maanantai 11. elokuuta 2014

24 päivää

Huh, en oikeen tiiä mistä alottaa, näinä kolmena kuukautena kun musta ei oo kuulunut on tapahtunut niin paljon että oon itekin vielä vähän pyörällä päästäni. Viime postauksessa kerroin kuinka vapaaehtoishommat oli menny päin seiniä väärinkäsityksien takia ja että aloin etsimään uutta vapaaehtoisprojektia.

Alanyan loman jälkeen kirjoittelin sitten muutamat hakemukset Turkkiin uudella innolla ja ihmetyksekseni jo heti seuraavana päivänä sainkin yhden vastauksen. "Saatamme tarvita vapaaehtoista". Siitä epävarmaakin epävarmemmasta vastauksesta repes pienen pieni riemu, voisko mulla olla mahiksia? Kyseiseen projektiin oli siis valittu aiemmin jo saksalainen vapari, mutta syystä tai toisesta tää tyyppi oli peruuttamassa paikkaansa. Tästä alkokin pitkä odottelu siitä kenet uusista hakijoista valittais vapariksi ja kaiken epävarmuuden takia aloinkin kattelemaan projekteja varmuuden vuoksi myös Romaniasta ja Georgiasta. Mulla oli kauheat paineet siitä mitä teen syksyllä jos vaparipaikkaa ei löydykään, olisin ihan tyhjän päällä eikä äitin nurkissa pyöriminen kuulostanut ihan parhaalta vaihtoehdolta vaikka ihan sovussa me ollaan tää kesä toisiamme kestettykin ;)

Lomien yms. takia vapaaehtoisen valinta pitkitty jonkun verran mutta kesäkuun loppupuolella sain viestiä Turkista; "Meillä on sulle hyviä uutisia. Sulla on hyvät mahikset tulla valituksi meidän vapaaehtoiseksi." Tääkään viesti ei ihan saanut mua vielä tanssimaan mitään riemuntansseja koska mielessä kolkutteli vieläkin aiemmin möhlitty projekti, mut niinkun aiemmin sanoin, sen oli kai tarkotuskin mennä pieleen jotta voisin löytää sit jotain parempaa. Sen verran kuitenkin innostuin että ilmotin Tuulalle Kotkan nuorisotoimeen että mulla saattais mahdollisesti olla nyt uusi paikka Turkissa. Tällä välillä Turkissa selviteltiin kansallisessa toimistossa voiko mut vaihtaa jo valitun ja paikkansa peruuttaneen saksalaisen tilalle. Siitä jatku sit taas jo tutuks tullut odottaminen ja vihdoin heinäkuun ekana sunnuntaina sain viestin; "Hyviä uutisia, kansallinen toimisto hyväksyi sun vapaaehtoisjakson". Olin niiin ilonen, voiko tää oikeesti tapahtua!
Ensin kirjoteltiin alustavat sopimukset joiden piti vielä mennä Turkin kansalliselle toimistolle syyniin jotta saatiin myös lähettävän tahon tiedot muutettua yms. Asioita hoitavat tyypit jäi kesälomille ja meikäläisen odottelu jatku (tää on ollu kyllä yhtä odottelua, se kuuluisa kärsivällisyys on ollu aika tärkeetä.. :-D) ja odottelu palkittiin kun vihdoinkin reilu viikko sitten kuulin että nyt on kaikki kondiksessa, ongelmia ei oo, problem yok! Ja ettei ihan vielä oltais menty helpoimman kautta niin onnistuin vielä kehittämään itelleni ongelman viisumista/oleskeluluvasta,mutta kaiken panikoimisen ja paniikkisähköpostien jälkeen viime lauantaina heräsin helpottavaan viestiin Turkista; nääkin asiat on hoidossa, ei muuta kun passin tiedot tulemaan ja myöhemmin saat lentoliput sähköpostiin.
Ihan kohta mä suuntaan Karhuvuoreen kirjottamaan Tuulan kanssa viimesiä sopimuksia ja käymään näitä asioita vielä läpi.

Tuntuu jotenkin ihan hullulta että reilu vuosi sitten mä vasta haaveilin vapaaehtoiseks lähtemisestä, lueskelin muiden EVS-vapareiden blogeja ja selailin projekteja huvikseni. Aika lailla tasan vuosi sitten aloin tekemään jotain tän haaveen eteen, eikä mulla ollut vielä siinä vaiheessa hajuakaan että vielä ihan oikeesti mä pääsisin vielä joku päivä lähtemään, eikä lähteminen oiskaan enää pelkkä haave. Vaan että oikeesti mulla ois menolippu johonkin, oikeesti pakkaisin mun tavarat ja ihan oikeesti lähtisin!

Torstaina 4.9 jää taakse siis Suomi ja lennän Sunexpressin siivin Izmirin kautta kohti uusia jännittäviä juttuja Adanaan. Kaupunki itessään on mulle aika uus tuttavuus mutta ootan innolla meidän vuotta yhdessä ;)
Lähtöön on siis reilut kolme viikkoa (24 päivää!) ja niiden aikana ois suunnitelmissa yökyläillä mummilla mahollisimman paljon, nähdä kavereita, järkkäillä käytännön juttuja, käydä bailaamassa Heikki Kuulaa Amarillossa, opiskella lisää sitä turkkia, käydä ainakin vielä kerran Hesel ja bailata vielä Mikon inttivalabileet ja vielä omat läksiäiset. Tässä nyt oli vaan tällanen nopee tilannepäivitys, palailen myöhemmin sit muiden juttujen kanssa!

Tää postaus on kirjoteltu puhelimella joten pahoittelen jos tekstit pomppii miten sattuu..

11 kommenttia:

  1. Oi että, hienoja uutisia! Paljon paljon onnea vaparipaikasta Neea :) Sait mutkin innostuun sun puolesta, kuulostaa tosi mielenkiintoselta, enkä malta odottaa sun tulevia postauksia!! Tsemppiä viime hetken järkkäilyihin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tosi paljon! <3 kiva kuulla että tulevat vaparipostaukset kiinnostaa, saa paljon ekstraintoa tähän! :p

      Poista
  2. Ihanaa, onnea vielä täälläkin ja toivottavasti törmäillään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon vielä! <3 toivotaan, viimestään marraskuussa sit!! ;)

      Poista
  3. Voi mahtavaa, onnea ja tervetuloa Turkkiin, en malta odottaa paivityksiasi!

    VastaaPoista
  4. Oi, onnea! Onneksi asiat kääntyivät hyvin päin :) Ja tervetuloa Turkkiin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Maria! :) musta tuntuu että niin niillä asioilla on tapana jotenkin järjestyä, onneksi järjestyi sit näin, innolla ootan jo sinne tuloa! :)

      Poista
  5. Voi että onneks olkoon!!! Ihania uutisia! :) Kyllä näköjään odotus aina palkitaan :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voii kiitos Julia! <3 niinpä, on tää kyllä sen arvosta! :)

      Poista