perjantai 22. elokuuta 2014

Sekavia ajatuksia

Miltä tuntuu? Ei oikein miltään. Ei tunnu että oisin lähdössä mihinkään! Tuntuu vaan että oon epäonnistunut ulkomaille lähtijä kun ei edes kunnolla jännitä vielä. Välillä kun mietin sitä hetkeä kun syyskuun ekana torstaina pakkaan laukkuni äitin Citroeniin, tai sitä kun nään ekaa kertaa mua Adanassa odottavat vielä tuntemattomat ihmiset, tai sitä kun nään mun uuden kotikadun niin pieni jännityksen aalto menee mun läpi enkä voi muuta kun hymyillä. Sitä suurempaa jännitystä ootan kuitenkin vielä. Ehkä sit viimeistään kun pitää oikeesti pakata, tai viimeistään lentokentällä sitten. Päivälaskuri näyttää tänään kolmeetoista. Alle kaksi viikkoa lähtöön.

Miltä sitten pitäis tuntua? En edes tiedä, ja se on varmaan kaikista kauheinta! Välillä iskee paniikki, oonkohan nyt ihan varma mitä oon tekemässä, miten tuun pärjäämään ihan uudessa ympäristössä missä kukaan ei puhu ees mun kieltä, entä jos en saa kavereita, entä jos oonkin vaan outo suomalainen kaikkien turkkilaisten keskellä??? Ja seuraavana hetkenä oonkin jo sitä mieltä et tästä vuodesta tulee ihan varmasti siistein ja ihan varmasti myöskin opettavaisin vuosi tähän mennessä. Kyllä mä pärjään, uus kulttuuri tapoineen ja kieli tuo tietty omat haasteensa mut nehän on osa tätä koko hommaa ja onko siistimpää kun hypätä ihan toisenlaiseen arkeen ja päästä näkemään millasta se elämä on muualla. Niin ja eiköhän ne turkkilaiset ota mut ihan hyvin vastaan, oon mä jo pariin paikalliseen tutustunutkin! Ajatukset ja fiilikset vetää siis sellasta vuoristorataa ettei oo ees pahimpina teinivuosina nähty! :-D

Voisin kyllä kuvitella että nää heittelevät fiilikset on ihan normaaleja, onhan vuodeks ulkomaille lähtö isoin muutos mikä mun elämässä on tapahtunu. Nyt kun muistelen niitä aikoja kun kolme vuotta sitten olin muuttamassa Kotkaan koulun perässä oli se mun siihen astisen elämän suurin muutos. Koin sillon vähän samanlaisia fiiliksiä, varsinkin koulukavereiden saamisen kannalta (oonko outo lohjalainen kaikkien kotkalaisten keskellä??? no paljastu sit et taisin olla se normaali niiden muiden keskellä). Lisäks olin sillon 16-vuotias joten on tässä ehkä vähän jotain opittu kolmessa vuodessa ja pystyy ihan eri tavalla luottamaan itteensä. Huh, sellasta avautumista tähän väliin! :-D Mietin kyllä hetken haluunko ihan kaikkia syvimpiä tuntojani tänne kirjotella mutta hölmöö kai näitä ois sisälläänkään pitää. Katotaan kuinka hermoraunioks saan itteni vielä tässä vikojen päivien aikana haha, onneks on kuitenkin paljon kaikkee kivaa tekemistä vielä, ei kerkee ajatella liikoja. Tänään saadaan yks lempparitäti viikonlopuks Lohjalle, illalla Heikki Kuula, huomenna vähän aikaset läksiäisbailut ja maanantaina starttaakin jo vika työviikko, huippuuu!

2 kommenttia:

  1. Mä muistan kun jenkkeihin muutin, mua ei jännittäny yhtään, olin vaan ihan innoissani, kunnes sitten koitti viimenen yö kotona ;) Heräsin täristen, niin jännittynyt olin :D Joten josko se sieltä ois vasta tuloillaan tai sitten sut on vaan oikeesti niin luotu lähtemään ettei se ees herätä kummempia jännitystiloja sussa! Tsemppiä odotteluun, ei oo enää kauaa! Nauti Suomen sateista, kohta saattaa olla kuuuuma! ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä kans luulen et se sieltä tulee kun alkaa lähtö lähestyy, voi olla et kun on vielä töitä niin tuntuu että arki jatkuis vielä täällä vaikka kuinka kauan.. :D taitaa sit viimisen yön jännitykset iskee tännekkin! Ja kiitos paljon hehe, tosiaan alkaa jo tottuu tähän viileyteen vähän liiankin hyvin! :D

      Poista