torstai 28. elokuuta 2014

Lähtövalmisteluja

Oon tässä muutaman viikon aikana ollu enemmän ja välillä vähän vähemmänkin tehokas asioiden hoidossa mutta tällä hetkellä ollaan ihan hyvällä mallilla! Lähtöönhän on siis tasan tarkkaan yksi viikko ja koska oon ollu ilmeisesti kuitenkin suht reipas asioiden hoitamisessa ei mulla oo viimisiks päiviks kun ihan muutama tylsä juttu hoidettavana, muuten voin vaan keskittyä vikoihin työpäiviin ja kivoihin ihmisiin.

Kirjottelin vähän jotain listaa asioista mitä oon hoitanu lähtöön liittyen, ehkä tästä on joskus jollekkin jotain hyötyä ja vaikka ei oliskaan niin listoja on aina kauheen kiva tehdä.

Eurooppalainen sairaanhoitokortti
Tällähän voisin Turkissa heittää vaikka vesilintua koska ei olla EU:n eikä ETA-maan sisällä, mutta eihän tästä kortista mitään haittaakaan oo. Voi vaikka mennä sitten Kreikkaan sairastamaan.

AXA-vakuutus
Jokainen EVS-vapaaehtoinen tulee tän vakuutuksen saamaan ja EU:han siis maksaa koko lystin eli mistään maksuista ei tarvi huolehtia. AXA-vakuutus on hurjan kattava, ja mulle tuli tosi turvallinen olo jo siitä kun luin mitä kaikkee tää vakuutus kattaa. Voi sitte huolella rymytä, ei vais. Vakuutuksen hakeminenkin oli aika simppeli homma, tehtiin se Tuulan kanssa yhessä eikä siihen menny kun ehkä vartti.

Uusi Visa electron
Mulla ois menny vanha electron vanhaksi ens heinäkuussa kun oon vielä Turkissa, niin kävin tilailemassa samantien uuden ettei tarvi sit ihmetellä ku kortti ei pelitäkään. En kyllä tiiä kuinka paljon tuun korttia vinguttelemaan kun tykkään käyttää käteistä enemmän mut niinkun ton sairaanhoitokortinkin kanssa niin tuskin tänkään uusimisesta mitään haittaa on!

Avainlukulistat
Ettei varmasti lopu kesken.... Mulla on ollu yli vuoden sellanen jäätävä kolmensadan avainluvun lista mistä oon käyttäny ehkä puolet. Mut pitäähän nyt olla yks ylimääränen varmuuden vuoksi!

Hammaslääkäri
Onnistuin lohkasemaan mukavan kokosen palan mun hampaasta pari viikkoa sitten ja kelasin käydä sen hoitamassa sitten Turkissa (joopajoo, hammaslääkärin pakoilua parhaimmillaan). Viikko sitten hammaskivun saattelemana luin netistä kaiken maailman kauhutarinoita verenmyrkytyksistä ja muista ja tulikin kiire varailemaan aikaa heti.

Puhelinliittymän sulkeminen
Tää on itseasiassa vielä tekemättä, mutta käyn hoitamassa tän ensviikolla. Turkissa mun pitää käydä rekisteröimässä mun puhelin ja sit hommaillaan mulle uusi liittymä sieltä.

Matkalaukkurajoitukset
SunExpressillä on ilmeisesti matkalaukkujen painorajat jotenkin kummallisesti 20 kg ja 40 kg väliltä, mutta mulle niitä on merkattu 35 kg. Mun suurin probleema oli se, että mulla on kaks pientä/keskikokosta täyteen tulevaa laukkua eikä missään SunExpressin sivuilla lukenut ruumaan menevien laukkujen sallitusta määrästä mitään. Laittelin sitten SunExpressille viestiä ja sieltä tosi äkkiä vastattiinkin ettei laukkujen lukumäärällä oo väliä. Esim. mulla on molemmat laukut suunnilleen 15 kg eli siis menee hyvin tohon salliittuun kilorajaan vaikka laukkuja onkin kaksi.
Lisäks pakatessa tää nettisivu on ihan huippu: www.mitamukaanlennolle.fi ! Jos mietityttää yhtään pakatakko vaikka läppäri käsimatkatavaroihin vai ruumaan niin täältä löytyy vastaus.

Passi
Passin voimassaoloaika!

Rokotukset
Rokote.fi sivuilta kävin kattomassa Turkkiin suositeltavat rokotteet ja koska totesin mulla niistä kaikki (kai) olevan niin niihin en oo sen suurempaa huomiota kiinnittänyt.

Matkustusilmoitus
En oikeesti tiiä onko tästä mitään hyötyä mutta teinpähän nyt kuitenkin!

Vakuutusten irtisanominen
Lopetin mun vakuutukset Ifillä, myös matkavakuutuksen koska toi AXA mut jo niin hyvin on vakuuttanut enkä mitään matkatavaravakuutuksia ottanut kun ei mulla mukaan tuu mitään hurjan arvokkaita juttuja.

Lääkkeet
Näitä nyt sen verran et siellä alkuun pääsee + ostin maitohappobakteereja, niitä vois alotella syömään ja sit vähentää pikkuhiljaa Turkissa ollessa.

Suomikirja ja viemiset
Ostin kivan kirjan missä on kuvaesittelyt maakunnista ja niille tyypillisistä asioista. Jopa Kotkan sataman auringonnousu, Langinkoski ja Vellamo oli päässy kirjaan, juhuu! ;) Tota kirjaa voi sit esitellä muille ja koti-ikävän iskiessä selailla itekin. Jotain suomijuttuja pitäis vielä hankkia töihin viemisiks, Fazerin suklaat on tietty listalla mut jos on muitakin ehdotuksia tai hyväks havaittuja viemisiä niin vinkkejä otetaan vastaan!

Passikopiot
Tää on vielä myös hoitamatta mutta siis passista kopiot sähköpostiin.

Tässäpä nyt näitä, toivotaan etten oo unohtanut ainakaan mitään supertärkeetä :-D

perjantai 22. elokuuta 2014

Sekavia ajatuksia

Miltä tuntuu? Ei oikein miltään. Ei tunnu että oisin lähdössä mihinkään! Tuntuu vaan että oon epäonnistunut ulkomaille lähtijä kun ei edes kunnolla jännitä vielä. Välillä kun mietin sitä hetkeä kun syyskuun ekana torstaina pakkaan laukkuni äitin Citroeniin, tai sitä kun nään ekaa kertaa mua Adanassa odottavat vielä tuntemattomat ihmiset, tai sitä kun nään mun uuden kotikadun niin pieni jännityksen aalto menee mun läpi enkä voi muuta kun hymyillä. Sitä suurempaa jännitystä ootan kuitenkin vielä. Ehkä sit viimeistään kun pitää oikeesti pakata, tai viimeistään lentokentällä sitten. Päivälaskuri näyttää tänään kolmeetoista. Alle kaksi viikkoa lähtöön.

Miltä sitten pitäis tuntua? En edes tiedä, ja se on varmaan kaikista kauheinta! Välillä iskee paniikki, oonkohan nyt ihan varma mitä oon tekemässä, miten tuun pärjäämään ihan uudessa ympäristössä missä kukaan ei puhu ees mun kieltä, entä jos en saa kavereita, entä jos oonkin vaan outo suomalainen kaikkien turkkilaisten keskellä??? Ja seuraavana hetkenä oonkin jo sitä mieltä et tästä vuodesta tulee ihan varmasti siistein ja ihan varmasti myöskin opettavaisin vuosi tähän mennessä. Kyllä mä pärjään, uus kulttuuri tapoineen ja kieli tuo tietty omat haasteensa mut nehän on osa tätä koko hommaa ja onko siistimpää kun hypätä ihan toisenlaiseen arkeen ja päästä näkemään millasta se elämä on muualla. Niin ja eiköhän ne turkkilaiset ota mut ihan hyvin vastaan, oon mä jo pariin paikalliseen tutustunutkin! Ajatukset ja fiilikset vetää siis sellasta vuoristorataa ettei oo ees pahimpina teinivuosina nähty! :-D

Voisin kyllä kuvitella että nää heittelevät fiilikset on ihan normaaleja, onhan vuodeks ulkomaille lähtö isoin muutos mikä mun elämässä on tapahtunu. Nyt kun muistelen niitä aikoja kun kolme vuotta sitten olin muuttamassa Kotkaan koulun perässä oli se mun siihen astisen elämän suurin muutos. Koin sillon vähän samanlaisia fiiliksiä, varsinkin koulukavereiden saamisen kannalta (oonko outo lohjalainen kaikkien kotkalaisten keskellä??? no paljastu sit et taisin olla se normaali niiden muiden keskellä). Lisäks olin sillon 16-vuotias joten on tässä ehkä vähän jotain opittu kolmessa vuodessa ja pystyy ihan eri tavalla luottamaan itteensä. Huh, sellasta avautumista tähän väliin! :-D Mietin kyllä hetken haluunko ihan kaikkia syvimpiä tuntojani tänne kirjotella mutta hölmöö kai näitä ois sisälläänkään pitää. Katotaan kuinka hermoraunioks saan itteni vielä tässä vikojen päivien aikana haha, onneks on kuitenkin paljon kaikkee kivaa tekemistä vielä, ei kerkee ajatella liikoja. Tänään saadaan yks lempparitäti viikonlopuks Lohjalle, illalla Heikki Kuula, huomenna vähän aikaset läksiäisbailut ja maanantaina starttaakin jo vika työviikko, huippuuu!

lauantai 16. elokuuta 2014

Työtehtävät ja jaettu koti

Pikkuhiljaa päivät vähenee ja puhelimen päivälaskuri näyttää mun ja Adanan yhteiselon alkuun olevan enää 19 päivää. Työpäiviä on jäljellä huimat kymmenen. Päivät töissä menee aika hitaasti, nyt kun tietää lähtevänsä niin kai sitä oottaa vaan et pääsis jo niihin hommiin mitkä Turkissa oottaa. Nyt on ihan viiminen viikonloppu minkä vietän poikien kanssa saman katon alla ja tälle illalle suunniteltiinkin vaan hengailua ja elokuvien kattomista keskenään. Luulen kyl vähän että siinä käy niin et kun ensimmäinen elokuva on katottu ni meikäläisen huippuseura saa riittää ja kaverit vie lauantai-iltana voiton.. :-D

Oon myös tässä viikon aikana muka koittanu jotenkin valmistautua lähtöön, oon käynyt ostamassa kaikkee huipputärkeetä kuten hiuslakkaa ja kasvorasvaa mitä ei tietenkään Turkista pysty ostamaan. Katotaan kuinka paljon onnittelen itteäni näistä tärkeistä hankinnoista siinä vaiheessa kun alotan pakkaamisen. Oon mä jotain järkevääkin ostanu, esim. parit shortsit alennusmyynnistä. Alan pikkuhiljaa vaipua syksymoodiin ilmojen täällä kylmetessä mut eiköhän se siitä kun Adanan +30 pamahtaa päälle ja saan uudet shortsit jalkaan. En oo tosin vielä päässy ihan perille pukeutumiskoodeista Adanassa mutta eiköhän sekin sit selviä. Oon hamstrannu kaupoista myös viileitä pitkälahkeisia housuja ja hameita ja alkaa niitä nyt pikkuhiljaa ihan hyvä kokoelma olemaan! Vähän kyllä oikeesti jännittää noi hullut lämpötilat mitkä Turkissa oottaa, pitää varmaan ostaa sellanen cool turistien käsituuletin et näytän vielä vähän enemmän siltä etten kuulu joukkoon. Mut jokatapauksessa lumeton ja Suomeen verrattuna lämmin talvi kelpaa vallan mainiosti, aurinkoiset päivät ja aikainen kevät, en valita!

Vapaaehtoistyöpaikka mulla on ollut alusta asti selvillä, työskentelen organisaatiossa nimeltä Atoder. Nimi on lyhenne ihan hurjan pitkästä litaniasta sanoja, katotaan opinko muistaan ne kaikki tässä vuoden aikana :-D Ja jos turkin kielen taitoisia (voiks toi tosissaan olla olematta yhdyssana??) kiinnostaa kurkkia millanen paikka on kyseessä niin googlettamalla Atoderin löytyy nettisivut. Tää organisaatio työskentelee Talassemia -verisairautta sairastavien kanssa, ja näitä samankaltaisia järjestöjä on käsittääkseni eri puolilla Turkkia, esim. Adanan naapurista Hataysta löytyy samanlainen organisaatio Hatoder. Mun on pakko myöntää että ennen tätä en ollut ikinä kuullutkaan tästä sairaudesta, mutta Wikipedia kertoo talassemian olevan Välimeren maissa aika yleinen periytyvä verisairaus, missä geneettinen virhe aiheuttaa hemoglobiinin tuoton heikentymisen ja monilla talassemiaa sairastavilla on anemian tyyppisiä oireita.
Mun työtehtävät on ollut pitkään pimennossa mutta tänään sain vähän osviittaa siitä mitä teen. Tuun työskentelemään toimiston lisäksi talassemiapotilaiden parissa ja lisäksi osallistun heille järjestettävien tapahtumien ja ohjelmien järkkäämiseen ja toteuttamiseen. Mun työtehtäviä voidaan kuulemma myös painottaa sen mukaan mitkä on mun omat mielenkiinnon kohteet ja nää jo listatut työt kuulostaa tosi mielenkiintosilta. Mulle tärkeintä on saada olla tekemisissä ihmisten kanssa ja uskonkin että tää työ tulee olemaan ihan huippu juttu! Tuun varmasti saamaan tästä paljon irti, myös tulevaisuutta ajatellen.

Kodin mä jaan toisen EVS-vaparin kanssa. Ei olla kuitenkaan samassa työpaikassa vaan sillä on joku oma projekti. Tein jo salapoliisityötä facebookissa ja selvis et tää jäby on Romaniasta kotosin. Huippuu et siellä on joku toinenkin vapari, ja tää jäby on tosiaan viettäny Adanassa aikaa jo kolme kuukautta siinä vaiheessa kun mä kamoineni sinne lävähdän, ompahan ainakin joku sit joka ehkä tietää jostain jotain kun oon ihan pihalla kaikesta. Kämpän jakaminen ei haittaa mua ollenkaan, kiva vaan että on seuraa! Salaa saatoin vähän toivoa tyttöö kämppikseks mut siistiä päästä tutustuun myös romanialaiseen kulttuuriin, ja voinhan mä kaikki tyttöjutut mun tulevalle Romaniakamullekin vuodattaa. Eri asia sit et kiinnostaako sitä mut eiköhän meiän yhteiselo hyvin tuu sujumaan!

Jos on jotain tiettyä mistä haluisitte kuulla tai muuten jotain postausideoita niiin laittakaa kommenttia. Mulla on pari alotettua luonnosta mut mielellään otan ideoitakin vastaan!

maanantai 11. elokuuta 2014

24 päivää

Huh, en oikeen tiiä mistä alottaa, näinä kolmena kuukautena kun musta ei oo kuulunut on tapahtunut niin paljon että oon itekin vielä vähän pyörällä päästäni. Viime postauksessa kerroin kuinka vapaaehtoishommat oli menny päin seiniä väärinkäsityksien takia ja että aloin etsimään uutta vapaaehtoisprojektia.

Alanyan loman jälkeen kirjoittelin sitten muutamat hakemukset Turkkiin uudella innolla ja ihmetyksekseni jo heti seuraavana päivänä sainkin yhden vastauksen. "Saatamme tarvita vapaaehtoista". Siitä epävarmaakin epävarmemmasta vastauksesta repes pienen pieni riemu, voisko mulla olla mahiksia? Kyseiseen projektiin oli siis valittu aiemmin jo saksalainen vapari, mutta syystä tai toisesta tää tyyppi oli peruuttamassa paikkaansa. Tästä alkokin pitkä odottelu siitä kenet uusista hakijoista valittais vapariksi ja kaiken epävarmuuden takia aloinkin kattelemaan projekteja varmuuden vuoksi myös Romaniasta ja Georgiasta. Mulla oli kauheat paineet siitä mitä teen syksyllä jos vaparipaikkaa ei löydykään, olisin ihan tyhjän päällä eikä äitin nurkissa pyöriminen kuulostanut ihan parhaalta vaihtoehdolta vaikka ihan sovussa me ollaan tää kesä toisiamme kestettykin ;)

Lomien yms. takia vapaaehtoisen valinta pitkitty jonkun verran mutta kesäkuun loppupuolella sain viestiä Turkista; "Meillä on sulle hyviä uutisia. Sulla on hyvät mahikset tulla valituksi meidän vapaaehtoiseksi." Tääkään viesti ei ihan saanut mua vielä tanssimaan mitään riemuntansseja koska mielessä kolkutteli vieläkin aiemmin möhlitty projekti, mut niinkun aiemmin sanoin, sen oli kai tarkotuskin mennä pieleen jotta voisin löytää sit jotain parempaa. Sen verran kuitenkin innostuin että ilmotin Tuulalle Kotkan nuorisotoimeen että mulla saattais mahdollisesti olla nyt uusi paikka Turkissa. Tällä välillä Turkissa selviteltiin kansallisessa toimistossa voiko mut vaihtaa jo valitun ja paikkansa peruuttaneen saksalaisen tilalle. Siitä jatku sit taas jo tutuks tullut odottaminen ja vihdoin heinäkuun ekana sunnuntaina sain viestin; "Hyviä uutisia, kansallinen toimisto hyväksyi sun vapaaehtoisjakson". Olin niiin ilonen, voiko tää oikeesti tapahtua!
Ensin kirjoteltiin alustavat sopimukset joiden piti vielä mennä Turkin kansalliselle toimistolle syyniin jotta saatiin myös lähettävän tahon tiedot muutettua yms. Asioita hoitavat tyypit jäi kesälomille ja meikäläisen odottelu jatku (tää on ollu kyllä yhtä odottelua, se kuuluisa kärsivällisyys on ollu aika tärkeetä.. :-D) ja odottelu palkittiin kun vihdoinkin reilu viikko sitten kuulin että nyt on kaikki kondiksessa, ongelmia ei oo, problem yok! Ja ettei ihan vielä oltais menty helpoimman kautta niin onnistuin vielä kehittämään itelleni ongelman viisumista/oleskeluluvasta,mutta kaiken panikoimisen ja paniikkisähköpostien jälkeen viime lauantaina heräsin helpottavaan viestiin Turkista; nääkin asiat on hoidossa, ei muuta kun passin tiedot tulemaan ja myöhemmin saat lentoliput sähköpostiin.
Ihan kohta mä suuntaan Karhuvuoreen kirjottamaan Tuulan kanssa viimesiä sopimuksia ja käymään näitä asioita vielä läpi.

Tuntuu jotenkin ihan hullulta että reilu vuosi sitten mä vasta haaveilin vapaaehtoiseks lähtemisestä, lueskelin muiden EVS-vapareiden blogeja ja selailin projekteja huvikseni. Aika lailla tasan vuosi sitten aloin tekemään jotain tän haaveen eteen, eikä mulla ollut vielä siinä vaiheessa hajuakaan että vielä ihan oikeesti mä pääsisin vielä joku päivä lähtemään, eikä lähteminen oiskaan enää pelkkä haave. Vaan että oikeesti mulla ois menolippu johonkin, oikeesti pakkaisin mun tavarat ja ihan oikeesti lähtisin!

Torstaina 4.9 jää taakse siis Suomi ja lennän Sunexpressin siivin Izmirin kautta kohti uusia jännittäviä juttuja Adanaan. Kaupunki itessään on mulle aika uus tuttavuus mutta ootan innolla meidän vuotta yhdessä ;)
Lähtöön on siis reilut kolme viikkoa (24 päivää!) ja niiden aikana ois suunnitelmissa yökyläillä mummilla mahollisimman paljon, nähdä kavereita, järkkäillä käytännön juttuja, käydä bailaamassa Heikki Kuulaa Amarillossa, opiskella lisää sitä turkkia, käydä ainakin vielä kerran Hesel ja bailata vielä Mikon inttivalabileet ja vielä omat läksiäiset. Tässä nyt oli vaan tällanen nopee tilannepäivitys, palailen myöhemmin sit muiden juttujen kanssa!

Tää postaus on kirjoteltu puhelimella joten pahoittelen jos tekstit pomppii miten sattuu..