lauantai 6. syyskuuta 2014

Adanassa

Heipsans, täällä nyt ollaan ja toinen kokonainen päivä näissä maisemissa ja täällä superkuumuudessa on kohta takana. On tapahtunu niin kauheesti kaikkea uutta että oon itekin vielä ihan sekasin kaikesta. Matkat tosiaan meni tosi hyvin vaikka viiden tunnin vaihtoaika Izmirissä olikin vähän puuduttava. Jännityksissä kuitenkin aika meni aika äkkiä ja pian löysinkin itteni jo Adanan lentokentältä. Mun yhteyshenkilö (tää sana on jotenkin aika juntti, en vaa keksi mitään parempaa) Kadir oli mua vastassa pomon ja pomon tyttöystävän kanssa ja ekana pääsinkin syömään, mikä on käynytkin jo aika tutuks tässä kahen päivän aikana mutta siitä lisää myöhemmin. Ja mitäpä muuta oltais syötykään kun Adana kebuu! Oli meinaa hyvää ja erilaista, ei ihan perus Lohjan Ismetin riisikebabia siis vaikka sekin herkkuu on haha. Siitä sit ajeltiin tänne mun uuteen kotiin. Asun Dağlıoğlun alueella vanhan kaupungin eteläosissa ja wikipedia kerto mulle sen verran että suurin osa alueen asukkaista on kurdeja ja että alue ei ehkä oo ihan moderneimmasta ja parhaimmasta päästä. Ihan keskustaan tästä on ilmeisesti n. neljä-viis kilometriä ja aika suuren alueen kattava bussilinja kulkee aika läheltä mun kotia eli liikkuminen muihin osiin kaupunkia on tehty helpoksi.

Aikasemmin kirjottelin että tuun asumaan kämppiksen kanssa mutta asun nyt sittenkin yksin täällä. Ennen kun Adanaan tulin mulla ei ollu mitään käsitystä millä alueella tuun asumaan ja minkälaisessa kämpässä joten mulla ei myöskään ollut oikein mitään odotuksia tai mielikuvia sen suhteen. Mutta tosiaan tää on ihan perus pieni kerrostalo Dağlıoğlun 'pääkadun' varrella. Ensimmäisessä kerroksessa ei oo mitään, toisessa kerroksessa on mun kotiovi ja suureksi yllätykseksi naapuriovi vie mun työpaikalle! Mun mielestä se on ihan kiva, ei ainakaan mee aikaa työmatkoihin ja jos jotain tärkeetä jää kotiin niin ei tarvi kaukaa hakea :-D Naapureita mulla tässä talossa on muuten vaan yks perhe ja sekin sattuu olemaan mun pomo perheineen. Mistä päästäänkin sit siihen ruokaan.. EVS-hommissahan ei ruoista tarvii maksaa mitään vaan EU korvaa nekin tavalla tai toisella, ja mä oon niinkin onnekkaassa asemassa että saan joka päivä ihan oikeeta turkkilaista kotiruokaa (nam) jonka siis kokkaa mun pomon äiti. Ja ruokaa tuntuu olevan naaman eessä koko ajan ja se ruoka on niiin hyvää!! Probleema on vaan se etten pysty syödä ihan niin paljon ku tarjottais, tää kuumuus meinaan vähän rajottaa tota ruokahalua. Ihan hyvä vissiin, voi sit talvella vetää kesänkin edestä haha.


Tän kahen päivän aikana mitä oon täällä viettänyt oon puhunu englantia tasan yhden ihmisen, Kadirin, kanssa. Muiden kanssa on pakko tulla toimeen turkiks koska aika harva täällä puhuu englantia. Musta se on oikeestaan tosi hyvä että joudun turkiks kommunikoimaan koska niin ainakin opin nopeammin. Turkin alkeet ja perushommat on mulla ihan ok hallussa ja ainakin tähän mennessä kaikki mun sanomiset on ymmärretty. Eri juttu onkin sit kun mulle puhutaan.. :-D Nää tietysti puhuu niin hurjan nopeesti ettei mun kuullunymmärrys pysy todellakaan perässä. Aika hyvin oon pystynyt sanoista päättelemään mitä multa nyt kysytään tai mistä aiheesta puhutaan mut aika usein saa pyytää toistamaan hitaammin tai ottaa google translaterin käyttöön.



Töissä vietin melkeen koko eilisen päivän kahestaan pomon kanssa ihan vaan hengailemalla ja talassemiasta kertovia kirjoja lukemalla. Myöhemmin meiän seuraan liittyi myös Kadir ja joitain muita ihmisiä joista en oikeen ottanut selvää että ketä ne oikeen on. Lisäks oon ihan pihalla et ketä nyt sit kuuluu kätellä ja ketä poskipussailla! Tähän mennessä kättely on toiminu miesten kohalla ja poskipusuttelu naisten kanssa. Selvis myös että tuolla ei kovin montaa varsinaista työntekijää oo, pääasiassa homma pyörii vapaaehtosten voimin ketkä sit vetää erilaisia kursseja meidän toimipisteessä ja jossain toisessa toimipisteessä. Viime keväänä oli järjestetty mm. valokuvauskurssi ja piirrustuskurssi. Tänävuonna kurssit alkaa kuun vaihteessa, eli mun ensimmäiset viikot tulee olemaan rentoja ja pääasiassa kaikkien pakollisten asioiden hoitoa ja viikottaisen aikataulun tekemistä. Uusista kursseista ei oikeestaan tiedä vielä kukaan eli mitä töissä tullaan tekemään on ihan pimennossa. Mun tehtävät töissä tulee rakentumaan sen mukaan mitkä on mun omat mielenkiinnon kohteet ja saan siten valita minkä kurssien järkkäämiseen ja vetämiseen osallistun. Sen lisäks pääsen opettamaan ilmeisesti myös englantia nuorille ja turkkilaiset vaparit on ollu kuulemma tosi kiinnostuneita EVS-toiminnasta joten siitä pääsen kans kertomaan enempi. En kyllä vaan tiedä että millä kielellä, voi olla että google translater on mun paras apuri silloinkin :-D


Tänään pääsin ekaa kertaa lähtemään ulos kiertelemään lähikatuja ja ajotin mun turistikierroksen kello viiteen koska sillon täällä on jo ihan hyvä ilma lähteä ulos eikä tarvi sulaa lätäköks maahan. Vaikka jalassa oli leggingsit ja päällä t-paita niin ei ollut liian kuuma. Keskipäivällä tyydyn olemaan mun uuden parhaan ystävän tuulettimen edessä ja vaihtoehtosesti naapurioven takaa löytyvä ilmastointilaitekin on ihan kiva. Pakko myöntää et täällä ulos lähtiessä mua vähän jännitti. Olin aiemmin kuullut ettei Adanssa ulkomaalaisia oo tosiaankaan ruuhkaks asti ja ulkomaalainen olemus saattais kiinnittää huomiota. Alanyassa ihan perus on se ettei lomailijoihin kiinnitetä mitään huomiota tai sit kiinnitetään huomiota ihan tosissaan. Istanbulissa sai olla kans ihan rauhassa, ketään ei oikeestaan kiinnosta mistä oot kotosin, joitain uteliaita katseita on saattanut saada. Täällä, tai ainakin siis tällä Dağlıoğlun alueella missä tänään pyörin, sain tosi monta uteliasta katsetta ja päät saatto kääntyä vähän vielä sinne suuntaan mihin olin menossa. Kävelin puistossa istuneen poikaporukan ohi joka ihan normaalisti jutteli keskenään, yhtäkkiä kaikki hiljeni ja käänty kattomaan. Hetken aikaa jo mietin et apua mitä täällä tapahtuu :-D Mut musta tuntuu et ite käyttäytyy Suomessa, ja varsinkin Lohjalla missä ei oo koskaan ketään ulkkiksia, ihan samalla tavalla. Jos kuulen jonkun puhuvan englantia, pää kääntyy saman tien ja mietin miten kukaan ulkomaalainen on tänne eksynyt. Eli ymmärrettäviä reaktioita siis!


Tosiaan niinkun sanoin eilinen päivä meni ihan vaan tän talon seinien sisäpuolella, illalla olin jo niin väsynyt monen yön minimaalisista unista että sekoilin ihan älyttömästi englantia puhuessa ja aloin jo laittamaan suomenkielisiä sanoja lauseisiin. Paras vaihtoehto olikin siis mennä nukkumaan ja luulen että tää ilta menee aika pitkälti samoissa tunnelmissa. Huomenna alotetaankin kunnolla paikkoihin tutustuminen, lähetään Kadirin kanssa kävelylle ja kattomaan lähipaikkoja. Ensviikolla tosiaan hoidetaan puhelimeen liittyvät jutut kondikseen (toivottavasti) ja muutkin tärkeet asiat et täällä pääsee alkuun. Sen jälkeisellä viikolla täällä on filmifestivaalit minne mennään viettämään aikaa Kadirin kanssa ja tän kuun viimisellä viikolla lennän mitä ilmeisimmin Bursaan on-arrival trainingiin mihin tulee siis suunnilleen kaikki vasta Turkissa EVS-vaparihommat alottaneet vapaaehtoiset. Kivoja juttuja siis tiedossa :)

Tässä nyt aikamoista ajatuksenjuoksua vaan kirjotettuna, palaillaan myöhemmin muiden juttujen kanssa ja jossain vaiheessa aattelin pistää kuvia tästä kämpästä kun täällä on kaikki paikallaan! :-)

8 kommenttia:

  1. Alkuhan kuullostaa hyvalta ja yleensa turkkilaiset kylla pitavat ulkomaalaisista hyvaa huolta, varsinkin tallasissa tapauksissa. Voin kuvitella etta Adanassa ja varsinkin keskustan laitamilla paat pyörii kun ulkomaalainen tulee naköpiiriin, siina sun kulmilla varmaan ajan kanssa tottuvat suhun ja se ihmettely vahenee :) Hienoa, etta paaset kaymaan Bursassakin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä on kyllä tosiaan pidetty hyvää huolta ja luulenkin että suurelta osin ihmisten ystävällisyys ja vieraanvaraisuus on suurena apuna tänne sopeutumisessa! Totuttelua on varmaan puolin ja toisin, itekään ei pystynyt ihan täysin rentona kulkemaan kun huomasi päiden kääntyvän mutta ajan kanssa kun samoja reittejä suhaa ja kulmat tulee tutuiksi niin tulee varmasti kotoisampi olo eikä kiinnitä niin paljon huomiota muihin ihmisiin kun näin aluksi :) Bursaa kyllä odotan mielenkiinnolla, siitä on muodostunut sellanen paikka missä oon halunnutkin käydä!

      Poista
  2. Ruoasta ei ainakaan tule olemaan puute, ihan mahtavaa että saat ihan kunnon kotiruokaa! Kuulostaa kyllä mukavalta, ihanaa että työpaikkakin on kirjaimellisesti oven takana. En itse ole käynyt koskaan Adanassa, muutama tuttu on kyllä sieltä kotoisin mutta muuten en tiedä paljoakaan kaupungista joten pääsen nyt tässä sinun mukanasi tutustumaan kaupunkiin myöskin. :) Ulkomaalaisia siellä ei varmastikaan ole yhtä paljon kuin Alanyassa, joten uteliaat katseet saattavat olla kohta arkipäivää veikkaisin... Mutta tosi mukavalta paikalta kuulostaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruokaa on kyllä koko ajan tarjolla ihan ähkyyn asti :D mun tiedot Adanasta ennen tänne tulosta rajoittu aika paljon vaan väkilukuun ja kokoon ja siihen että täällä on joki.. :-D uutta oppii siis koko ajan, kiva siis päästä jakamaan uudet jutut blogin kautta muillekin! :) ensivaikutelma täältä on kyllä hyvä, vaikka tällä hetkellä kaupunki vaikuttaa jotenkin sekavalta. Eiköhän se tästä kun pääsee google mapsin kanssa katuja kiertelemään ;)

      Poista
  3. Kiva oli lukee näin pidemminkin miten siellä on lähtenyt menemään! Kuulostaa kyllä ihan huipulta tuo kaikki!:D

    Adana kebapia kannattaa käydä syömässä Eyvan kebapissa, niitä on vissii parikin Adanassa! Mun mielestä siellä on parhaat Adana kebut ja lisukkeet!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä olo on kyllä alkanu tosi hyvin ja oonkin tosi ilonen että tänne mutkien kautta päädyin :) Ja hei kiitos vinkistä, pitää tonne siis suunnata joku päivä!

      Poista
  4. Mieheni perhe (siskot ja veljet) asuvat Adanassa. Olemme juuri viikko sitten kotiutuneet sieltä. Adana on aivan ihana kaupunki. Iso tietysti, mutta helposti siellä oppii liikkumaan. Ja ne ihmiset, voi ne on niin aidosti ystävällisiä ja kiinnostuneita ja auttavaisia. Uteliaitakin, varsinkin kun huomaavat, että ei ole paikallinen :) Toivotan sulle mukavia hetkiä sun uudessa kotikaupungissa. Nauti kaikesta! Mistä sitä tietää vaikka törmättäisiin kadulla... me kun olemme tulossa taas miehen perheen luokse marraskuussa ;) Kaikkea hyvää!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka! Kiva kun kommentoit :) tosi kiva ja jännäkin kuulla että niin monella on tuttuja ja perhettä täällä. Pikkuhiljaa kyllä kaupunkia oppii hahmottamaan, nyt alkuun on kyllä vasta keskustan pääalueet hallussa mutta pikkuhiljaa.. :p ihmisistä kyllä tosiaan huomaa että on kiinnostuneita, Suomi tuntuu olevan vielä aika yllätys monelle kun kysyvät mistä on kotoisin, usein veikkaukset menevät omalla kohdalla ainakin Saksaan ja Itä-Eurooppaan! Oi vitsi teillä on sitten uusi reissu jo tosi lähellä, pitääpä niihin aikoihin sitten olla valppaana jos näkyy suomalaisia kadulla! ;) ja kiitos vielä hurjasti, ihanan positiivisen kommentin laitoit, tästä tuli oikein hyvä fiilis! :)

      Poista