla että niilläkin on joku yhteys. Täällä on mun mielestä paikoittain tosi kivoja kuvia taiteiltu kaduille. Tähän asti oon kyllä tykänny olla täällä ja Suomeen verrattuna on ihanaa kun ikkunasta kuulee ääniä ja elämänmenoa! Tällanen alue tietää kyllä myös enemmän köyhyyden näkemistä ja se onkin ollu monena päivänä miettimisen aiheena..

      Poista
  3. Voi morjes mitä kuvia ja ihana lukee miten sielä menee! Osaan jotenkin kuvitella niin hyvin ton tunnelman mikä noista kuvista ja tekstistä huokuu, ja ihania vanhoja pappoja sielä utelemassa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi vitsi kiitos! :) kiva kuulla että fiilikset välittyy sinnekin, välillä on niin kuolemanväsynyt et tuntuu ettei tekstistä tuu mitään järkevää haha :D

      Poista